Netivyah
Opetuksia Siionista, nro 41, marraskuu 2020
Tämän päivän vitsaus maailmassamme
Kirj. Betsy Ramsay
Koronapandemia, joka on nyt ihmisten arkea kaikkialla, on ulottanut hyvin nopeasti rumat lonkeronsa koko maapallon kasvoille. Mistä tämä johtuu? Mitä vihjeitä Jumalan Sana antaa meille niistä syistä, jotka ovat aiheuttaneet vitsaukset, jotka ovat surmanneet kokonaisia väestöryhmiä ja jättäneet jälkeensä kuolemaa ja tuhoa ihmiskunnan maanpäällisen historian eri vaiheissa?
Mustaa surmaa, 1346-1353, pidetään tunnetun historian tuhoisimpana pandemiana. Silti se ei ulottanut julmia lonkeroitaan silloista Euroopan mannerta pitemmälle. Miksi ei? Selvästikin siksi, että lentomatkustusta ei ollut vielä keskiajalla, eikä laivalla matkustaminen ollut joka pojan juttu. Mutta nyt vuonna 2020 ihmiset voivat tietämättään olla viruksenkantajia ja viedä sen maailman jokaiseen kolkkaan.
Mitä tietoa Jumalan Sana siis antaa meille niiden vitsausten syistä, jotka ovat tuoneet kuolemaa ja tuhoa suurille ihmisjoukoille ihmiskunnan historian aikana? Voimme lukea monista Raamatun kohdista, että Herra lähetti julmia vitsauksen nuolia kansansa Israelin keskuuteen osoituksena vihastaan, jonka heidän erittäin loukkaava käyttäytymisensä oli herättänyt. Yhtenä tällaisena esimerkkinä on tilanne, jossa israelilaiset alkoivat solmia avioliittoja mooabilaisten naisten kanssa ja palvoa mooabilaisia jumalia. Tästä 4. Moos. 25:8-9:ssä kerrotusta tarinasta saamme tietää, että ennen kuin vitsaus oli saanut ruman työnsä päätökseen, yli 24.000 israelilaista oli menehtynyt. Tämä tapahtuma oli selvästikin hyvin merkittävä, koska se mainitaan uudelleen Psalmien kirjassa. Psalmista 106:28-30 luemme toisen version samasta tarinasta; kuinka Israelin Pyhän Ainoan viha vuodatettiin Israelin päälle vitsauksen muodossa Hänen kansansa pahuuden tähden. Jae 28 kertoo, että mooabilaisnaisten kanssa avioituneet söivät kuolleille uhrattua ja jakeet 37-38 kertovat, että he jopa uhrasivat poikiaan ja tyttäriään paholaisille vuodattaen omien lastensa viattoman veren Kanaanin epäjumalille. He saastuttivat koko maan lastensa verellä.
Ikään kuin olisi jotain vielä rumempaa ja kauhistuttavampaa, Herra Jumala vihassaan salli toisenlaisen vitsauksen, kun kaksitoista vakoojaa palasi maan vakoiluretkeltään. Sen sijaan että kaikki vakoojat olisivat tuoneet mukanaan innostuneen selonteon, luemme, että ainoastaan Joosualla ja Kaalebilla oli uskoa luottaa siihen, että Herra Israelin Jumala voisi tehdä, mitä Hän oli luvannut ja vaikuttaa sen, että he pystyisivät ottamaan haltuunsa ihanan Kanaanin maan. Loput kymmenen vakoojaa olivat menettäneet rohkeutensa ja lannistuneet ja palasivat tuoden ”huonon raportin”. Heidän selontekoaan sanottiin huonoksi, koska noiden kymmenen vakoojan lisäksi, jotka kadottivat uskon itseensä, heidän selontekonsa sai aikaan, että kaikki israelilaiset menettivät rohkeutensa. He saattoivat nähdä, että tämä maa oli rikas ja hedelmällinen, ja se virtasi ”maitoa ja hunajaa”, niinkuin heille oli kerrottu, mutta he olivat nähneet myös jättiläisiä.
Mitä sitten tapahtuikaan, kun ihmiset olivat kuulleet tuon kielteisen selonteon, jonka pelokkaat kymmenen vakoojaa esittivät heille? Näiden pelko tietysti levisi kansaan ja sai aikaan, että koko seurakunta alkoi napista Moosesta vastaan. Silloin uusi vitsaus iski ja luemme 4. Moos. 14:36-37:stä, että ”miehet…jotka palattuaan olivat saattaneet koko kansan napisemaan…puhumalla pahaa tuosta maasta, kuolivat vitsaukseen Herran edessä.” Entä sitten Joosua ja Kaaleb? Kohtasiko vitsaus heitäkin? Vastauksen saamme seuraavasta jakeesta: ”Vain Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jäivät eloon.”
