Temppeli, synagoga ja alkuseurakunta

 Joseph Shulam

Toisen temppelin aikakaudella synagoga oli vakiintunut instituutio juutalaisessa yhteiskunnassa sekä Israelin maassa että maanpaossa olevien keskuudessa. Se oli paikka, johon kansa kerääntyi jumalanpalvelukseen. Synagoga toimi myös yhteisön kaiken kulttuurisen ja uskonnollisen toiminnan keskuksena. Kun juutalaiset palasivat maanpaosta Babyloniasta ja Persiasta, he toivat mukanaan uuden lähestymistavan muinaisten esi-isiensä uskontoon. Pakolaisuuden aika oli merkityksellinen yhteisökokemukseen keskittyvän uskonnon kehittymisessä. Ensimmäisen temppelin aikana leeviläinen pappeus ja temppeli olivat yksinomaan uskonnollisen toiminnan keskuksena.

Temppelin hävityksen ja sitä seuranneen maanpaon jälkeen, Jumalan Sanasta – Tooran teksti – tuli kaikkein tärkein väline Kaikkivaltiaan tahdon ymmärtämisessä. Pappeus sekä uurim ja tummim korvattiin Tooran kirjoituksilla ja profeetoilla, joista tuli nyt se keino, jolla ihminen saattoi tietää mitä Jumala häneltä vaatii. Voimme nähdä merkkejä tästä muutoksesta Nehemian kirjan kahdeksannessa luvussa. Tuossa kirjassa Esra ja papit lukevat Tooraa pakkosiirtolaisuudesta paluun yhteydessä tarkoituksenaan noudattaa sitä. Tämä Jumalan Sanan tunteminen ja ymmärtäminen tuli keskeiseksi juutalaiselle yhteisökokemukselle toisen temppelin aikakaudella.

Näemme tässä synnyinpaikan synagogalle, johon kokoonnutaan julkiseen Jumalan Sanan lukemiseen ja kuulemiseen.
Täytyy huomioida, että yleisesti ”Vanhaksi Testamentiksi” nimitetyssä kirjassa ei ole mainintaa tai vihjettä synagogan kaltaisesta instituutiosta. Synagoga on tiukasti toisen temppelin ajan instituutio. Kuitenkin Jeshuan aikana se oli täysin kasvanut ja kehittynyt. On mielenkiintoista huomata apostolien suositelleen, että jopa Jeshuaan uskovat pakanatkin kävisivät synagogassa sapatin päivänä kuulemassa ”Moosesta” julkisesti luettuna. (ks. Apt. 15:19-21).

Toinen huomioitava asia on perusero temppelijumalanpalveluksen ja synagogajumalanpalveluksen välillä. Temppeli on syntyään pyhä instituutio, joka saa pyhyytensä sen tosiasian voimasta, että Jumala asuu siellä ja siellä on Jumalan pyhiä työvälineitä. Synagogalle ei sanota kuuluvan mitään tällaista pyhyyttä. Se on paikka, jossa hoidetaan ”julkisia asioita.” Synagogan merkittävyys oli siinä, että sen katsottiin olevan paikallisen juutalaisyhteisön kokoontuminen, antaen ilmentymän kyseisen yhteisön kansalais- ja yhteishengelle. Sekä kreikankielisen että hepreankielisen sanan synagoga merkitys on ”kokoontumispaikka”. Se palveli yhteisön kokoavana paikkana sekä Israelissa että hajaannuksessa.

Ensimmäisen vuosisadan (jKr.) alussa synagogia oli useimmissa Israelin maan kaupungeissa ja kylissä. Evankeliumit todistavat, että niitä sijaitsi Nasaretissa, Kapernaumissa, muualla Galileassa sekä Jerusalemissa. Josephus mainitsee synagogista Tiberiaassa, Dorissa ja Kesarean rannikolla, kun taas Philo Aleksandriasta sanoo Roomassa ja Aleksandriassa olleen monia synagogia. Apostolien tekojen kirja kertoo synagogista Damaskoksessa, Antiokiassa; Salamissa Kyproksella, Ikonionissa, Efesossa, Tessalonikassa, Bereassa, Ateenassa ja Korinttossa. Arkeologit ovat löytäneet kreikankielisiä synagogakaiverruksia Ofel- kukkulalta Jerusalemista, Korinttosta, Korasinista ja Kapernaumista. Jerusalemin Talmud puhuu synagogien paljoudesta Jerusalemissa. (ks. Meg. 3, 1, 73d).

