Ulkokultaisuus ja Synti

Joseph Shulam

Paavalin Kirje Galatalaisille 3:19-20

”Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. ”

Selvitettyään perinnön alkuperän – jonka perusteella Jumalan kansa Hänen Valtakunnas- saan tunnistetaan – olevan Jumalan lupaus Aabrahamille, Paavalin on selitettävä, jakeessa 19, Tooran roolia Jumalan tarkoitusperissä.20 Kreikankielen prostithēmi (”lisätä”) vahvistaa Paavalin kuvausta Toorasta ”jälkilupauksena”, eikä Toora siis ole ensijaisesti pätevä juutalaisen identiteetin muodostamiseen (ks. jakeet 15-18).21 Prepositio ”charin” (jae 19: tähden) tarkoittaa joko syytä tai päämäärää (vrt. BAGD: 877). Ottaessaan tämän mukaan selitykseensä Paavali haluaa ilmaista Tooran olleen annettu rikkomusten ”johdosta/tähden”. Tärkeintä, mikä auttaa ymmärtämään tätä ilmausta, on se että otetaan huomioon ilmauksen olevan riippuvainen jakeen viimeisestä lauseesta. Toisin sanoen Paavali vastaa kysymykseen ”Mitä varten sitten on laki?” näennäisen päämäärän sisältävällä ilmauksella: ”olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu.”22

20Vrt. Room.3:1, 19-31, 5:12-21, 7:1-25, 9:31-10:21. Vaikka Paavali ei ole suoranaisesti siteerannut Kirjoituksia edellisessä argumentissaan, hän käyttää johdonmukaisuutta oikeuttaakseen käyttönsä ”jakeesta” (tai ajatuksesta) tiettyyn tarkoitukseen, kun sen selitys on nähtävästi joko ristiriidassa toisen ”jakeen” kanssa tai tekee jälkimmäisen tarpeettomaksi (vrt. ו מ ה א ני מ קיי ם [u-ma ani mekayyem] – ”ja miten minä asetan/selitän”) (vrt. Kid. 36a) (vrt. Steinsaltz, Talmud: 128); (ks. jakeet 15-18, jotka edustavat poikkeavuutta Paavalin tavanomaisesta Kirjoitusten argumentista). Pitäen tämän mielessä, voimme olla yhtä mieltä Betzin retorisen väitteen kanssa siitä, että ”3:19-25 sisältävää äärimmäisen lyhyen poikkeamisen (digressio) asiasta. Kohta ei lisää uutta argumenttia tueksi, vaan estää sen, että lukijat tekisivät vääriä johtopäätöksiä edellä olleen pohjalta” (Galatians: 163).

21Vrt. vastaava verbi pareisēlthen (”tuli sisään”; suom. huom. suomenkielisessä Raamatussa ”tuli väliin”) kohdassa Room.5:20. Ajatus peilaa midrashilaista perinnettä siitä, että laintaulujen toinen erä annettiin vasta, kun Israel teki syntiä tehdessään kultaisen vasikan ja ansaitsi rangaistuksen (vrt. 2.Moos.32:19): ”R. Haninan poika R. Adda sanoi: Jos Israel ei olisi tehnyt syntiä, heille olisi annettu vain viisi Mooseksen kirjaa ja Joosuan kirja, koska viimeksi mainittu kertoo Eretz Israelin sijoituksesta [kansanheimojen keskellä]. Mistä tämä tiedetään? Suuri viisaus on lähtöisin paljosta vihasta (Saar.1:18) [se on, Jumalan viha Israelin tottelemattomuuden tähden sai Hänet lähettämään profeetat, joiden opetus oli viisasta – tämä kertoo siitä, että ihmisolennot oppivat erehdyksen kautta, kun synnistä tuleekin tilaisuus täydempään ilmestykseen]” (Ned. 22b) (vrt. Eccl.R. 1.13.1) (ks. myös jakeet 10-14). On jälleen kerran toistettava, että Paavali ei hylkää Tooran (ja/tai judaismin) noudattamista, kuten kristityt raamatuntulkitsijat väittävät. Hän vain määrittelee tässä sen, millä perusteella juutalaisten identiteettiä asianmukaisesti luonnehditaan: ”Tooran tärkeiden säädösten noudattaminen: oikeus, laupeus sekä uskollisuus” (ks. Introduction, Argument ja alla).

