”…niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander, sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua”.
Useat tulkitsijat ovat ehdottaneet tehdä selkoa Luukkaan käyttämästä nimityksestä Hannaasta ”ylimmäisenä pappina”, kun hän ei enää ollut virassa (vrt. Jos.Ant. 18.33) (kts. alapuolella). Toora ei mainitse missä iässä mies voidaan nimittää ylimmäiseksi papiksi ja kun se olisi saattanut olla samanlainen kuin leeviläisillä, tämä ikä itse eroaa raamatullisissa teksteissä kahdenkymmenen5, kahdenkymmenenviiden (vrt. 4.Moos. 8:23ss), ja kolmenkymmenen6välillä; (leeviläisiin liittyen, kts. Ap.t. 1:24-26, 2:1, 3:1, 21:27ss, 25:14-22, ja jakeet 1-3, 5, 26-27). Rabbinistisen perinteen mukaan pappi oli kelvollinen virkaan niin pian kuin hän osoitti miehuuden merkkejä, vaikka käytännössä häntä ei hyväksytty ennen kuin hän oli kaksikymmentä7 vuotta vanha (vrt. Schürer: 2:238ss) (kts. myös Ap.t. 2:41 ja 9:1).
Herodeksen elinikäisen viran lakkaamisen johdosta ylipappien lukumäärä moninkertaistui, lähteet viittaavat, että ne, jotka eivät enää palvelleet, säilyttivät kuitenkin ylipapin nimikkeen – nimitys, joka luettiin myös kuuluviksi henkilöille, jotka eivät oikeastaan ikinä palvelleet Jerusalemin temppelissä (vrt. Safrai ja Stern: 600ss, ja seuraava keskustelu). Lukuisat tuonaikaiset lähteet todistavat ”ylimmäisten pappien” lukuisuudesta;8(eläkkeelle jääneiden ylimmäisten pappien vaikutukseen liittyen, kts. 24:1). Näiden tekstien useat henkilöt eivät vastaa kehenkään ylimmäisistä papeista, jotka palvelivat temppelissä lähteiden mukaan.
Edellinen saattaisi käsittää Simeonin, joka oli niiden joukossa, jotka lähetettiin Galileaan panemaan Josefus pois viralta (vrt. Jos.Life 197), Jesus ben Sapphiaan, joka oli Jerusalemin vallankumouksellisten viranomaisten nimittämä Idumean komentaja (vrt. Jos.War 2.566), erään Mattiaan (vrt. Jos.War6.114), korkealle arvostetun Ezechiaan (Ezekiel), joka rohkaisi kanssajuutalaisiaan lähtemään Egyptiin Ptolemyn kanssa (vrt. Jos.CA 1.187), Akaviahin, jonka nimi löytyy yhdestä Masadan ruukun kappaleesta, yhtä hyvin kuin useat henkilöt, jotka on mainittu talmudin kirjallisuudessa – Peniel, Barkain Issachar, Eleazar ben Harsum, ja eräs mies Beit Ramah:sta9; (Ezechiaan liittyen, kts. Ap.t. 2:8-11; Egyptin juutalaiseen yhteisöön liittyen, kts. Ap.t. 2:8-11, 18:24-28, ja 21:37ss). Luukas itse viittaa Skeuaan ”ylimmäisenä pappina” Efesoksessa (kts. Ap.t. 19:13-17) ja tämän Alexanderin ei ole tunnettu palvelleen ylimmäisenä pappina (kts. alla).
Lisäesimerkki saattaisi myös kuvastua talmudistisessa valituksessa ylimmäisten pappien perheiden väärinkäytöksistä, jonka mukaan, kun olivat tuoneet valituksia Boethuksen, Haninin, Kithroksen, ja Phiabin perheitä vastaan, Abba Saul b. Botnit ja Abba Yosi b. Jochanan huudahtivat: ”He ovat ylimmäisiä pappeja ja heidän poikansa ovat [temppelin] varainhoitajia ja heidän vävynsä ovat johtokunnan miehiä ja heidän palvelijansa lyövät ihmisiä sauvoilla”(Tos.Men. 13:21) (vrt. Pes. 57a); (Ishmael b. Phiabiin liittyen, kts. Ap.t. 23:2-5, 25:2-3, ja 28:30-31; temppelin aarteisiin liittyen, kts. Ap.t. 24:10-21; orjiin liittyen, kts. Ap.t. 6:9, 10:3-8, ja 12:12-13).