Synagogan sanotaan toisinaan syntyneen Babylonian pakolaisuudessa ja tätä kantaa1 tukemaan tuodaan esiin kirjoituksia Hesekielistä1 ja Jeremiasta2. Prof. S. Safrain mukaan näillä teksteillä ei ole mitään yhteyttä synagogalaitoksen kanssa. Synagoga perustettiin pikemminkin kolmannella vuosisadalla eKr. päätarkoituksena lukea Tooraa ja opettaa sitä kansalle. Se oli yhtälailla instituutio Israelin maassa kuin maanpaossakin. Osoitus tästä on se, että synagogia oli Jerusalemissa vierekkäin temppelin kanssa, eivätkä ne korvanneet temppeliä ennen sen tuhoutumista. Uuden Testamentin todistus tukee tätä asennetta. Täten luemme Apostolien teoista 15:21:

1 S. Safrai, The Jewish People in the First Century (Assen/Philadelphia: Van Gorcum / Fortress Press: 1987) 909-911

2 Hes.11:16: ”Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet.”

2 Jer.39:8: ”Kansan talot.”

”Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagogissa jokaisena sapattina.” Josephus ja Philo lisäksi tukevat todistetta arkeologiasta ja Tanakhin lähteistä, että päätarkoitus ihmisten kokoontumiselle synagogaan oli lukea ja tutkia Tooraa. Me näemme Luukkaan evankeliumissa luvussa neljä, että Jeshua luki profeetoista Nasaretin synagogassa ja istuutui sitten alas tulkitsemaan tekstiä ja selittämään sen tarkoitusta. Uusi Testamentti on yhdenmukainen todisteiden kanssa, jota muut juutalaiset lähteet esittävät niiden toimintojen puolesta, joita tapahtui ensimmäisen vuosisadan synagogissa.3 Theodotuksen kaiverruksesta luemme: ”Theodotus Vettenuksen poika, pappi ja synagogajohtaja, synagogajohtajan poika ja synagogajohtajan pojanpoika, rakensi synagogan Tooran lukemista ja käskyjen opiskelua varten…”4 Tämä kaiverrus on ennakkoluuloton todistus siitä tosiasiasta, että synagogia rakennettiin ”Tooran lukemisen ja käskyjen opiskelun” tarkoituksella.

Kun pyritään näkemään, mitä Jeshua ja apostolit tekivät synagogissa, ylivoimainen todistus on, että he lukivat Toorasta ja opettivat ja selittivät sen tarkoitusta kansanjoukolle:

”Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli” (Matt.4:23):

”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta” (Matt.9:35)

”Ja hän lähti sieltä ja tuli heidän synagogaansa. Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: ’Onko luvallista sapattina parantaa?’voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan” (Matt.12:9-10).

”Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagogissaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: ’Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?’.” (Matt.13:54-56.)

”Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja hän meni kohta sapattina synagogaan ja opetti. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin kirjanoppineet. Ja heidän synagogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi sanoen: ’Mitä sinulla on meidän

3 Josephus, Contra Apion 2.175; Philo, Vi.Mos. 2:215-6; Op.Mun. 128; Jmeg. 4, 75a; Meg. 29a

4 R. Weill, La Cité de David I (1920), 1ff, T. Reinach, ”L’inscription de Theodotos,” REJ 71 (1920), 46-56; CII no. 1404.

kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä’.” (Mark.1:21-24).5

”Ja hän meni taas synagogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina” (Mark.3:1-2).

”Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: ”Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?” (Mark.6:2).6

Uusi Testamentti on täynnä tekstejä, jotka puhuvat synagogasta yhteisön kokoontumispaikkana. Kirje Heprealaisille antaa varoituksen lukijoille ”Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme.” Kreikan kielen sana, jota käytetään tässä, on ejpisunagwghen (episynagōgen). Uudessa Testamentissa sanaa ”seurakunta” tai ejkklhsia (ekklesia) ei käytetä ”paikkana” vaan ihmisten tai yhteisön ilmaisuna. Sanaa synagoga käytetään usein kokoontumisen paikkana. Minun mielipiteeni on, että katsomalla tarkemmin Uuteen Testamenttiin, se paljastaa lukijalle erotuksen ”seurakunnan” ja ”synagogan” välillä. Mielipiteeni on myös se, että7 tämä ero on avain, jolla ymmärrämme synagogan ja seurakunnan välisen suhteen. Nämä kaksi instituuttia eivät olleet toisiaan eliminoivia; ne omasivat symbioottisen suhteen, koska synagoga oli ”ihmiset” ja kaikkein yleisimmässä käytössä synagoga oli jumalanpalveluspaikka. Eklesia voisi palvella Jumalaa missä tahansa ja oli aikoja, jolloin se palveli Jumalaa synagogassa yhdessä juutalaisen yhteisön jäsenien kanssa, jotka eivät olleet Jeshuan seuraajia. Todistaaksemme tämän näkökulman, katsokaamme Jaakobin kirjettä. Luemme Jaakob 2:1-8:

”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne (kreik. UT: synagogaanne) tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavanpukuisen puoleen ja sanotte: ’Istu sinä tähän mukavasti’ ja köyhälle sanotte: ’ Seiso sinä tuossa’ , tahi: ’ Istu tähän jalkajakkarani viereen’, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita? Kuulkaa rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? Mutta te

5 Sana ”synagoga” esiintyy useita kertoja tässä luvussa (vrt. jakeet 21, 23, 29, 39).

6 Me näemme saman asiayhteyden myös Luukkaan evankeliumissa 4:15 yhtä hyvin kuin muissa teksteissä, jotka heijastavat tosiasiaa, että Jeshua vieraili synagogissa Galileassa ”opettamassa” Jumalan Sanasta.

7 Sana ”synagoga” esiintyy 61 kertaa Nestle Alandin Kreikan kielisen Uuden Testamentin painoksessa.

olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne? Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ’Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi’, niin te hyvin teette”.

Tämän Jaakobin kirjeen tekstin analysointi paljastaa joitakin mielenkiintoisia faktoja. Ihmiset, joille se on osoitettu, ovat Herran Jeshuan seuraajia. Heillä on ”kokous” – kreikan kielinen lause on sunagwghn uJmwn – ”teidän synagoganne”. Synagoga- sanaa käytetään tässä ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa asiayhteydessä.8 Samassa ”kokouksessa”/”synagogassa” on uskovia ja myös ei-uskovia: ”Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?”

Nykyään sanan kirkko (suomentajan huom. Englanninkielisessä Raamatussa sana ”Church” – kirkko, seurakunta – kun taas suomenkielisessä käytetään sanaa seurakunta) yleisin käyttö on rakennus – ei ihmiset, tai yhteisön kokoontuminen. Uudessa Testamentissa sana ”kirkko” (seurakunta) ei ikinä tarkoita ”rakennusta” tai ”instituutiota” tai ”organisaatiota” – se aina tarkoittaa ”ihmiset”. Uudessa Testamentissa normaali sana pyhien kokoontumiselle on ”synagoga”. Huomatkaa, että Uudessa Testamentissa ei ole sellaista terminologiaa kuin ”mennä kirkkoon” tai ”jumalanpalvelus kirkossa”. Kun heprealaisten kirjeen kirjoittaja haluaa rohkaista lukioita etteivät he jätä kokoontumistansa, hän käyttää sanaa ”episynagōgen” (vrt. Hep.10:25).

Uuden Testamentin useat tekstit kuvaavat, mitä uskovat tekivät, kun he kokoontuivat yhteen synagogan yhteydessä:

”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa” (Apt. 2:42- 46).

”Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa. Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin ääneen hän ilossansa ei avannut eteistä vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat hänelle: ’Sinä hourit.’ Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: ’Se on hänen

8 J.P. Louw ja E.A. Nida (eds.), Uuden Testamentin kreikkalais-englantilainen sanakirja: ”Synagoga”.

enkelinsä.’ Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät. Niin hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankeudesta” (Apt. 12:12-16).

”Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven” (Apt.14:27).

”Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla. Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ’Älkää hätäilkö. sillä hänessä on vielä henki’. Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle” (Apt.20:7-11).

”Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi” (1.Kor.14:26).

