Ulkokultaisuus ja Henki

Joseph Shulam

Paavalin Kirje Galatalaisille 5:9, 16

”Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan … Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.”

Jae 9 on yleisesti tunnettu toteamus (vrt. 1.Kor.5:6) ja palvelee Paavalia varoituksena hänen opetuslapsilleen: Koko yhteisöön vaikuttaminen vaatii vain vähän.54 Hapatus perinteisesti merkitsi turmeltavaa voimaa muinaisessa maailmassa: ”R. Alexandri, päättäessään rukoustaan, lisäsi seuraavan: Maailmankaikkeuden Yksinvaltias, Sinä tiedät täysin hyvin, että meidän tahtomme on tehdä Sinun tahtoasi ja mikä estää meitä? Hapatus taikinassa ja alistuminen vieraille Voimille. Olkoon Sinun tahtosi vapauttaa meidät heidän käsistään, jotta me voisimme palata tekemään Sinun tahtosi säädöksiä täydellisellä sydämellä!” (Ber. 17a).55 Jeesus käyttää samaa vertauskuvaa kuvaillakseen fariseusten ulkokultaisuutta.56 Ulkokultaisuus edustaa tärkeää aihetta Galatalaiskirjeessä, Paavalin nähdessä paljon vaivaa todistaakseen hänen ei-juutalaisille galatalaisille opetuslapsilleen,

51 Hyvän tekeminen oikealla tavalla on keskeinen aihe Asherin Testamentissa, joka tuomitsee jyrkästi niiden ulkokultaisuuden, jotka ”tuovat esille hyvää pahan vuoksi, mutta toiminnan lopputulos johtaa pahaan” (Test.Asher 2:1). Koskien ”hyvän tekemistä” ”lähetyssaarnaajiin” liittyen, ks. 6:1-11.
52 Tämä saattaa johtua siitä, että verbi merkitsee ”kilvoitella” ja ”ponnistella ankarasti” – asenne, joka näyttää helposti jäljittelyltä.

53 Koskien raamatullisia taustoja, joiden perusteella Paavali tekee tämän vaatimuksen – ennemmin kuin paha silmä –järjestelmän aiheuttamia – ks. 3:1-5.
54 Tässä mielessä jae 9 edustaa suoraa jatkoa kohdasta 4:30 (ks. 4:21-31). Paavalin toistetut varoitukset hänen opetuslapsilleen (vrt. jae 26, 6:3-5), etteivät he ottaisi vastaan vaikuttajia ja heidän näkemyksiään, rinnastavat hänen ”pyyntöään,” että hänen opetuslapsensa uudistaisivat heidän uskollisuutensa hänen henkilöönsä – kieltäytymällä olemasta vakuuttuneita ”toisesta evankeliumista.”

55 Vrt. 1.Kor. 5:6ss; Philo, Spec.Leg. 1.293, 2.183; Tanh.B.Noach 4; Gen.R. 34:10; JBer. 4, 2, 7d; 1 Clem. 5:6; Ignat.Mag. 10.2; Just.Dial. 14.2.3; Ps.-Clem.Hom. 8:17; Plut.Quaest.Rom. 109 [2.289F]. Koskien (epätodennäköistä) mahdollisuutta, että vaikuttajat olivat fariseuksia, ks. 2:15-21 (n268).
56 Vrt. Matt.16:6, 11ss; Mark.8:15; Luuk.12:1. Koskien hapatusta kuvauksena itse Valtakunnasta, vrt. Matt.13:33; Luuk.13:21; Tuom.Evan. 96.

että molemmat, juutalaiset ja pakanat, saavat avaimet Jumalan Valtakuntaan heidän osallisuutensa kautta Jeesuksen uskollisuuteen.

Paavali lausuu tämän toteamuksen varoituksena galatalaisille, etteivät he sallisi jumalaapelkäävien vaikutuksen juurtua yhteisöön ja sillä tavalla vetää heidät pois evankeliumista.57 Tämä on hienostuneempi toisto hänen aiemmasta, suorasta käskystä, vaikkakin jälkimmäinen on puettu raamatunkieleen, jakeessa 4:30: ”Aja pois orjatar poikinensa” (ks. 4:21-31). Paavali käyttää samaa ajatusta määräten korinttolaisia välttämään kaikkea yhteyttä epäsiveellisten ihmisten kanssa (vrt. 1.Kor.5:6ss) – tarkalleen samassa mielessä: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha” (1.Kor.5:13[5.Moos.17:7]). Toinen ”näkökanta,” josta Paavali varoittaa opetuslapsiaan, on kaikki, joilla ei ole Jeesusta päämääränään (vrt. 1:6-8). Kuten Paavali kirjoittaa, samanlaisessa asiayhteydessä, filippiläisille: ”Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Messiaassa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä [kypsää], tämä mieli [ajatella tällä tavalla]; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Filip.3:14-15).58