Hieman tätä tapausta aikaisemmin Raamatussa mainitaan toinen vitsaus, joka vaikutti koko Israelin seurakuntaan. Mirjam ja Aaron, Mooseksen sisar ja veli, päättivät, että tehdessään päätöksiä Israelin kansan puolesta Mooses käytti arvovaltaa enemmän kuin oli kohtuullista (4. Moos. 12). Toisekseen he eivät hyväksyneet sitä, että Mooses oli avioitunut kuusilaisen naisen kanssa. Ehkäpä juuri osittain tästä syystä he otaksuivat ylimielisinä, että hekin voivat kuulla Herralta ja että heilläkin on tärkeä rooli kansan johdattamistehtävässä.
Mutta Herra Jumala ei ollut heidän kanssaan samaa mieltä! Hän ilmestyi näyttämölle ja puhui Mirjamille ja Aaronille heitä moittien. Hän sanoi, että Hänellä oli erityinen suhde Mooseksen kanssa, jonka kanssa Hän itse asiassa puhui kasvoista kasvoihin. Herra kysyi heiltä sitten: ”Miksi ette pelänneet puhua palvelijaani Moosesta vastaan” (4.Moos.12:7-8). Sillä hetkellä Mirjam tuli spitaalista valkoiseksi ja Aaron säikähti, että hänen sisarensa joutuisi elämään loppuelämänsä sairauden runtelemana. Aaron tunnusti, että he kaksi olivat tehneet syntiä ja käyttäytyneet tyhmästi, ja sitten Mooses sääli Mirjamia ja rukoili hänen puolestaan. Silloin Mirjam parani välittömästi ihmeen kautta. Hänen piti kuitenkin pysytellä leirin ulkopuolella ”karanteenissa” seitsemän päivää, ennen kuin koko israelilaisten joukko saattoi lähteä kulkemaan eteenpäin.
Tähän asti olen antanut esimerkkejä siitä, kuinka Herran kansa oli tottelematon Jumalalle ja veti siten päälleen taivaallisen Isän vihan ja vitsaukset. Etsiessäni tavallani uutta ymmärrystä vitsausten syistä, kyhäsin runon, jonka tahtoisin jakaa teille:
Pitkäksi venähtäneet kasvot
Tänään orvokkien kasvot ovat venähtäneet
ikään kuin ne tietäisivät mistä on kyse
ikään kuin nykyisen vitsauksen syy
olisi paljastettu yksinkertaisille kukille.
Tietäväiset ihmislapset
yrittävät vielä ymmärtää
onko tämä pahan noidan työtä
vai normaali seuraus
ylimielisyydestämme
kun teemme omat sääntömme
siitä mikä on oikein ja mikä ei
ja hylkäämme muinaiset arvot
jotka Jumala antoi pysyviksi.
Mitä tahdon sanoa tällä runonpätkällä, on sanottu periaatteessa neljällä viimeisellä rivillä. Nimenomaan käsillä olevasta koronasta puhuttaessa kysyn, mistä johtuu, että ihmiskunta on mennyt harhaan, mikä elämäntavassamme on väärää. Luulisin, että tässä voi olla syy nykyiseen maailmanlaajuiseen pandemiaan, ja vastaus kuuluu tietenkin, että ”muinaiset arvot” eli Jumalan Raamattuun kirjoitetut säädökset ja lait on suurimmaksi osaksi jätetty unholaan kaikissa maailman kulttuureissa, jotka olivat vuosisatoja pitäneet Raamatun arvoja elämänohjeinaan. Nyt me sen sijaan teemme omat päätöksemme esimerkiksi sellaisista asioista kuin minkä sukupuolen tahdomme valita itsellemme tai pidämmekö lapsen, joka on jo alkanut kehittyä kohdussa.