Kaikki nämä esimerkit näyttävät vaativan tunnistamista, että termi archiereis – ”ylimmäiset papit”, käsittää enemmän kuin nuo henkilöt, jotka olivat todella palvelleet ylimmäisen papin virassa Jerusalemin temppelissä ja vaatii riittävän laajat puitteet käsittämään sotilaallisia komentajia, galilealaisia ja diasporajuutalaisia. (galilealaisiin liittyen, kts. Ap.t. 2:7ss, 3:12, 5:17-18, 9:2, ja 10:11-16 [18:18] [jakeet 13-18]; diasporaan liittyen, kts. Ap.t. 1:6-8, 2:5ss, 6:1, 9, 9:1ss, 11:19, 13:5, 14, 14:2, 5, 15:12-21, 16:3, 17:5-9, 18:14-17, 24-28, 19:21, 21:1ss, 26:6-8, ja 28:1-2, 12, 16ss).
5 Vrt. Esra 3:8; 1.Aikakirja 23:24, 27; 2.Aikakirja 31:17.
6 Vrt. 4.Moos. 4:3, 23, 30ss; 1.Aikakirja. 23:3.
7 Vrt. 1Q28a 1:8; [CD-A 14:6-9]; Hul. 24b.
8 Vrt. Matt. 2:4, 16:21, 26:14, 27:62; Mark. 8:31, 14:55, 15:11; Luuk. 20:19, 23:10; Joh. 7:32, 12:10, 19:6; Ap.t. 26:10; 1QM 2:1; [4QpIsad 5]; Jos.Ant. 20.180ff; War 2.316, 336, 410, 4.151; Life 9, 194.
9 Vrt.. Tos.Yoma 1:22; JYoma 24b; ARNa 12:11; Ker. 28b; Git. 58a
Ensin ehdotettiin, että arvonimeä käytettäisiin sekä ”eläkkeelle” jääneisiin ylimmäisiin pappeihin – kohen she-avar – eläkkeelle jäänyt pappi10, että ylimmäisen papin perheen jäseniin (vrt. Schürer: 2:233ss). Ylipapit pitivät hallussaan elinikäistä pyhyyttä (vrt. Naz. 7:1) (kts. yllä), joka saattoi viitata siihen, että ylimmäiselle papille oikeutettiin lisänimitys jopa hänen virkansa päättymisen jälkeen. Tosiasia, että niin monet miehet Hannaan suvusta täyttivät ylipapin roolit, tulkittiin samalla tavalla viittamaan, että ”pelkkä fakta siitä, että kuului yhteen etuoikeutetuista [ylimmäispapillisista] perheistä, on täytynyt suoda erityisen huomattavan aseman”11 (Schürer: 2:234).
Hannas (Ananus) , Sethin (Seth) poika – joka ilmeisesti antoi nimensä heimolle – oli kymmenes ylimmäinen pappi Herodes suuren ajoilta lähtien (37-4 eKr.). Hän oli ensimmäinen ylimmäinen pappi, jonka nimitti Rooman maaherra (Quirinius, vuonna 6 jKr.) eivätkä juutalaiset viranomaiset, merkiten uskonnollisen ja poliittisen itsenäisyyden luovuttamista Roomalle, joka palautettiin vasta vuonna 38 Agrippa I:lle (vrt. Jos.Ant. 19.297, 313) (kts. Ap.t. 12:1-4); (Agrippa I:seen liittyen, kts. Ap.t. 7:54, 12:1-4, 20-23, 17:5-9, 18:2-3, 21:22-24, ja 24:1, 23).