Tutkikaamme, mitä ensimmäisen vuosisadan uskovat tekivät, kun he kokoontuivat yhteen:

• He rukoilivat
• He mursivat leipää yhdessä
• He kertoivat ihmeistä, joita Jumala oli tehnyt heille
• He lauloivat lauluja ja psalmeja
• He keräsivät rahaa Juudean köyhille pyhilleMe tiedämme, että Jerusalemin juutalaiset uskovat menivät myös temppeliin rukoilemaan. Paavali puhdistettiin temppelissä valasta, jonka hän oli ottanut, ja hän myös uhrasi uhreja. Kuva, jonka Uusi Testamentti antaa siitä, mitä uskovat tekivät, kun he kokoontuivat yhteen ja kuinka he palvelivat Jumalaa, ei ole niin erilainen siitä, mitä juutalaiset, jotka eivät uskoneet Jeshuaan, tekivät.Toisen temppelin aikana oli kaksi Jumalan palveluksen ja ylistyksen päämallia. Tooran perusmalli oli ”temppeli” ja ”papillinen” malli. Tämän mallin mukaan yksilöjumalanpalvelija on riippuvainen ”temppelistä” ja ”papista”, joka yhdistää jumalanpalvelijan Jumalaan. Tämän mallin alla on ”pyhä alue”, jolle on ominaista luontainen pyhyys. Jotta saadaan ”temppeli”, pitää olla jotain, joka antaa sille ”fyysistä pyhyyttä”. Rakennukset ovat pyhiä, kuten ovat työkalut ja jumalanpalveluksen välineet, kuten myös papit, jotka palvelevat. Temppeliinmenevän jumalanpalvelijan täytyy tehdä hyvin vähän itse. Pappi tekee suurimman osan ”työstä”/”palveluksesta”.

Toisaalta taas synagoga on ”kokoontumispaikka ihmisille.” Jokainen henkilö voi palvella Jumalaa itse. Jokainen henkilö voi tietää Jumalan tahdon opiskelemalla Tooraa. Jokainen henkilö on tasavertainen hänen vieressään seisovan tai istuvan henkilön kanssa. Jokainen henkilö voi olla seurakunnan johtaja ja palvella Herran edessä. Pyhyyden keskusta on Toora itse eikä ole mitään tarvetta ”reliikille” tai mystiselle läsnäololle, jotka korvaisivat ”pyhyyden”. Tilaisuus ja ihmiset ovat pyhiä synagogassa eivätkä rakennukset tai alue. Synagoga on paikka – sillä ei ole mitään kirkonrakennusoppia. Ihmiset, jotka kokoontuvat sinne ja muodostavat yhteisön, ovat ”Jumalan kansa” ja yhteisö! Synagogassa yhteisö on pääasia ja yhteisön rakenne on suunniteltu toimimaan jokaisessa elämän muodossa, ei pelkästään ”jumalanpalveluksessa”. Koska juutalaisuudessa ei ole erotusta yleisen/maallisen ja ”hengellisen” välillä, kaikesta lasten koulutuksesta kuolleiden hautaamiseen tulee yhteisön huoli, se on synagogan.

Kahdeksan pilaria ovat pitäneet juutalaisen yhteisön elossa jopa pimeimpinä juutalaisen historian pimeinä aikoina:

• mikveh (perheen puhdistuslait)
• Tooran opetus lapsille (heder)
• Tooran aikuisopetus (beit midrash)
• soppakeittiö (beit tamchui)
• hautausyhdistys (Hevra Kaddishah)
• almujen antaminen köyhille (tzadaka)
• teurastamo (kosher-lihan teurastusta varten)
• Beit Din (oikeusistuin, joka hoitelee valituksen aiheita yhteisössä)Kun puhumme Uuden Testamentin seurakuntamallista, meidän pitäisi katsoa Jeshuan seuraajien yhteisöä synagogan valossa.

• He opiskelivat : ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa.”
• He söivät yhdessä ja palvelivat Jumalaa: ”Ja he pysyivät apostolienopetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa jarukouksissa.”
• He pitivät huolta köyhistään jakamalla omaisuuttaan: ”Ja kaikki, jotkauskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä.”
• He antoivat rahastaan köyhille.9Alkuseurakunnan toiminta ei ollut muuta kuin synagoga. Mutta se oli myös paljon enemmän kuin synagoga, koska sillä oli Pyhän Hengen antamia lisäulottuvuuksia. Nämä koskivat erilaisuuksia, joita usko Jeshuaan ja pakanauskovien mukaan lukeminen Jumalan lasten perheeseen toivat mukanaan. Nämä kaksi erilaisuuden9 Katso Apt. 2:44-47, 4:32-37, 5:1-11; Room. 15:27; 1.Kor. 16:2; 2.Kor. 9.