Tänä päivänä näemme, kuinka kautta maailman leviää tarttuvan viruksen lailla halveksunta kaikkea hyvää kohtaan ja puistattava sellaisten arvojen ihailu, jotka Raamattu määrittelee pahoiksi. Jesaja 4:20:ssa profeetta huudahtaa: ”Voi niitä, jotka sanovat hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi!” Tämä Raamatun jae on hyvin merkittävä, kun ajattelemme Kalifornian kuvernöörin äskettäin hyväksymää lakia, joka kieltää laulamisen jumalanpalveluksissa koko osavaltion alueella! Mikä loukkaus niitä kohtaan, jotka haluavat ylistää ja palvoa Herraa musiikilla ja kiitoslauluilla. Tilanne on juuri sellainen kuin seuraavissa jakeissa kuvataan: ”Kaikki maan perustukset horjuvat” (Ps. 82:5b). Ja ”Kun perustukset tuhotaan, mitä voi vanhurskas tehdä” (Ps. 11:3).
Voi tietenkin kysyä, kuinka moni edes säännöllisesti kirkossa käyvistä uhraa aikaa Raamatun lukemiseen nykyään? Ja kuitenkin Raamattu on paikka, josta löydämme vastaukset! Ei voi olla parempaa paikkaa vastauksen löytymiselle psalmin 11:3 kysymykseen kuin psalmin 91 alkujakeet: ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy” (englanninkielisen tekstin mukaan: ”Hän joka viipyy Korkeimman salaisessa paikassa, asuu Kaikkivaltiaan varjon alla”). Minulle tämä puhuu siitä, että mitä lähemmäksi pääsemme Herraa, sitä paremmassa turvassa olemme, etenkin kun psalminkirjoittaja jatkaa: ”Sinä olet minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä luotan.” Psalmin 91 jakeessa 6 meitä kehotetaan olemaan pelkäämättä, koska jokainen joka luottaa Häneen, vapautetaan ”pimeässä kulkevasta rutosta”. Tässä psalmissa uskovaa rohkaistaan olemaan pelkäämättä tautia, ruttoa, onnettomuutta ja vitsausta.
Ja jakeissa 7 ja 8 psalminkirjoittaja rohkaistuu peräti huudahtamaan: ”Kaatukoon tuhat sivuiltasi, kymmenentuhatta oikealta puoleltasi, mutta sinuun ei satu. Sinä saat omin silmin katsella ja nähdä kuinka jumalattomille kostetaan” (Ps. 91:7,8).
Tämä on todella hämmästyttävä toteamus. Siinä sanotaan itse asiassa, että kun Herra lähettää vitsauksen tai ruton, Hänellä on sille tietty tarkoitus. Hän sanoo myös, että vitsauksen tarkoituksena voi olla rangaista niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet harhateille moraalisesti tai hengellisesti. Samalla tämä on tietääkseni Raamatun ainoa psalmi, jossa nimenomaan vakuutetaan uskoville, että heidän ei tarvitse pelätä vitsausta eikä ruttoa, mikäli he rakastavat Herraa koko sydämestään ja pyrkivät vaeltamaan Hänen lähellään. Tässä psalmissa on todellakin paljon sellaista, johon tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Siirtykäämme nyt profeetta Aamoksen kirjaan, josta luemme rutosta, joka iski hyvin erilaisissa olosuhteissa. Aamos 4:10: ”Minä lähetin keskuuteenne ruton niin kuin Egyptiin…Minä annoin löyhkän nousta sieraimiinne omista leireistänne. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.” Herra siis lähetti ruton rangaistukseksi ja ennen kaikkea kutsuksi tehdä parannus. Mutta kansa ei suostunut katumaan.
Sitten Aamos, Herran puhetorvena, vetoaa taas Israelin kansaan: ”Etsikää minua niin saatte elää” (5:4,6). Mutta kansa ei käänny pois palvelemasta Moolokia, epäjumalaa, jolle uhrattiin ja surmattiin vauvoja. Profeetta vetoaa taas jakeessa 5:15: ”Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää, saattakaa oikeus voimaan portissa. Ehkäpä Herra, Jumala Sebaot, armahtaa Joosefin jäännöstä.” Voimme tuntea tuskan, jota Herra tuntee kansansa tähden, kun he kieltäytyvät luopumasta demonisten voimien palvonnasta ja luottamasta taas Häneen.
Näin me alamme pikkuhiljaa nähdä niitä syitä, joista maapalloamme aika ajoin kohtaavat tappavat ja kauheat vitsaukset johtuvat. Puhumme vitsauksista, jotka ovat niittäneet runsaasti kuolemaa ihmiskunnassa ja jotka ensisilmäyksellä saattavat näyttää usein sekä tarkoituksettomilta että säälimättömiltä.