10 Vrt. Hor. 3:4; Meg. 1:9; Tos.San. 4:1
11 Vrt. Jos.War 2.271-456, 6.114; Ket. 13:1-2; Ohal. 17:5.
Kun Augustus erotti Archelauksen Juudean provinssinhaltijan virasta (6 jKr.), alue, jonka hän oli perinyt isältään Herodekselta, asetettiin suoraan Rooman vallan alle12 (kts. Ap.t. 2:8-11, 5:12-16, 7:54, 8:3, [10:36-43], 12:18-19, 23:33-35, ja 24:10-21). Sen seurauksena, kun Syyria otti maakunnan haltuunsa, jälkimmäinen maaherra käytti enemmän valtaa kuin paikallinen prefekti ja se oli siten Quirinius, joka harjoitti ylimmäisten pappien nimitystä, vaikka prokuraattori säilytti vallan hallita keisarin puolesta ja harjoitti hänen virkaansa, johon sisältyi oikeus tuomita kuolemanrangaistukseen (vrt. Jos.War 2.117) (kts. 5:33, 7:54, [10:1], 18:13, 19:35-41, 22:30, 23:33-35, ja 25:4ss).
Prokuraattori Valerius Gratus pani Hannaan pois viralta, kun hän astui virkaan vuonna 15 (vrt. Jos.Ant. 18.33). Kun Hannaan (ensimmäisestä?) pojasta, Eleazarista, tuli ylimmäinen pappi vain kolme vuotta hänen oman viraltapanon jälkeen ja hänen (viimeinen?) poikansa, Ananus, palveli ylimmäisenä pappina kolme kuukautta vuonna 62 (vrt Jos.Ant. 18.34, 20.197-203), Hannas on varmaankin ollut melko vanha 30-luvulla; (Ananiaaseen liittyen, kts. Ap.t. 23:2-5; todennäköiseen elinikään liittyen, kts. Ap.t. 2:41 ja 9:1). Hänen korkea ikänsä ja asemansa saattaisivat molemmat oletettavasti vaatia kunnioitusta, tukien ehdotusta, että Luukas mainitsee hänet ensin kunnioittaen. Kun Josefus sanoo, että Hannaan poika Hannas ”kävi saddukeusten koulua” (Ant. 20.199), on syytä olettaa, että Hannaan koko perhe oli uskollisia saddukeuksia (vrt. 5:17).
12 Vrt. Jos.Ant. 17.342f; War 2.111-13.
Perhe oli varmasti pahamaineinen koostaan, yltäkylläisyydestään ja vallastaan (vrt. Tos.Men. 13:21; Pes. 57a) ja viisaat hyökkäsivät sitä kohtaan sen ahneuden takia (vrt. [Ker. 1:7]), vaikka se viimein menetti vaurautensa Zealots-kiihkoilijoiden (=juutalaisten poliittinen liike, joka nostatti Juudean kansaa Rooman hallintoa vastaan) käsiin (vrt. Jos.Ant. 20.210); (saddukeuksiin liittyen, kts. Ap.t. 5:17-18, 33, [35-39], 9:1, 23:2ss, 24:10-21, ja jakeet 1ss; kiihkoilijoihin liittyen, kts. Ap.t. 1:6-8, 3:11ss, 5:35-39, 7:54, 9:1, 2, 12:1-4, 15:1, 17:5-9, 15-16, 21:19ss, 37-38, 22:22-23, 23:12-15, 24:10-21, ja jae 5).
Valerius Gratus nimitti Josefin, sukunimeltään Kaifas, virkaan vuonna 18 jKr. ja hän palveli vuoteen 36 jKr. saakka13 – siten hän oletettavasti johti Jeesuksen oikeudenkäyntiä (vrt. Mat. 26:3, 57). Kaifas edustaa merkittävimpää juutalaista henkilöä toisen temppelin aikana, jonka arkku ja jäännökset on löydetty (vrt. Flusser, Jesus: 195ss). Sukunimi Kaifa esiintyy kahdessa arkussa, jotka on löydetty haudasta Jerusalemin pohjoisen Talpiotin esikaupunkialueelta ja yhteen hautaan on kaiverrettu nimi Josef bar Kaifa. On selvää sekä Josefuksen että Toseftan kautta, että ”Kaifas” tarkoittaa perheen nimeä.14 (Lisänimitys saattoi alun perin olla halventava, ollen peräisin sanasta kof – ”apina” [vrt. Par. 3:5] [vrt. Cantheras – ”lantakuoriainen”/”juomakuppi”] [vrt. Bauckham, Acts: 102].) Vaikka perhe oli papillista alkuperää, näyttää siltä, että Kaifas nimitettiin ylimmäiseksi papiksi sen perusteella, että hän meni naimisiin Hannaan tyttären kanssa (vrt. Joh. 18:13); (”Josefiin” liittyen, kts. Ap.t. 1:15-20).
