Netivyah
Jerusalemin rukouslista 15.3.2018
Joseph Shulam, Jerusalem, Israel
Tämän sapatin Toorateksti on Kolmannesta Mooseksen kirjasta. Viime vuonna opetin pääasiassa juuri tästä kirjasta neljällä mantereella. Viimeksi opetin siitä tämän vuoden tammikuussa Amsterdamissa, Alankomaissa. Kolmas Mooseksen kirja ei ole helppo opiskelukohde tänä päivänä. Tavallisimmin syyksi sanotaan, että Kolmas Mooseksen kirja käsittelee pappien ja leeviläisten toimintaa Ilmestysmajassa ja sitten myöhemmin Jerusalemin temppelissä. Nykyään kun ei juutalaisilla eikä kristityillä ole konkreettista temppeliä, emmekä enää uhraa eläinuhreja kivisillä alttareilla. Kristityt opiskelevat harvoin Kolmatta Mooseksen kirjaa, vaikka juuri se on Tooran kirjoista se, jota Jeshuua, Paavali ja muut Uuden Testamentin kirjoittajat lainaavat. Esimerkiksi lauseet ”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi” ja ”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, olen Pyhä” ovat Kolmannesta Mooseksen kirjasta.
Uhrikysymys on monisäikeinen kaikissa uskonnoissa. Vaikuttaa siltä, että ihmisen luontoon kuuluu uhrata ja antaa lahjoja niille voimille, jotka hallitsevat elämäämme, rakastamillemme ihmisille ja Jumalalle. Kaikissa uskonnoissa on jonkinlainen jumalille uhraamisen järjestelmänsä. Arkeologien löytämä vanhin temppeli löytyi Ein Gedin yläpuolelta Juudean erämaasta Kuolleen Meren läheltä.Tämä temppeli on peräisin ajalta ennen seitsemättä vuosituhatta ennen Messiasta, eli yli 9000 vuotta sitten. Se on seuraavanlainen: leveä huone, jossa on erityinen penkki heidän jumaliensa, epäjumaliensa, istuimeksi. Penkki, jolle laitetaan jumalille tuodut lahjat, alttari arvokkaita uhreja varten, vesiallas ja alttari, jolla uhrataan eläinuhreja. Etelä-Amerikassa muinaisissa mayojen ja inkojen temppeleissä oli aina paikat uhreja varten, ja uhrit olivat usein ihmisuhreja. Sama ilmiö toistuu kaikissa muinaisissa temppeleissä. Tästä syystä kerron teille, mitä ajatteli eräs suurimmista 1100-luvulla eläneistä rabbeista Espanjassa muslimivallan aikana. Tämä rabbi oli lääketieteen tohtori ja hän palveli muslimikalifia, jonka hallintavalta ulottui Atlantilta aina Tyynelle Merelle, ja käsitti näin koko kymmenennen ja neljännenkymmenen leveyspiirin alueen.
Maimonides kirjoittaa seuraavasti israelilaiseen uskoon liittyvistä uhreista:
” Noin viidesosa Pentateukista ja kolmasosa Talmudista on omistettu korbanot-uhreille. Syntymä, pelastuminen ahdistuksista, juhlien tuoma ilo ja tahaton synti liittyvät kaikki korbanotiin tai senkaltaisiin menoihin. Vaikka Pyhyyden Huone (Jerusalemin Temppeli) hävitettiin, korbanotin keskeinen asema uskonnollisessa elämässä ei sammunut. Moni rukous keskittyy niihin liittyviin asioihin. Etsimme jatkuvasti niiden uudelleen käyttöönottoa rauhan ja poliittisen vapauden aikakaudessa, joka sallisi meidän palvella Jumalaa niin kuin muinaisina vuosina.”
Rambam oli sitä mieltä, että Jumala antoi meille korbanotit vieroittaakseen meidät pois niiden pakanakansojen epäjumalakeskeisistä tavoista, joiden keskellä olimme eläneet. Siksi Jumala suuntasi uhraamistaipumuksen kohdistumaan Itseensä ja käski meidän uhrata uhreja Hänelle kitkeäkseen meistä pois oppimamme väärät asenteet.