Jae 16: Epistoloita koskeva ”Minä sanon” merkitsee siirtymistä yhdestä alakappaleesta toiseen (vrt. Longenecker, Galatians: 244).59 Opastamalla opetuslapsiaan ”vaeltamaan Hengessä” Paavali suoraan ilmaisee sanansa liittyvän halakhalaiseen opastukseen, הלכה kreikankielinen peripatēō (”kävellä, vaeltaa, kulkea”) sisältäen heprealaisen ajatuksen (halakhah – ”kävellä, kulkea”)60 (vrt. Safrai, Literature: 121ss; Berkovits).61

Hieman äkillinen viittaus ”Hengessä vaeltamiseen” on itse asiassa looginen johtuminen Paavalin väitteestä tähän pisteeseen asti. Missä ”rakkaus” on Tooran yhteenveto – sen päämäärä ja tarkoitus – se viestittää aikomusta, jonka mukaan ihminen pystyy välttämään ”ulkokultaisen” käyttäytymisen, joka syntyy kun ihminen tahtoo totella Jumalan käskyjä,

57 2.Piet.2:18-19 tarjoaa iskevän rinnastuksen Paavalin lausunnolle tässä: ” Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon, ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.”

58 Vrt. ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli” (Room.8:5).
59 Galatalaiskirjeen epistolaa koskevasta rakenteesta, ks. Introduction, Form.
60 Vrt. Luuk.1:6; 1QS 1:8, 13s, 3:9s, 18s, 4:6s; PA 2:1, 9 (ks. jakeet 19-23 [jae 22]).

61 ”Vanhan Tooran perusolemus on halakha. Kuten sanan juuri osoittaa (Halokh, kävellä, mennä), Halakha opettaa tietä, jota pitkin juutalaista vaaditaan kulkemaan Tooran mukaisesti. Halakha on Tooran soveltaminen elämään. Mutta koska ei ole olemassa elämää yleisesti, koska on aina tietty elämän muoto e r it y i s e s s ä h e t k e s s ä h i s t o r ia a , e r it y i s e s s ä t i l a n t e e s s a , T o o r a n s o v e lt a m i n e n t a r k o it t a a s o v e lt a m i s t a erityiseen hetkeen erityisessä tilanteessa” (Berkovits: 1-2). Paavali on jo vihjaissut tämän kappaleen halakhalaista alaa jakeessa 3 (ks. jakeet 2-12) ja hänen käsittelynsä Hengen ”hedelmistä” on lisää menettelyä halakhalaisessa kielellisessä ja käsitteellisessä puitteessa (ks. jakeet 19-23). Kun ”Minä sanon” on epistolaarinen, se myös palauttaa suoraan mieleen Jeesuksen oikean Kirjoitusten tulkinnan ל פנ י ם מ שו ר ת ה ד י ן täyttymys”) Vuorisaarnassa, jälkimmäinen edustaen osuvaa esimerkkiä periaatteesta”( (lifnim mi-shurat ha-din – ”tuomion rajan sisällä”) (ks. 2:15-21, jakeet 2-12 [jae 6], ja alla). Galatalaiskirjeestä ”halakhilaisena kirjeenä” samoilla linjoilla 4QMMT:n kanssa, ks. Introduction, Form; Argument.

mutta hänen luonteensa estää häntä harjoittamasta mitä he sanovat: ”Hyviä ovat käskyt, jotka tulevat niiden suusta, jotka niitä harjoittavat” (Tos.Yev. 8:7[4]) (ks. 2:15-21).

Jumalan ensisijainen vaatimus on rakkaus – Häntä kohtaan, ja yhtä tärkeästi ihmisten välillä: ”sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.

”Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme” (Room.14:17-19) (ks. 3:19-20).62 Tämä julkilausuma koskien Valtakuntaa, jossa Paavali rinnastaa rakkauden Hengen kanssa, on läheisesti yhtäpitävä Miika 6:8 kanssa, teksti, joka korostaa Matteuksen Evankeliumia 23:23: ”mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?”63 (Matt.23:23). Nämä jakeet, yhdessä muiden samankaltaisten kanssa, muodostavat perustan rabbiiniselle 􏰀 ל פ נ י 􏰁 מ ש ו ר ת ה ד י (lifnim mi-shurat ha-din)-periaatteelle – toimien ”tuomion rajan sisällä” tai ”lain hengen mukaan”: ”R. Hiyya toimi ’tuomion rajan sisällä,’ R. Josephilta opitulla periaatteella [2.Moos.18:20 jakeen perusteella: ’Ja opeta heille säädökset ja lait, ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä’]: ’näytä heille tarkoittaa heidän toimeentulonsa lähdettä; tie tarkoittaa armon tekoja; heidän on kuljettava tarkoittaa vierailua sairaiden luona; jossa tarkoittaa hautaamista, ja työ tarkoittaa lakia; jota heidän on tehtävä tarkoittaa tuomion rajan sisällä’” (BK 99b-100a) (ks. 2:15-21).64

”Lain hengestä” tulee, seurauksena uskovan osallisuudesta Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, Jumalan Hengen olemus ja johdatus. Paavalin kehotus tässä perustaa, tässä suhteessa, ulkovarusteen Jumalan lupauksesta Hänen kansalleen Hesekielin luvussa 36: ”Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni

62 Toisessa kommentissa koskien Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi (5.Moos.6:5), [we-’ahabta, ’rakasta,’ luetaan we-he-’ehabta, ’aiheuta rakastamista’] – se tarkoittaa, että sinun tulee saada koko ihmiskunta rakastamaan taivaan nimeä. Täten sinun tulee rakastaa jokapäiväisen elämän molemminpuolisissa myönnytyksissä – kulkiessasi torilla ja toimiessasi ihmisten kanssa. Sillä kun ihminen rakastaa jokapäiväisen elämän molemminpuolisissa myönnytyksissä… ihmiset hänet nähdessään sanovat… ’Katso kuinka miellyttävät ovat teot, kuinka kauniit ovat tämän vaellukset, joka opiskeli Tooraa’ … Joten, tällaisen miehen kautta on Taivaan nimi pyhitetty” (TBE p. 140). Koskien ulkokultaista käyttäytymistä, joka on tämän käyttäytymisen vastakohta, ks. jakeet 2-12 (jae 6).

63 Ulkokultaisuuden pahin muoto on se, joka ”huijaa” Itse Jumalaa, osoittamalla huolta ”pienistä” käskyistä ”suurten” kustannuksella: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää” (Matt.23:23). Sekä tässä että Roomalaisten Kirjeen 14. luvussa, Jumalan miellyttäminen on väitetty olevan lähimmäisen rakastamista, ”korkeampana” käskynä kuin niiden totteleminen, joita Hän vaatii Hänen liitossaan (Toorassa).

64 Tämä saattaisi tarkoittaa, että joskus on välttämätöntä ylittää laki, joka itsessään on oikea ja hyvä, tehdäkseen sitä mikä on oikein ja hyvää” (Berkovits: 27).

mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne” (Hes.36:26-27).65 Kuten Paavali myöhemmin toteaa ensimmäisessä kirjeessä Korinttolaisille, Hengen läsnäolo antaa vakuutuksen vapaudesta: ”Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus” (2.Kor.3:17). Tämä vapaus on vapautus synnin voimasta, joka estää sisäänpääsyn Jumalan valtakuntaan, Hänen Henkensä vuodattamisen kautta. Käännyttyään ”pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö,” sekä juutalaiset että pakanat saavat ”uskomalla minuun [Jeesukseen] synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa” (Apt.26:18) (vrt. Kol.1:12-14; 1.Tess.2:12).66

Konjunktio kai (”ja”) jakeessa 16 saattaa toimia lupauksena tai ehkä toimia satunnaisesti – jälkimmäinen muoto osoittaen Hengessä kulkemisen seuraukset: ”jolloin ette lihan himoa täytä” (vrt. jae 17).67 Verbi teleō (”Suorittaa, toteuttaa, täyttää”) palauttaa mieleen Tooran täyttymisen rakkaudessa (vrt. jae 14) (vrt. 1.Joh.4:12).68 Kreikankielinen juuri toimii Septuagintassa (kreikankielisessä Vanhassa Testamentissa) käännöksenä hepreankielen juurille 􏰁 ש ל (shalem) ja 􏰁 ת מ (tamam), joista molemmat merkitsevät ”täydellisyyttä, toteutuneisuutta, kokonaisuutta.”69 Myöhemmin Paavali käyttää samaa verbiä kirjeessään Roomalaisille kuvaillessaan kuinka pakanauskovat tulevat hyväksytyiksi Jumalan edessä sydämen ympärileikkauksen kautta: ”Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.” (Room.2:27).70

