Joseph Shulam
Paavalin Kirje Galatalaisille 4:14-18
”…ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niin kuin Jumalan enkelin, jopa niin kuin Kristuksen Jeesuksen. Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle. Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden? Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. On hyvä, jos osoitetaan intoa hyvässä asiassa aina, eikä ainoastaan silloin, kun minä olen teidän tykönänne.”
26 Tämä ”rakkauden” ja ”synnin” vastakohta edustaa ulkokultaisuutta, josta Paavali on huolissaan läpi Galatalaisten kirjeen. Jumala haluaa ihmisen suorittavan ”Tooran tärkeimpiä määräyksiä” – ”oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden” (vrt. Matt.23:23). Rakkaus on ”aikomus,” joka mahdollistaa Jumalan tahdon toteutumisen ihmisten elämässä, tai ”menemistä yli lain, joka itsessään on oikein ja hyvää, tehdäkseen mikä on oikein ja hyvää” (Berkovits: 27) (ks. 2:15-21, 5:2ss, jakeet 10-14, ja alla).
27 Vrt. selvä yhteys Jumalan rakastamisen ja Hänen käskyjensä noudattamisen välillä: ”Rakasta siis Herraa, sinun Jumalaasi, ja noudata alati hänen määräyksiänsä, säädöksiänsä, oikeuksiansa ja käskyjänsä” (5.Moos.11:1) (vrt. 2.Moos.20:6; 5.Moos.13:4, 19:9, 30:6; Joos.22:5; Joh.15:10, 15:14; 1.Joh.2:3ss, 3:24) (ks. 5:13s ja 6:1-11).
28 Kun Toora ”tulee [Jumalan ja ihmisen] väliin” se ei ole, kuten itse synti, Jumalan tarkoituksia vastaan (ks. jakeet 21-25).
Suhtautuminen, jota hänen opetuslapsensa pidättyvät osoittamasta Paavalia kohtaan on eräänlaista ”halveksuntaa ja sylkemistä.” Kreikan verbiä exoutheneō käytetään useita kertoja kuvaamaan sitä halveksivaa kohtelua, jonka Jeesus sai osakseen teloituksensa aikana – kuin myös Paavalin omasta puheesta, jota hänen vähättelijänsä pitivät ”halveksuttavana” (vrt. 2.Kor.10:10). Jeremian kirjan kuudennen luvun jakeessa 14 Septuaginta käyttää verbiä kuvaamaan valheprofeettojen eksyttävää parannustyötä, jonka pyrkimyksenä on lepyttää ihmisiä, julistamalla ”rauha, rauha”, kun rauhaa ei ole.29
Samalla kun Paavalin kielenkäyttö näyttää heijastavan ”paha silmä” –ajatusta (ks. aiempi), hän melko ilmiselvästi liittää tämän käsityksen halakhaan.30 Oikeudellisissa yhteyksissä sylkeminen muodosti osan חליצה (chalitza)-seremoniasta, jossa miehen lapseton leski vapautti veljensä vaatimuksesta naida hänet suvun jatkamiseksi (vrt. 5Moos.25:5-10) (ks. 1:1-5). Paavali saattaa käyttää tätä kielikuvaa – julkista nöyryytystä miehelle, joka ei halua naida kälyään – johtaakseen mieleen häpeän, joka seuraa sitoutumisen puutteen mukana.31 Tämän tulkinnan mukaan hän haluaa vain korostaa sitä, kuinka täysinäisesti galatalaiset hyväksyivät hänet ja omistivat itsensä evankeliumille, kun hän ensi kertaa kävi heidän luonaan.