22Tämä luottamus tulevaan tapahtumaan saattaa Tooran myönteiseen valoon, jonka useimmat tulkitsijat kuitenkin kieltävät erottaen Tooran uskollisuuden saapumisesta. Yleinen kristillinen käsitys määrää selkeän eron ”tekojen” ja ”armon” (uskon) välille.

Jos Paavali ajattelee yhä edellisen ”kappaleen” (jakeet 15-18) termein, on mahdollista, että hänellä on mielessään ”sovittamisen” periaate.23 Tässä mielessä hänen kysymyksensä ennakoi R. Meirin antamaa kysymystä ja vastausta: ”A Tanna opetti R. Meirin nimessä: Miksi Toora annettiin Israelille? Koska he ovat kiivaita [ja vaativat kurinpitoa]” (Betza 25b) (vrt. Tanh.Ki tavo 4; [Ex.R. 42:5, 9]) (vrt. Skarsaune, Proof: 313-20). Käsite, että Toora annettiin kurinpitomuotona, on suoraan yhteydessä Jumalan ”alentuvaisuuteen,” tavallaan, ihmisten tasolle: ”Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden” (Room.6:19) (ks. myös 4:12-20). Puhuessaan vapaudesta synnistä, joka saavutettiin Hengen ilmentymisen kautta, Paavali sanoo samassa kirjeessä: ”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa” (Room.8:3).20

Tässä Paavali vetoaa Tooran ”heikkouteen” ensisijaisesti viittaamalla tosiasiaan, että se on ”välitetty” – ”sovitettu.”21 Tässä mielessä, viittaus ”enkeleihin” näyttää lukeutuvan jumalallisen ykseyden/yksinvaltiuden aiheen alle (ks. alla). Kreikankieli ei ainoastaan yhdistä näitä olentoja välittömästi välimiehen kanssa, mutta Paavali ei kiinnitä niihin mitään itsenäistä huomiota jakeessa 20.

”Siemen” on ilmeisesti Messias, kuten Paavali on perustanut jakeessa 16 – tässä yksikkömuoto on erityinen (ks. jakeet 13-18). Mahdollisesti tässä Paavaliin vaikuttaa jälleen Septuagintan Habakuk 2:3-4, jossa ”näky” ymmärretään henkilönä: ”Jos hän viipyy, odota häntä; sillä varmasti Tuleva saapuu, eikä hän myöhästy … Vanhurskas on elävä Minun uskostani” (ks. jakeet 10-14). Siemen ei ole niin paljoa lupauksen vastaanottaja (”jolle [se] oli annettu”) kuin sen ruumiillistuma – ”tuleva” jolle (jota koskien) lupaus oli annettu, hän, jossa se löytää täyttymyksen (ks. 4:1-7).22

23Sovittamista tai jumalallista alentuvaisuutta tulkinnallisessa mielessä voidaan selvittää seuraavanlaisesti: ”1. Jumalan ilmoitus tuli meille, ei ainoastaan ilmaistuna ihmiskielessä, mutta ottaen myös huomioon siihen liittyvät ajatuskaavat ja tavat; 2. Jumala ei missään vaiheessa paljastanut ihmiselle kaikkea, mitä hän teoreettisesti pystyi ymmärtämään, mutta vain sen minkä hän pystyi tehokkaasti omaksumaan johtuen hänen heikkoudestaan ja synnillisyydestään; 3. Jotkut jumalalliset suunnitelmat annettiin vastahakoisesti, ihmisen tottelemattomuuden vuoksi, sillä näkemyksellä, että hän täyttää Jumalallisen tahdon täydellisemmin pitkällä tähtäimellä; 4. Pakanaelementit (riitit, tavat ja säännöstöt), jotka löysivät tiensä Mooseksen Lakiin olemassa olevasta kulttuurillisesta taustasta, täytyy ymmärtää ja selittää tässä näkökulmassa” (Drefyus: 74-75). Yksi useimmin siteeratuista Uuden Testamentin esimerkeistä on Matt.19:8: ”Hän [Jeesus] sanoi heille: ’Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.’”

