Kirj. Muriel Stern
Emme tulleet tietämään hänen nimeään, tiesimme vain, että hän oli lapseton – hän ei voinut saada lasta – mikä oli traaginen kohtalo noina aikoina. Naista pidettiin aina syypäänä. Vasta tuhansia vuosia myöhemmin tiedettäisiin, että vika voisi olla aviomiehessäkin. Mutta tämän naisen kohdalla lapsettomuus johtui todellakin hänestä, sillä hänen puolisonsa Maanoah oli saanut lapsia, vaikka ei hänen kanssaan. Hän oli kiistatta hedelmätön.
Maanoahin vaimo ei ollut ainoa nainen, jonka tarina alkaa tällä tavalla. Hänen tarinansa kaltaisia tarinoita on paljon – hedelmättömiä naisia, jotka synnyttivät suurmiehiä, jotka muuttaisivat historiaa ja palauttaisivat rauhan. Herra muutti hänen kohtalonsa, teki mahdottomasta mahdollisen, teki todellisen ihmeen. Hänen yhteiskunnassaan hedelmättömällä naisella ei ollut juuri arvoa, mutta Herra näki hänet ja kuuli hänen rukouksensa.
Emme tiedä paljoakaan Maanoahin vaimosta. Emme tiedä, kuinka kauan hän rukoili poikaa. Mutta tiedämme, että kun Herran enkeli ilmestyi hänelle, lupasi hänelle pojan ja antoi hänelle tarkat ohjeet, hän uskoi enkeliä.
Hänen aviomiehensä pyysi Herralta, että enkeli puhuisi hänellekin, ja Herra kuuli miehen rukoukset. Hän lähetti enkelin uudelleen naisen luo, kun nainen oli taas kedolla ilman miestään. Nainen kiiruhti kertomaan miehelleen, että enkeli oli taas tullut. Enkeli vahvisti miehelle kaiken, mitä vaimo oli kertonut hänelle. Vaimo tiesi, miten piti toimia, mutta enkeli sanoi miehelle myös, että vaimo ei saisi nauttia viiniä eikä viinipuun hedelmää, ei väkijuomaa eikä mitään saastaista ruokaa. Vasta uhrattuaan uhrin ja enkelin noustua yläilmoihin alttarin loimuavissa liekeissä mies ymmärsi, että kyseessä oli ollut todellakin Herran enkeli. Mies pelkäsi henkensä puolesta, koska he olivat nähneet Herran. Vaimo oli sitä vastoin täynnä toivoa, saisihan hän pojan – pojan, joka auttaisi vapauttamaan Israelin filistealaisten käsistä.
Herra siunasi Simsonia, hedelmättömän naisen poikaa. Annettuja ohjeita noudatettiin eikä partaveitsi koskenut hänen hiuksiinsa, vaan hänellä oli seitsemän palmikkoa. Hänen vanhempansa pelkäsivät Herraa ja noudattivat Hänen käskyjään.
Moni meistä on joutunut odottamaan vuosia ennen kuin Herra on siunannut meitä lapsilla. Monet taas näyttävät saaneen lapsia vaivattomasti. Mutta me kaikki, joille on suotu kunnia ja vastuu kasvataa lapsia, pyrimme tekemään sen hyvin. Opetamme lapsemme pelkäämään Herraa, opetamme heille Hänen käskynsä. Monilla meistä on heidän tulevaisuuttaan koskeva tietty toive tai näky, ja olemme kenties antaneet heille näiden toiveiden mukaisen nimen.
Sankarillamme Simsonilla oli heikkoutena kauniit naiset, mieluiten vielä ulkolaiset. Se oli vastoin sitä mikä oli tapana ja mitä pidettiin sopivana, se oli vastoin hänen vanhempiensa toiveita ja vastoin kaikkea, mitä hänelle oli opetettu. Siitä huolimatta Herra päätti käyttää Simsonin ”heikkoutta” saamaan aikaan hämminkiä filistealaisten ja israelilaisten välillä.
Simson meni vanhempiensa kanssa Timnaan. Hän avioitui ja järjestettiin suuri hääjuhla. Filistealaiset painostivat Simsonin vaimoa pettämään miehensä luottamuksen, ja niin Simson palasi isänsä kotiin ilman vaimoaan. Simsonin tietämättä hänen vaimonsa annettiin toiselle miehelle, minkä hän sai tietää mennessään myöhemmin katsomaan vaimoaan.Vihoissaan hän poltti filistealaisten sadon. Kostoksi nämä puolestaan polttivat Simsonin vaimon ja tämän isän. Sitten he kokosivat kaikki joukkonsa ja suunnittelivat ottavansa kiinni Simsonin ja tappavansa hänet. Tilanne kärjistyi niin pahaksi, että Simsonin omat maanmiehet luovuttivat hänet filistealaisille.