Jos jae 17 viittaa vaikuttajien yritykseen hankkia käännynnäisiä (ks. seuraava), Paavali saattaa tässä tarkoittaa, että galatalaiset hyväksyivät alun perin hänet ”isäkseen” ja pitivät itseään hänen opetuslapsinaan.32 Opetuslapset eivät pelkästään opiskelleet Viisaan kanssa, vaan myös oppivat hänen käytöksestään ”palvelemalla” häntä – tehtävä, joka sisälsi kaikkien niiden velvollisuuksien suorittamisen, jotka orja tekee herralleen33 (vrt. Safrai, Master).34 Alistumalla herransa opetukselle ja käytös-esimerkille heistä tuli kelvollisia astioita vastaanottamaan hänen hengellinen viisautensa ja sen myötä sopivat olemaan hänen totisia ja uskollisia seuraajiaan (vrt. Ket 96a; Yoma 28b). Tämä ajatus on vastaavanlainen kuin Paavalin kehoitus galatalaisille “tulla hänen kaltaiseksensa” – kuin opetuslapset suhteessa herraansa (ks. myös jakeet 8-11).35
Paavalilla saattaa tässä olla mielessä samanlainen ajatus kuin mikä on ilmaistu Siirakin kirjassa: ”Jos hankit itsellesi ystävän, hanki hänet koettelemuksissa, äläkä aivan pian anna hänelle luottamustasi” (Siir.6:7). Jakeessa sanotaan kreikankielellä sanatarkasti, ”hanki ystävä koetellen” – s.o., kokeile, että hän on tosi ystävä koettelemalla hänen
29 Sylkeminen ei muodostanut pelkästään yleistä tapaa torjua pahaa silmää, vaan oli myös taianomainen parannuskeino – erityisesti silmille (vrt. Mark.8:23; Joh.9:6; Lev.R.9:9).
30 Tässä mielessä eroamme Nanoksen tavasta käyttää käsitettä, jolla hän hahmottaa vaikuttajien käännynnäisasemaa, joka tekee heidät kateellisiksi galatalaisten tähden, jotka ovat Messiaassa (vrt. Nanos, Social). ”Lumouksen” nykykäsityksestä jakeessa 3:1 – jonka usein myös esitetään antavan ”paha silmä”-leiman – ks. Introduction, Argument ja jakeet 3:1-5.
31 Avioliiton motiivista suhteessa galatalaisten olosuhteisiin, ks. 5:2-12 (jae 4) [jakeet 21-31].
32 Vertaa mielenkiintoiseen Paavalin ajatusten rinnakkaistapaukseen 1Moos.16:5:ssa: ”Silloin Saarai sanoi Abramille: ’Minun kärsimäni vääryys kohdatkoon sinua.” Vakuuttamalla, että galatalaiset ”eivät ole tehneet hänelle vääryyttä”, Paavali saattaa tarkoittaa ettei hän halua palauttaa vääryyttä heidän päälleen. Ei ole sattumaa, että 1Moos.16 on Paavalin vertauksen takana jakeissa 22-31 (ks. jakeet 21-31).
33 Vrt. TBE ss. 37, 127; Yalk.Dt. 830; PA 6:6; DEZ 8:9; Kal.Rab. 8:6; Sot. 22a.
34 Katso myös 5:13-18 (n117).
35 Opettajista “Herran enkelinä” ks. seuraava.
sitoumustaan.36 Tämän tulkinnan mukaan Paavali osoittaa, että huolimatta tietyistä hänen vierailunsa olosuhteista, galatalaiset olivat hyväksyneet hänet ohjaajakseen.37