20 Jumalan soveltaminen ihmisen luonteeseen, tavallaan, Tooran antamisessa, sisältää ajatuksen synnistä ”ulkokultaisuutena” – ihmisten kyvyttömyys ”tehdä” mitä he ”sanovat/kuulevat” (ks. Introduction, Argument; Theological pointers [Justification]). Paavali kertoo Jeesuksen roolista jakeissa 22s, jossa hän kehittää ideaa kasvattajasta ”pedagogina” (ks. jakeet 22-25). Vapaudesta Hengessä/Hengen vapaudesta, ks. [2:15-21], 4:1-7 ja 5:13ss; ”lähettämisestä,” ks. 4:1-7.

21 Tässä on vaikea saada selville ovatko tämän jakeen lauseet itsenäisiä toisistaan vai toistensa selittävät. Kreikankielen järjestys ehdottaa, että Paavalin ajatusta yhä dominoi kronologinen tarkoitus, ”kunnes siemen” muodostaen sen keskipisteen, ja tiivistetty lause ”se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä” toimien ”lisätyn” määreenä.

22 Vrt. ”Aabraham oli vain yksi, ja hän peri maan”(Hes.33:24) (ks. jakeet 26-29). ”Sentähden syntyikin yhdestä miehestä … KUIN ON TÄHTIÄ TAIVAALLA …” (Heb.11:12) (vrt. Room.5:15-19).

Jae 20: Tunnistettuaan ”välimiehen” jakeessa 19 Moosekseksi, Paavali kehittää ajatuksen välityksestä, joka ”tulee [ihmisten] väliin” – ja ihmisten ja Pyhän Jumalan, siunattu olkoon Hän, väliin. Tooran säädöksen puute tästä näkökulmasta on siinä tosiasiassa, että se häiritsee Jumalan yksinvaltiutta/ykseyttä.23 Tooran asetukset – enkelien asettamat Mooseksen käden kautta – edustavat väliintuloa Jumalan ja ihmisten välillä. Siinä määrin, että Toora toimii sovelluksena ihmisheikkoudelle, Jumala sanoi: ”en minä puhunut enkä antanut käskyä teidän isillenne poltto- ja teurasuhrista silloin, kun minä vein heidät pois Egyptin maasta, vaan näin minä käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että menestyisitte” (Jer.7:22-23) (vrt. Hes.20:25).24

Ihmisten synti tulee heidän ja Jumalan ”väliin”: ”vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jes.59:2) (ks. 2:15-21 ja jakeet 26-29). ”Sen jälkeen kun he [Israel] tekivät syntiä, he eivät voineet katsoa edes Jumalan välimiehen kasvoja. Heidän pelostaan on kirjoitettu Pelkäsivät he lähestyä häntä (2.Moos.34:30)” (Pes.Rab. 15:3) (ks. yllä).25

Jumalan yksinvaltius on nimenomaan ilmaistu Hänen ykseydessään – joka puolestaan vaatii ihmisiltä heidän kaikkensa: sydämen, sielun ja voiman (vrt. 5.Moos.6:5). ”Mutta mikä teksti on se, joka todistaa meille, että meidän pitäisi rakastaa Jumalaa? Se on tärkeä käsky, Tooran tärkein, käsky rakastaa Jumalaa, Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi (5.Moos.6:5) yhdistettynä jakeen kanssa, joka vahvistaa Hänen yksinvaltiuttaan, Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi (5.Moos.6:4)” (TBE p. 140) (ks. 5:13- 18). Rakkaus Jumalaa kohtaan – ja lähimmäistä kohtaan – kuvaa Jumalan todellista luonnetta. Sen tähden Jumala eniten etsii rakkautta ihmisestä: ”’RAKASTA HERRAA, SINUN JUMALAASI,KAIKESTASYDÄMESTÄSIJAKAIKESTASIELUSTASIJA KAI KESTA M I EL ESTÄ SI ’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen,on:’RAKASTALÄHIMMÄISTÄSINIIN KUIN ITSEÄSI’.Näissäkahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat” (Matt.22:37-40) (ks. 5:13s). ”Hän on ilmoittanut

