”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia …” (Ap.t. 22:3).
Eräät tutkijat esittävät, että Paavali tuli alun perin pyhiinvaellusmatkalle ja jäi yksinkertaisesti paikalleen – kuten monilla oli tapana (vrt. Safrai ja Stern: 193) – silti ei ole mitään hyvää syytä sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Paavali itse asiassa kasvatettiin Jerusalemissa, siitä tosiasiasta huolimatta, että hän ei itse anna mitään viittauksia siihen, kuka oli vastuussa hänen kasvatuksestaan; (pyhiinvaellukseen liittyen, kts. Ap.t. 1:6-8, 2:5ss, 41, 8:4-8, 27-28, 20:2-3, 21:15-16, ja 24:10-21).
Vaikka hänen lausuntonsa luvussa 26, jakeessa 4: ”nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa” saattaa ilmaista kahta vaihetta – ”alku” viittaa Tarsokseen ja ”Jerusalem” myöhempään – hänen olisi silloin odotettu puhuvan mieluumminkin hänen ”syntymästään” kuin hänen nuoruudestaan (kts. Ap.t. 26:4-5). Partikkeli te (te -kreikkaa) ei ainoastaan liitä lauseita, jotka selittävät ja/tai täsmentävät, mutta myös yhdistää yksittäisiä rinnakkaisia substantiiveja ja pronomineja niin, että kaksi yhdistettyä ideaa muodostavat kokonaisuuden (vrt. Smyth: 666) – itse huomautus epäonnistuu viittamaan, koska Paavali muutti Jerusalemiin. Saattaa olla arvailua, että Paavali asui sisarensa ja tämän perheen kanssa, vaikka hänen sisarenpoikansa ilmeisen läheinen tuttavuus Paavaliin ei osoita missä olosuhteissa hän tutustui enoonsa – eikä osoita vakuuttavasti perheen tuttavuutta kansan johtajiin (kts. Ap.t. 23:16-22).
Tosiasia, että Paavalin sisarenpoika on läsnä Jerusalemissa, kun salajuoni Paavalin henkeä vastaan pannaan toimeen (vrt. Apt.23:16), antaa hieman todisteita koskien perheen asuinpaikkaa, varsinkin kun tapahtuma ilmeisesti tapahtui Shavuot-juhlan aikaan (vrt. Ap.t. 20:16). Eikä ”hänen omaisensa” At.p. 24:23:sa välttämättä viittaa lähiomaisiin tai sukulaisiin, jos Ap.t. 4:23:a pidetään ratkaisevana, jälkimmäisen viittaus ilmeisesti viittaa yhteisöön (yhteisön jäseniin) yleisesti; (Paavalin perhesuhteisiin liittyen, kts. alla).
Mishnassa sanotaan: ”Viisi vuotta [on ikä], jolloin alkaa kirjoitusten opiskelu, kymmenen – Mishnan opiskelu, kolmetoista -tullaan käskyille alaiseksi, viisitoista – Talmudin opiskelu, kahdeksantoista – hääkatos, kaksikymmentä – ammatin harjoittaminen, kolmekymmentä – täysi voima, neljäkymmentä – ymmärtäminen, viisikymmentä – kyky antaa neuvoja, kuusikymmentä – kypsä ikä, seitsemänkymmentä – harmaantunut pää, kahdeksankymmentä vuotta on merkkinä paljon lisätystä voimasta, yhdeksänkymmentä on ikä kumaralle vartalolle, satavuotiaana on niin kuin on kuollut, on lakannut olemasta maailmassa” (PA 5:21) (kts. myös Ap.t. 5:1-11).
(Tooran opiskeluun liittyen, kts. Ap.t. 2:42, 5:17-18, 6:2-4, 8:30-31, [13:5], 17:11-12, 18:24-28, 20:7ss ja alla; lapsensyntymään, väestönkasvuun, avioliittoon, ja todennäköiseen elinikään liittyen, kts. Ap.t. 2:41; ammattiin liittyen, kts. alla; kuolemaan liittyen, kts. Ap.t. 5:1-11; 20:8-12; Paavalin aviolliseen asemaan liittyen, kts. alla; lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen, kts. Ap.t. 4:36-37 ja 8:27-28).