Septuaginta kääntää yleensä heprean ק נה (kana)-verbin verbillä kataomai (”hankkia”) ja Siirakin ohje muistuttaakin läheisesti Mishnan lausuntoa ”Nimitä itsellesi opettaja ja hanki itsellesi kumppani” (PA 1:6).38 ”Hankkimisen” ymmärrettiin tuovan ponnisteluja ja vaikeita aikoja, kun käsite tulkittiin sen Jumalan Moosekselle antaman käskyn kautta, jonka hän sai anottuaan seuraajaa: ”Ota Joosua, Nuunin poika” (4Moos.27:18). Midrash- perinteessä verbin ”ottaa” katsotaan merkitsevän ”maksaa jostakin”: ”Ota itsellesi: Tämän voi tehdä ainoastaan tarttumalla [tekninen termi hallinnalle] , sillä ystävää ei voi hankkia kuin suurin ponnisteluin, kuten Viisaat ovat sanoneet: Sinun tulisi hankkia ystävä itsellesi, että voisit opiskella Tooraa hänen kanssaan, juoda hänen kanssaan ja paljastaa salaisuutesi hänelle, kuten on sanottu, Kahden on parempi kuin yksin (Saarn.4:9) ja Eikä kolmisäinen lanka pian katkea (Saarn.4:12)” (Sif.Dt. 305).”39
Toisessa rabbien päätelmässä verbien ק נה (kana) and כ נ ס (kanas) merkitys, joka alunperin on ”ostaa” tai ”hankkia varallisuutta” (vrt. Saarn.2:8, 3:5), on laajennettu tarkoittamaan ihmisten ”kokoamista” (vrt. Daube, New: 352ss ja seuraava pohdiskelu). Sen lisäksi, että se viittaa lapsen tuomiseen liittoon ympärileikkauksen kautta (vrt. Shab. 137b), ”hankkimista” sovelletaan erityisesti käännynnäisten tekemiseen: ”R. Eleazar sanoi myös: Pyhä, siunattu olkoon Hän, ei hajottanut Israelia kansojen sekaan muun kuin sentähden, että käännynnäiset liittyisivät heihin, sillä on sanottu: Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan (Hoos.2:23): tietenkin mies kylvää sea-mitan sen takia, että saisi korjata [le- haknis] monta koor-mittaa!” (Pes.87b).40 Jeesuksen lausunto, ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman [s.o. voittaisi käännynnäisiä], mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt.16:26) sisältää samanlaisen merkityksen (ks 6:1-11 ja seuraava).41
Tällaisessa asiayhteydessä voidaan ymmärtää Paavalin ylistävän galatalaisia siitä vastaanotosta, jolla he alun perin ottivat hänet vastaan, sillä he olivat tehneet yhteisiä ponnisteluja hyväksyäkseen hänet ”niinkuin Herran enkeliksi.” Tämä kuvaus galatalaisten tervehdyksestä Paavalille liittyy suoraan toisen kaltaiseksi tulemisen motiiviin. Kun opettaja todistaa, että Viisaan elämän ja luonteen oli tarkoitus iskostaa oppilaisiin halu opiskella Tooraa ja oppia Jumalan tiet, kuvataan häntä sanoilla ”niinkuin Herran enkeli:
36 Esitämme, että merkki Aabrahamin antamasta esikuvasta löytyy näistä jakeista: “…ja hänet nähtiin koetuksessa uskolliseksi” (Siir.44:20). ”Eikö Aabrahamia havaittu uskolliseksi koettelemuksessa ja sitä luettu hänelle vanhurskaudeksi?” (1Makk.2:52) (vrt. Hebr. 11:17; Jub. 17:18, 19:8) (ks. 3:1-5 [n53]). Jälleen Paavalin ajattelua hallitsevat perimmiltään kirjoitukset ja halakhah ennemmin kuin ”paha silmä” (ks. 3:1-5).
37 Tämä Paavalin viite on lopulta ainoastaan senaikaisten galatalaisten ymmärrettävissä.
38Vrt.TBE[EZ]Ss.6; A R N a8 :1 s, 2 2 :1 .
39 Vrt. Yalk.Num. 776. Lähde Sifressä lainaa Avot de Rabbi Natania, joka on Pirkei Avotin selitysteos. Toisissa paikoissa ”ottaminen” on tulkittu taloudenhoitoon liittyvillä sanoilla (vrt. TBE [EZ] S s. 6).
40 Vrt. 1QS 5:7-8, 8:19; 1Q28a 1:1; CD-A 13:11; Yalk.Hos. 519 (vrt. Le Cornu and Shulam: 153). Vrt. Sananl. 11:30: “Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa [sanatarkasti: ottaa] sieluja” (ks. 6:1-11 [Monobaz]).