Kirjassaan ”A guide to the Perplexed” Rambam toteaa:
” Kun Jumala lähetti Mooseksen tekemään meistä pappisvaltakunnan ja pyhän kansan (2 Mooses 19:8) Jumalan viisauden avulla… tapaan, joka oli noina päivinä yhteinen kaikkille ihmisille ja palvontatyyli johon israelilaiset oli kasvatettu, sisältyi eläinten uhraaminen niissä temppeleissä, joissa oli tiettyjä kuvia, noiden kuvien kumartaminen ja suitsukkeen polttaminen niiden edessä… oli Jumalan viisauden ja suunnitelman mukaista, mikä näkyy koko luomakunnassa, että Hän ei käskenyt meitä lopettamaan ja lakkaamaan noudattamasta kaikkia näitä palvelumuotoja; sillä sellaisen käskyn noudattaminen olisi ollut ihmisen luonteen vastaista, sillä ihminen tarrautuu yleensä siihen, mihin hän on tottunut… Tästä syystä Jumala antoi tällaisten palvelemistapojen jatkua; Hän siirsi Omaan palvelukseensa sen mikä oli aiemmin kuulunut luotujen olentojen ja kuviteltujen ja epätodellisten asioiden palvontaan, ja käski meidän palvella Häntä samalla tavalla.”
(Rambamin esitys uhreista löytyy Guide to the Perplexed kirjan Kolmannen Kirjan luvusta 32.)
Näemme Maimonideksen asenteen kaltaisen asenteen esim. Jeremia 7:21-23:ssa:
”Näin sanoo HERRA Sebaot, Israelin Jumala: ´Lisätkää polttouhrinne teurasuhreihinne ja syökää itse lihat. Sillä en minä puhunut teidän isillenne poltto- ja teurasuhreista enkä antanut niistä käskyä, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Sen sijaan minä annoin heille tämän käskyn: Kuunnelkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja teistä tulee minun kansani. Vaeltakaa kaikessa sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että teidän kävisi hyvin.”
Jesaja 1:12-14 kuuluu: ”Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esipihojeni tallaamista? Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria, uhrisavu iljettää minua. En voi enää sietää uuttakuuta, en sapattia enkä kokouksen kuuluttamista, vääryyttä ja juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uudenkuun juhlianne ja juhla-aikojanne. Niistä on tullut minulle kuorma, jota olen väsynyt kantamaan.”
Tämä näkökulman ymmärtäminen suhteessamme Luojaan on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeää. Jospa voisimme ymmärtää tämän periaatteen, jonka Paavali sanoo selvääkin selvemmin ateenalaisille Apostolien tekojen 17:24-28:ssa:
”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä. Eikä hän ole ihmiskäsin palveltavissa, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin, Hän joka itse antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta ja asettanut kansat asumaan kaikkialla maan päällä. Hän on säätänyt ihmisille määräajat ja asumisen rajat, jotta he etsisivät Jumalaa, jos ehkä hapuilemalla löytäisivät hänet. Hän ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.”
Seurakunnalle lahjoittaminen ja uhraava antaminen palvelee yhteisöä, niin opetuslapsia kuin uskovia ja myös ei-uskovia. Kun apostoli Paavali toi Vähä-Aasian ja Kreikan seurakunnilta kokoamansa uhrilahjan Jerusalemin köyhille, hän sanoo, miten hän menetteli tuon rahalahjan kanssa: ”Monien vuosien jälkeen tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja” (Apt.24:17).
Tässä sana ´uhreja´ ei tarkoita rahaa, vaan nimenomaan uhrin antamista Jerusalemin Temppelissä. Tämä käy selväksi Apostolien tekojen luvusta 21, kun Jaakob ja Jerusalemin vanhimmat kehottavat Paavalia menemään Temppeliin todistaakseen, että hän ei ole opettanut Tooraa vastaan.