23 Vrt. 2.Moos.8:10, 9:14; 5.Moos.4:35, 39, 6:4, 33:26; Ps.96:5; Jes.44:8, 45:21s, 46:9; Sak.14:9; Apt.10:36; Room.3:29-30, 10:12; 1.Kor.8:4s. Koskien Aabrahamista polveutuvaa ihmisyhteisön ykseyttä, ks. jakeet 26-29.
24 Tämä jae tietenkin usein sisällytetään profeetallisten tekstien muotin joukkoon, jotka tuomitsevat kultin, kun sitä harjoitetaan ilman tarkoitusta (vrt. Ps.50:7-23; Jes.1:10ss, 66:3; Hoos.6:6; Aamos 5:21-27) (ks. 2:15-21 ja jakeet 6-9). Tässä Paavali ottaa ajatuksen ”ulkokultaisuudesta,” esitettynä hänen ojennuksessa Pietarille, väittäen että ilman hurskautta tai ”uskollisuutta/aikomusta,” ei juutalainen eikä pakana saavuta sisäänpääsyä Valtakunnan ”ulkoiseen huoneeseen,” huolimatta siitä että Israelilla on, Toorassa, sisäisen huoneen avaimet (ks. 2:15-21). Hän laajentaa tätä synnin ideaa ”ulkokultaisuuden” perusteena puhuessaan ”lihan teoista” kohdassa 5:16s, Hengen hedelmää vastaan ei ole lakia (ks. 5:13s ja alla).

25 Jos kansa oli liian pelokas lähestymään Moosesta, sitä enemmän he pelkäsivät lähestyä Jumalaa, etteivät he kuolisi (vrt. 1.Moos.3:10; 2.Moos.20:18-20). (Kohdan 2.Moos.34:30s tapahtumat sattuivat kultaisen vasikan tekemisen jälkeen – tähän sattumaan midrash ilmeisesti viittaa suhteessa Israelin synnintekoon, ”kirjaimellinen” merkitys koskien Mooseksen kasvojen loistetta.) Koskien syntiä suhteessa ulkokultaisuuteen, yksi Paavalin johdattelevista aiheista Galatalaisten kirjeessä, ks. Argument; Theological pointers (Justification), ja 2:15-21.

sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä” (Miika 6:8) (vrt. Jer.9:23-24) (ks. Introduction, Argument).26

Tämä asenne osoittaa Israelin keskeistä liitollista julistusta Shema:ssa – mitä Jumala toivoo Hänen kansansa sitoumukselta: ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi” (5.Moos.6:4-5). Tapa, jolla tämä rakkaus on osoitettu, esiintyy seuraavassa jakeessa: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi” (5.Moos.6:6).27 Jumala lupaa, että käsky ”ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana” (5.Moos.30:11), ja että Hän panee “Toorani heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Jer.31:33) (ks. 5:13-18).

Välittäjäsuhteen idea juontaa toistetusta ilmaisusta בי􏰀 (beyn – ”välissä”), joka esiintyy kohdassa 3.Moos.26:46, kuten myös Jesaja 59:2 (vrt. ARNa 1:2; ARNb 1).28 Kuten midrashissa ilmaistaan, ”silmä ja sydän ovat kaksi synnin välikättä” (JBer. 1, 4, 3c). Toora ”lisättiin” Jumalan alkuperäiseen, välittömään suhteeseen ihmisen kanssa – säädelläkseen ihmissyntiä palkkion ja rangaistuksen kautta, ajatus välimiehestä ollen johdonmukaisesti riippuvainen rikkomuksen läsnäolosta.