41 Sanan kopiaō (“uurastaa”) suhteesta ”lähetyssaarnaajiin”, ks. jakeet 8-11.
”…jos opettaja on niin kuin Herran Sebaotin enkeli, heidän pitäisi etsiä lakia hänen suustaan, mutta jos ei, niin heidän ei pitäisi etsiä lakia hänen suustaan!” (Hag.15b) (vrt. MK 17a). Koska galatalaiset pitivät Paavalia tosi apostolina ja ohjaajana, olivat he alun perin osoittaneet luottamuksensa häneen ja hyväksyneet hänen arvovaltansa.42 Tässä mielessä ”vastaanotto”, jonka he esittivät Paavalille ei johtunut pelkästään hänestä henkilönä, vaan myös evankeliumista: ”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte” (1Tess.2:13).43
Tapa ”ottaa vastaan enkeleitä” on mitä todennäköisimmin peräisin Aabrahamin kohtaamisesta kolmen miehen kanssa Mamren tammistossa ja heidän oleskelustaan Lootin luona. (vrt. 1Moos.18-19).44 Jeesus nostaa esiin tämän aiheen juuri ”sielunsa voittamiseen” liittyen: ”Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt” (Matt.10:39-40) (ks. aiempi).45 Tämä ajatus esiintyy myös Didakessa, jakeessa joka koskee valheapostoleja, joiden kieli muistuttaa läheisesti Rabbien lausuntoja opettajien esiintymisestä: ”…jos hänen [tosi apostolin] opetuksensa toimii oikeamielisyyden ja Herran tuntemisen lisääntymiseksi, ottakaa hänet vastaan niin kuin Herra” (Did.11:2) (ks. 1:1-5 ja 6:1-11).
Jae 17: Vaikkei otaksuttaisikaan että jae 16 ”kuvastaa suoraa syytettä lähetyssaarnajia kohtaan” (Hays, Galatians: 295), niin siirtymisen saumattomuus epäilemättä merkitsee vaikuttajien toiminnan synnyttäneen Paavalin viestin tässä kappaleessa (ks yllä).46 Siitä mitä hän tarkoittaa näissä kahdessa jakeessa (17-18) on kuitenkin kiistelty paljon, pääasiassa viittauksen vuoksi, joka johtuu verbistä ekkleiō. Koska sen normaali merkitys on ”sulkea pois”, ovat jotkut selittäjät otaksuneet, että vaikuttajien aikomus on sulkea ei- juutalaiset galatalaiset pois Paavalin luota. Myöntäen vääryyden, jonka tämä tulkinta
42 Koskien Paavalin aikaisempaa viittausta ”enkeliin taivaasta”, ks. 1:6-10; Koskien Paavalin esitystä arvovallastaan luvuissa 1-2 asiayhteys huomioon ottaen, ks. Introduction, Argument. Kuvaus siitä, että Paavali toisinaan omaa ”enkelin kasvot” (A c ts o f P a u l a n d Th e c l a [2 : 3 ]), perustuu mahdollisesti tähän jakeeseen (ks. Appendix, Status).
43 Paavali liittää tässä kohden myös evankeliumin hyväksymisen toisen kaltaiseksi tulemiseen (vrt. 1Tess.2:14).
44 Selittäessään kuinka kolmea henkilöä kutsutaan ensin “miehiksi” ja sitten “enkeleiksi” R. Tanhuma huomauttaa: ”Heitä voidaan verrata mieheen, joka sai johtajanviran kuninkaalta. Ennen kuin hän saavutti arvovaltaisen asemansa, hän oli kuin tavallinen kansalainen. Vastaavasti heitä kutsuttiin miehiksi ennen kuin he suorittivat tehtävänsä; suoritettuaan sen he ottivat enkelin nimen” (Gen.R.50:2). Midrash- kirjallisuus yhdistää toistuvasti Jumalan ilmestymisen Aabrahamille tässä kohtaa hänen kykyynsä tehdä käännynnäisiä (vrt. Gen.R. 48:2, 8) (ks. 3:6-9 [n101] ja seuraava).
45 Vrt. Matt.18:5, 25:40; Mark.9:37; Luuk.10:16; Joh.13:20. Koskien Jeesuksen tehtävää, ks. jakeet 1-7; koskien toimintaa yleensä, ks. 1:1-5, 15-16b.
46 Jos sanan gegona (“minusta on tullut”) voimalla pidetään kiinni siitä, että kyseessä on nykyinen olotila, joka on aiheutunut menneestä toiminnasta, niin se edellyttää ettei Uuden Testamentin teksteissä ole osoitettu toisenlaista ilmoitusta – ei välivierailua eikä aiempaa kirjettä (vrt. Burton:245). Jakeet 17-18 – yhdessä jakeiden 1:7-9, 5:7, 12, 6:12-13 kanssa – ovat ainoat ”suorat” viittaukset, joista voidaan saada yksityiskohtaisia tietoja vaikuttajien henkilöllisyydestä (vrt. Nanos, Irony:67ss) (ks. Introduction, Occasion and circumstances).