65 Vrt. Jes.44:3, 59:21; Jer.31:31s, 32:38-41; Hes.11:19-20, 18:31, 37:14, 39:29; Jooel 2:28; 1QS 4:2ss, 5:5, 11:2; 1QHa 4:26, 8:15, 21:12s; 4Q381 s15:1; 4Q393 ss1-2ii:5-6; 4Q435 s1i:1s; 4Q436 s1i:4s, ii:1s; 4Q444 1:1s; 4Q504 ss1-2ii:13-18, v:11-16, vi:2-4, s4:4-14; 4Q511 ss48, 49 + 51:1s. Tosiasia, että lupaus annettiin ensin ja ennenkaikkea Israelille, ei jätä pakanoita ulkopuolelle, kuten Jooelin kirjan luvun 2:28 tekee selväksi (”Minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle”). Yhteys lähimmäisen rakastamisen ja Hengen läsnäolon välillä tehdään selväksi kohdassa 1.Joh.4:12-13: ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.” Koskien pakanoiden Hengen saamista, ks. 3:10-14 ja 4:1s.

66 Nämä jakeet osoittavat Paavalin ”Valtakunta kielen” käytön laajuuden – käyttö, jota on perinteisesti pidetty melko niukkana verrattuna evankeliumeihin. Hänen niin sanottu mieltymys ”vanhurskaus” terminologialle ei pitäisi tehdä epäselväksi tosiasiaa että, käsitellessään tässä Galatalaiskirjeessä syntiä ”ulkokultaisuutena” – se käyttäytyminen, joka asettaa tärkeyden ”pienille” käskyille, rajoittaa käskyjä ”ihmisten perinteillä” ja epäonnistuu näkemään rakkauden Tooran tarkoituksena – Paavali puhuu suoraan ”avaimista” Jumalan Valtakuntaan, joka on/jotka ovat ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” (Room.14:17).

67 Tosiasiallisesti kieliopilliset eroavaisuudet (mukaan lukien verbin muodon lukeminen imperatiivina tai ilmaisevana aoristi konjunktiivina, jossa negaatio tulevaisuuden mahdolliselle tapahtumalle [kreikankielen kielioppitermi]) ovat kiistanalaisia Paavalin väitöksen valossa, jonka mukaan alamaisuus kahdelle herralle on mahdottomuus (vrt. jae 18) (ks. yllä).

68 Rabbiiniset tekstit eivät puhu kaikkien Tooran käskyjen ”täyttämisestä [למלא],” vaan ”aiheuttamasta niiden pysymisen/olemassaolon [ל ק י י ם]” – tai, toisin sanoin, sen todellisen tarkoituksen vahvistamisesta tulkitsemalla sitä oikein (vrt. Mekh.Be-shall. 7 [R.Pappias]) (vrt. Flusser, Judaism: 378s).
69 Vrt. 1.Moos.6:9; 2.Moos.12:5; 5.Moos.18:13; 2.Kun.22:26; 3.Kun.8:61; 2.Aikak.8:16; Matt.5:48, 19:21; 1.Kor.14:20; Kol.4:12; Siir.44:17. Koskien Jeesusta Tooran täyttymyksenä, ks. jakeet 2-12 ja yllä. 70 Roomalaiskirjeen 2. luvun merkityksestä Galatalaiskirjeelle, joka sisältää ajatukset ”tuomion rajan sisällä” ja ulkokultaisuudesta, ks. 2:15-21, 6:1s ja yllä.