aluetta tekevät alkuseurakunnasta enemmän kuin ihmisen tekemän instituution, kuten farisealainen synagoga. Meidän ei pitäisi unohtaa, että synagoga ei ole Toorasta. Toora ei tunne sellaista laitosta kuin synagoga; juutalainen yhteisö perusti synagogan ilman suoraa Jumalan käskyä. Jos synagogalla on yhtään jumalallista hyväksyntää, se saatiin jälkeenpäin. Kun Jumala puhalsi alkuseurakunnan ylle Hänen Pyhän Henkensä ja avasi Hänen porttinsa kansoille, Jeshuan seuraajien yhteisö muuttui. Ulkoisesti julkiset kokoontumiset ja alkuseurakunnan toiminnot eivät olleet yhtään erilaiset kuin synagogalla, mutta sisäisesti nämä kaksi erilaisuutta toivat suuren eroavaisuuden.

Me tiedämme, että uskovat – juutalaiset ja pakanat – osallistuivat synagogaan omasta halustaan, vaikka heidät oli heitetty ulos muutamista sellaisista jumalanpalveluspaikoista. Pakanain apostolille, Tarson Saulille, oli tapana osallistua synagogaan jokaisena sapattina. Apostolien kirja antaa meille laajan todistuksen, että tämä on se, mitä hän teki, jopa silloin kun hän oli kaukana kotoa ja kun hän tuli uuteen kaupunkiin (vrt. Apt. 17:1-2). Minä usein ihmettelen, kuinka juutalaiset sallivat Paavalin tulla heidän synagogaansa, varsinkaan, jos hän olisi ollut pukeutuneena ruskeaan munkin kaapuun hupun roikkuessa selkäpuolella ja suuri oliivipuinen risti rinnassaan, näyttäen todelliselta kristityltä. Voitteko kuvitella sellaista?

Juutalaiset kutsuivat Paavalin lukemaan Tooraa ja hän ”keskusteli heidän kanssaan kirjoituksista ja selitti ne ja osoitti, että Messiaan piti kärsimän ja nouseman kuolleista.” Ainoa tapa, millä minä voin kuvitella tämän tapahtuvan on, jos apostoli Paavali näytti juutalaiselta, käyttäytyi kuin juutalainen ja puhui Toorasta kuin juutalainen. ”Alkuseurakunta” oli, kokouksiltaan ja veljesyhteydeltään, synagoga. Itse asiassa siihen on laaja todiste sekä Uudessa Testamentissa että Talmudin lähteissä, että juutalaiset uskovat ja juutalaiset, jotka eivät uskoneet, jatkoivat yhdessä jumalanpalvelemista toiselle vuosisadalle asti jKr. Se on hyvin perusteltu tosiasia, että Amida rukouksen ”birkat ha-minim” laadittiin Bar Kochban kapinan jälkeen täsmälleen tästä syystä. Tämä rukous laadittiin erottamaan ja jättämään heitteille ne, jotka uskoivat Jeshuaan Messiaana ja Jumalan Poikana synagogan joukosta. Tällaisen rukouksen laatimiseen ei olisi ollut tarvetta, jos juutalaiset Jeshuan seuraajat eivät osallistuneet synagogaan ”uskottomien” juutalaisveljiensä kanssa. Seurakunnan ja synagogan suhteesta tuli monimutkainen pääosin, koska synagoga hylkäsi Jeshuan juutalaiset seuraajat – ei sen takia, että juutalaiset uskovat olisivat halunneet lähteä. Apostoli Paavalin useimmat yhteydet ja itse asiassa käännytykset tehtiin synagogien kautta, minne uskovat kutsuttiin opettamaan ja selittämään juutalaisille kirjoituksia ja mitä ne opettivat Messiaasta. Tämä tapahtui Pisidian Antiokiassa, kuten myös Efesossa, Korintossa, Lystrassa, Derbessä, Ikonionissa, Bereassa, Tessalonikassa, jne. (vrt. Apt. 13:14jj).

Jos katsomme alkuseurakunnan historian tutkimusta sosiologian ja teologian näkökulmasta, meidän pitäisi nähdä molemmissa näissä perusteissa suuri samanlaisuus ja myös suuri eroavaisuus. Alkuseurakunnan ja synagogan

samankaltaisuus on ”muodossa” ja ”tyylissä”. Näiden kahden eroavaisuus on teologiassa ja Pyhän Hengen lahjoissa, jotka ovat mahdollistaneet seurakunnan kommunikoinnin Jumalan kanssa ja yhteisön palvelemisen Jumalan voimalla.