Kun pysähdymme hetkeksi tähän tarinan puoliväliin, emme voi olla ihmettelemättä, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Uskolliset, jumalaapelkäävät vanhemmat, hedelmätön äiti, joka synnytti ihmeen kautta pojan, joka oli omistettu Herralle äitinsä kohdusta alkaen, ja nyt tämä? Mitä tapahtui? Kuinka tämä sopii Herran suunnitelmaan? Miksi Hän sallii tämän tapahtua?
Lapsen kasvattaminen on jännnittävä matka: taaperosta, joka keksii, että hän voi sanoa ”ei”, teini-ikäiseen, joka vastustaa kaikkea mitä hänelle on opetettu, kun hänen hormoninsa ottavat ylivallan. Lapsen kasvattaminen on sekä etuoikeus että suuri haaste. Saamme vain 18 vuotta opettaaksemme heille kaiken, ja jos teemme tehtävämme hyvin ja oikein, lapsistamme kasvaa itsenäisiä yksilöitä.
Uskovina me olemme opastaneet lapsiamme Herran tielle. Olemme kertoneet heille Hänen käskynsä, opettaneet heidät pelkäämään Herraa, peittäneet heidät rukouksilla ensimmäisestä hetkestä lähtien ja olemme olleet heille esimerkkinä elämällä itse niin kuin olemme opettaneet heitä elämään. Olemme tehneet virheitä ja teemme niitä yhä, mutta hyvää tahtovina ihmisinä voimme sanoa vilpittömästi, että olemme tehneet parhaamme.
Entä sitten kun meidänkään tarinamme ei ole ollenkaan sen kaltainen kuin toivoimme? Entä sitten kun tuo lapsi, jota rukoilit, näyttää hylkäävän kaiken, mitä hänelle on opetettu? Entä jos poikasi ei elä hänelle antamasi nimen mukaisesti? Entä jos he kyseenalaistavat kaiken mihin sinä uskot? Entä jos tilanne suorastaan hävettää ja kaikkien muiden lapset näyttävät menestyvän niin paljon paremmin?
Simson kukisti lopulta filistealaiset ja sai heistä mahtavan voiton ja oli Israelin tuomarina kaksikymmentä vuotta. Luulisi, että hän olisi ottanut opikseen ja pysynyt kaukana ulkolaisista naisista, mutta hän ei pystynyt vastustamaan himojaan. Yksi ainoa käynti Gazassa prostituoidun luona oli koitua hänen kuolemakseen, ja myöhemmin hän sotkeutui taas väärään naiseen. Hän paljasti naiselle voimansa salaisuuden, mikä johti siihen, että hänen hiuksensa leikattiin ja hänen voimansa poistui hänestä. Hänet vangittiin ja pantiin työhön filistealaisten vankilaan. Kun hän menetti näkönsä, hän tajusi ehkä vihdoinkin, mistä hänen voimansa oli peräisin. Hänen viimeinen urotekonsa maksoi hänelle hänen henkensä, mutta hän vei mukanaan myös kaikki filistealaisten johtomiehet. Hän kuoli sankarina ja hänet haudattiin isänsä hautaan.
En tiedä, missä vaiheessa vanhemmuuden polkua olet – asuvatko lapsesi vielä kotona vai ovatko he jo lähteneet kotipesästä. En tiedä, miltä tarinasi näyttää, mutta voin kertoa, että minun tarinani on hyvin erilainen kuin millaiseksi sen kuvittelin. Simsonin tarinakaan ei ehkä näytä kovin rohkaisevalta vanhemmuuden näkökulmasta, mutta kyllä se itse asiassa on rohkaiseva. Herra käytti sekä Simsonin vahvuutta että hänen heikkouttaan tuottaakseen kunniaa omalle Nimelleen. Vaikka monia tarinan käänteitä on vaikea ymmärtää, Simson oli oma itsensä – sankari ja johtaja – ja hänen tarinansa päättyi hyvin.
Päivinä, joina minulla ei ole aavistustakaan siitä, mihin suuntaan lapseni tarina on menossa, Simsonin tarina antaa minulle toivoa siitä, että Herra hallitsee ja Hänellä on viimeinen sana. Että Hän voi käyttää kunniakseen ja kirkkaudekseen sitäkin, mitä minä pidän ehkä heikkoutena lapsessani. Me palvelemme Jumalaa, joka vastasi hedelmättömän ja nimettömän naisen rukouksiin. Tämä sama Jumala kuulee meidänkin rukouksemme ja vie loppuun työn, jonka Hän on alkanut meissä ja meidän lapsissamme.
Voit lukea Simsonin tarinan kokonaisuudessaan Tuomarien kirjasta, 13:1 – 16:31.
Netivyah
TEACHING FROM ZION – OPETUKSIA SIIONISTA
nro 39, huhtikuu 2020, teemana PERHE