Ilmaisu ”lihan himo” osoittaa muutoksen, jonka Paavali nyt tekee ”lihan” kirjaimellisesta merkityksestä ”lihan” näennäissielulliseen vastaavuuteen ”synnin” kanssa.71 Tähän pisteeseen asti Paavali on käyttänyt ”liha”-sanaa asiaankuuluvasti liittyen ruumiillisiin osiin – toisin sanoin, ympärileikkaus, galataisten himon ollessa sosiaaliselle asemalle juutalaisen yhteisön hyväksynnän kautta, täyden kääntymyksen tavanomaisilla termeillä.72 Tässä, kuitenkin, hän alkaa kohdella ”Henkeä” ja ”lihaa” enemmänkin ”eettisinä” termeinä, erityisesti muistuttaen Qumranin kirjallisuutta: ”Petoksen hengelle kuuluvat ahneus, laiskuus oikeuden palveluksessa, pahuus, valheellisuus, ylpeys, sydämen ylimielisyys, epärehellisyys, petkutus, julmuus, suuri vilpillisyys, kärsimättömyys, suuri järjettömyys, röyhkeä into kauhistuttaviin tekoihin joita tehdään hekumallisessa intohimossa, likaiset tiet epäpuhtauden palveluksessa, pilkkaava kieli, silmien sokeus, kuulon heikkous, uppiniskaisuus, sydämen kovuus kulkeakseen kaikilla pimeyden teillä ja pahuuden oveluudessa” (1QS 4:9-11).

Jumala etsii sydämen ympärileikkausta mieluummin kuin lihaa/ympärileikkausta:

”Sydämeni oli karsittu ja sen kukka ilmestyi, sitten armo puhkesi siinä ja se tuotti Herran hedelmiä. Sillä Korkein ympärileikkasi minut hänen Pyhällä Hengellään, sitten hän paljasti sisäisen olemukseni ollen kohdistettuna häneen ja täytti minut hänen rakkaudellaan. Ja hänen ympärileikkaamisesta tuli minun pelastukseni ja minä juoksin hänen rauhan Tiellä, totuuden Tiellä” (Odes Sol. 11:1-3)73 (ks. 3:24-26, alla, ja jakeet 19- 23). Termein, jotka kuvaavat korvaamatonta kahtiajakoa ”lihan” – fyysisenä olemuksena ja/tai äänettömänä sopimuksena – ja Jumalan mielihyvän välillä, Paavali myöhemmin kertoo korinttolaisille: ”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta” (1.Kor.15:50).74

71 Yksikkömuoto (”himo”) saattaa heijastaa hepreankielistä י צ ר ב ש ר (yetzer basar – ”lihan taipumus”), joka löytyy Qumranin kirjallisuudesta (vrt. 1QHa 18:23, 24:5; 4Q418 2:8). Tämä jälkimmäinen lause on rinnakkainen ”lihan hengen [רו ח ב ש ר ]” kanssa (vrt. 1QHa 4:25, 5:19; 4Q416 1:12; 4Q418 81:1-2). Itse- ylistyslaulun kirjoittaja osoittaa ”lihan himon” puutteensa merkkinä hänen jumalallisesta suuruudestaan: ”Minut on laskettu jumalten joukkoon ja minun asumukseni on pyhässä seurakunnassa; [minun] himoni ei ole lihan mukaista, [mutta] kaikki mikä on minulle arvokasta on […] pyhän asumuksen kunniassa” (4Q491c 1:7-8).

72 Ks. Introduction, Occasion and circumstances; Argument, 6:1-11, ja jakeet 2s. Tämä osio saatettaisiin siis nähdä huolellisena laadintana asian “narratiivisena” (tai “historiallisena”) käsittelynä kohdissa 3:19s ja 4:1s (ks. sieltä).
73 Vrt. 5.Moos. 10:16, 30:6; Jer.4:4, 9:25-26; Room.2:25f; Jub. 1:22-23; Odes Sol. 11:1-3; 1QS 5:5; 1QpHab 11:13; 4Q177 2:16; 4Q434 1:4; PRE 29; Gen.R. 46:5; Lev.R. 25:6; Ber. 29a.
74 Vaikka Paavali ei käytä, Korinttolaisten Kirjeessä, ”liha”-sanaa ympärileikkausmielessä, hänen julistus sille yhteisölle viittaa sellaista tulkintaa kun sitä luetaan Galatalaiskirjeen valossa. Vaikka Paavali vain mainitsee ”Valtakunnan” täsmällisesti tässä Galataisten Kirjeessä (vrt. jae 21), me olemme ehdottaneet, että ulkokultaisuuden motiivi, esitettynä Pietarin käytöksessä kohdassa 2:12-13, on dominoiva osa kirjeessä. Tosiasian valossa, että ulkokultaisuus on ilmaistu ”Valtakunta kielessä” rabbiinisessa kirjallisuudessa, Galatalaiskirjettä voitaisiin lukea Jumalan Valtakunnan teeman informoimana (ks. Introduction, Argument; Theological pointers, 2:15-21, jakeet 2-12. ja yllä).