Seuraava kohta, jota katsomme, on Hesekielin kirjan luvussa 14. Tässä luvussa näemme hyvin erilaisen kuvan. Herra lähettää taas vitsauksen, koska Jerusalemissa ympäristöineen palvottiin epäjumalia. Näiden ihmisten joukossa on kuitenkin muutamia, joista Hesekiel sanoo: ”kuitenkin jää jäljelle poikia ja tyttäriä” (14:22). Nuo harvat eivät ole lakanneet noudattamasta muinaisia säädöksiä ja ovat siten esimerkkejä oikeanlaisesta elämästä muulle kansalle. ”Ja näette heidän vaelluksensa ja tekonsa ja saatte lohdutuksen onnettomuudesta, jonka minä olen tuottanut..” (14:22), ja sitten profeetta jatkaa: ”Silloin te tulette tietämään, etten minä syyttä ole tehnyt kaikkea sitä, minkä olen Jerusalemille tehnyt, sanoo Herra, Herra” (14:23).
Mikä siis on tämä ”syy”, miksi Herra on lyönyt kansaa tappavalla rutolla niiden kolmen muun ankaran vitsauksen lisäksi, joita en ole maininnut? Eikö jo pitäisi olla päivänselvää, että ”syy” on todellakin se, että Hänen kansansa on kääntynyt pois palvelemasta Israelin Jumalaa ja on sen sijaan kääntynyt pahimmanlaatuiseen epäjumalanpalveluun murhaten omia lapsiaan?
Herran nimissä puhuen profeetta Hesekiel kertoo selvästi syyn ankaraan rangaistukseen jakeessa
14:11: ”etteivät israelilaiset enää eksyisi minusta eivätkä saastuttaisi itseään kaikilla rikkomuksillaan vaan he olisivat minun kansani ja Minä olen heidän Jumalansa, sanoo Herra, Herra.”
Mitä uskovat voivat tehdä nyt auttaakseen korjaamaan tilannetta, jonka kanssa ihmiset ja valtiot kaikkialla maailmassa yrittävät selvitä tällä hetkellä? Onko mitään tehtävissä? Toisessa Aikakirjassa on kaunis jae, joka antaa vastauksen tähän kysymykseen. Jae 7:14 vie meidät takaisin aikaan, jolloin kuningas Salomo, Daavidin ja Batseban poika, vihki käyttöön ensimmäisen temppelin täällä Jerusalemissa. Kun hän oli uhrannut paljon uhreja ja kansa oli riemuinnut, luemme, että Herra ilmestyy Salomolle yöllä. Ensin Herra sanoo kuulleensa Salomon rukouksen ja vakuuttaa, että Hän on valinnut tämän paikan paikaksi, jossa uhrataan Hänelle. Sitten Hän varoittaa heitä, etteivät he lakkaisi palvelemasta uskollisesti Herraa Jumalaa tässä temppelissä.
Hän sanoo: ”Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, tai jos käsken heinäsirkkojen syödä maan kasvun tai jos lähetän ruton kansani keskuuteen, mutta minun kansani, jota kutsutaan minun nimelläni, nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaassa, annan anteeksi sen synnit ja teen sen maan jälleen terveeksi”(2.Aik.7:13,14).
Mitä siis voivat tehdä uskovat, jotka tuntevat Herran ja rakastavat Herraa? Paljonkin. Äskeisestä tekstikohdasta saamme vastauksen. Se mitä me uskovat (minun kansani, jota kutsutaan minun nimelläni) voimme tehdä, on nöyrtyä ja rukoilla uskossa luottaen siihen, että meidän Jumalamme kuulee ja vastaa rukoukseen. Sitten katumuksen hengessä me voimme kääntyä pois kaikesta sellaisesta elämässämme, mikä ei miellytä Herraa. Jos emme tiedä, mitä ne asiat ovat, voimme pyytää Häntä osoittamaan ne meille! Mitä useampi tekee näin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä Herra toimii armollisesti ja parantaa tänä koettelemusten aikana.
Kirjoittajasta: Betsy Ramsay, amerikkalaissyntyinen toimittaja, kirjailija ja opettaja asui perheineen Ruotsissa ennen muuttoaan Israeliin v 1987. Betsy on kirjoittanut kaksitoista kirjaa, joista neljä sisältää hänen omaa, omintakeista runouttaan ja kaksi on lapsille suunnattuja historiallisia romaaneja. Hän on tehnyt myös kolme värillistä kuvakirjaa pienemmille lapsille, aikuisille omaelämänkerran ja kertomuksen hänen tekemästään alijasta Israeliin, ja vielä kertomuksen, joka perustuu hänen Saksan juutalaisen isoisänsä kertomukseen holokaustista sekä englanniksi että saksaksi.