[Papit ottivat vaimonsa usein toisista pappisperheistä,15 ylimmäinen pappi oli velvollinen ottamaan vaimokseen 12 – 12½ -vuotiaan neitsyen, joka oli papin tytär, leeviläinen tai laillisesti polveutunut israelilainen – mutta häntä oli kielletty ottamaan vaimokseen lesken, hyljätyn, häväistyn naisen tai porton16; (leeviläisiin liittyen, kts. Ap.t. 1:24-26, 2:1, 3:1, 21:27ss, 25:14-22, ja jakeet 1-3, 5, 36-37; neitsyihin liittyen, kts. Ap.t. 21:8-9; leskiin liittyen, kts. Ap.t. 2:41, 6:1ss, ja 9:36-43; yleisesti naimisiinmenoon liittyen, kts. Ap.t. 2:41 ja 9:1; polveutumisasioihin liittyen, kts. Ap.t. 2:22, 24-31, 3:1, 6:7, 9:1, 15:1, ja 16:1ss; yleisesti naisiin liittyen, kts. Ap.t. 1:14, 2:41, 3:2ss, 6:1ss, 8:2, 9:1, 36-43, 13:5, 50, 16:13ss, 18:2-3, 18, 19:13-17, ja 21:8-9)].
13 Vrt. Luuk. 3:2; Joh. 11:49, 18:13ss; Jos.Ant. 18.35, 89-95.
14 Vrt. Jos.Ant. 18.35, 95; Tos.Yev. 1:10.
15 Vrt. Luuk. 1:5; Joh. 18:13; Jos.Ant. 17.164; Lam.R. 1.16.47, 2.2.4; Yev. 6:4.
16 Vrt. 3.Moos. 21:13-15; Jos.Ant. 3.277; Philo, Spec.Leg. 1.101ss, 110; Sifra, Emor 2, 8; Yev. 6:4.
Kaifas oli luultavasti myös se ylimmäinen pappi, jolta Paavali sai valtuutuksen vainota ensimmäistä uskovien yhteisöä, vaikka Paavali ei välttämättä ole hankkinut lupaa hallitsevalta ylipapilta, jos nimike on laajempi kuin viittaus virassa juuri olleeseen viranhaltijaan (vrt. Ap.t. 9:1, 22:5, 26:10-12). Kaifaan rooli Jeesuksen oikeudenkäynnissä17 saattoi vahvistaa hänen halukkuuttaan asettaa syytteeseen Jeesuksen seuraajat minne tahansa he olivatkin levinneet. Johannes saattaa olla Teofiluksen poika, jälkimmäinen on yksi Hannaan pojista, joka palveli ylimmäisenä pappina vuonna 37-? (vrt. Jos.Ant. 18.123). (länsimäisen tekstin lukeminen [Jonathas] näyttäisi viittaavan henkilöön Hannaan poikaan Joonataniin, joka oli Kaifaan seuraaja vuonna 36 ja jonka seuraaja oli vuotta myöhemmin Teofilus, jonka viimein sicariit (tikarimiehet, juutalaisten poliittinen liike) murhasivat Feeliksin ollessa virassa.18Aleksanderin, jonka Luukas mainitsee, ei tiedetä palvelleen ylimmäisenä pappina ja vaikka hänet saattaisi tunnistaa siinä asetelmassa, että ”kaikki, jotka olivat ylipapillista polvea” – toisin sanoen oli ylipapillista perhettä – Luukas asettaa hänet erilleen tästä ryhmästä. Valitettavasti, mitään muuta ei näytetä tietävän hänestä (vrt. Bruce: 151).
17 Vrt. Matt. 26:62-64; Mark. 14:60-62; Luuk. 22:54ss.
18 Vrt. Jos.Ant. 18.95, 123, 19.313ss, 20.162ss; War 2.254ss.