Talmudistiset lähteet tekevät säännöllisesti eron beit sefer – ”kirjan talon”, missä sofer opetti kirjoitetun Tooran lukemista – ja beit talmud – ”oppimisen talon” välillä, missä mashneh opetti Mishnaa tai suullista Tooraa (vrt. Safrai ja Stern: 950ss, ja seuraava keskustelu). Lapset oppivat aakkoset ja lukemisen taidon ensin mainitun avulla, opettaja kirjoitti kirjaimet pieneen vahatauluun kirjoituspuikolla ja oppilaat lausuivat niitä ääneen (vrt. ARNa6:2) (kts. 8:30-31). Lukemisen taidot saavutettiin toistamalla opettajan perässä ja auditiivisen muistin kautta, koska kirjoitusten tekstiä ei oltu äännetty ja oppilaat olivat riippuvaisia opettajan tarkkuudesta lausuessaan tarkasti jokaisen kohdan (kts. Ap.t. 8:30-31).
Lapsia opetettiin lukemaan ja kääntämään Tooraa ja profeettoja, lausumaan Shman ja ruuan perussiunaukset, ja he saivat ohjeita heidän tulevaisuuden rooleihinsa perheessä ja yhteisön elämässä (vrt. ARNb 13); (kirjoitusten kaanoniin liittyen, kts. Ap.t. 1:15-20, 6:2-4, 8:32-34, 13:5, [18:24-28], 26:6-8, ja 28:23-28; Shman liittyen, kts. Ap.t. 2:8-11, 14, 15, 22, 3:1, 4:32-35, 7:2-4, 10:2, 16:25, 20:7, 26:6-8 ; siunauksiin liittyen, kts. Ap.t. 2:42, 3:12, 10:28-29, 14:14-18, ja 16:34; ruokaan ja aterioihin liittyen, kts. Ap.t. [1:1-5] 10:10ss, 28-29 ja 16:34).
Kun myöhemmät raamatulliset kirjat, apokalyptinen kirjallisuus, Filon, Josefus ja tannaitic-lähteet kaikki todistavat, että Tooran opiskelu oli pakollista yksinomaan pojille, tosiasia, että naisia vaadittiin lausumaan useimpia siunauksia ja he olivat mukana lastensa koulutuksessa, osoittaa sen, että tytöt saivat jonkinlaista ohjausta, vaikka sitä normaalisti pidettiin ”koristeena” (kts. Ap.t.18:2-3 ja alla); (naiset synagogassa ja opetushuoneessa, kts. Ap.t. 6:2-4, 13:5, ja 18:2-3; yleisesti lapsiin liittyen, kts. 2:41, 8:30-31, [13:1], ja 19:13-17). Usein naisten Tooran opettamista vastustettiin, koska yhtenä syynä opiskelu vei vaimon pois hänen taloudenhoitotöistään (vrt. Ilan: 191ss).
Viiden vuoden Raamatun opiskelun jälkeen, oppilaat siirtyivät opiskelemaan suullista Tooraa (vrt. PA 5:21). Näitä opintoja johdettiin myös suullisesti ja tekstien ulkoa opettelemisen prosessissa oppilaita rohkaistiin kysymään ja selittämään kysymyksiä. Useimpien toisen temppelin lähteiden mukaan, koulu oli yhdistettynä synagogaan, opetus tapahtui rukoushallissa tai opiskelu-huoneessa (vrt. JKet. 13, 1, 35c) (kts. Ap.t. 17:11-12). Opiskelu alkoi aikaisin aamulla viikon jokaisena päivänä, vaikkakin uutta materiaalia ei opiskeltu sapattina, ja loppui noin kello kaksitoista (vrt. Pes.Rab. 43:8); (sapattiin liittyen, kts. Ap.t. 1:12, [23], 3:3-10, 13:5, 14, [16-25, 14:2], 16:13, 16-18, 17:10, [19:13-17], ja 20:7ss; opettajiin liittyen, kts. Ap.t.3:1, 6:1ss, 13:1ss, 16:1-17:11-12, ja 18:5, 24-28; kreikan opiskeluun liittyen, kts. Apt. 2:7, [17:22-31], 18:24-28, 24:1, [26:9-18], ja alla).
19 Vrt. Jos.CA 2.181; JPe’ah 3a; JSot. 46b; JShab. 34a.
20 Vrt. Sot. 3:4; JSot. 3, 4, 19a; Yoma 66b; Kid. 30a.
Kouluopiskelu loppui kahdentoista tai kolmentoista vuoden iässä (bar mitzva-ikä) ja jos poika oli lahjakas ja halukas, hän sai silloin kirjautua beit midrash:iin opiskelemaan Tooraa muiden aikuisten kanssa, jotka omistivat vapaa-aikansa Tooran lukemiselle. Jos hän edelleen osoitti kykyä ja halukkuutta, hänellä oli mahdollisuus mennä kuuluisan viisaan luokse ja opiskella hänen kanssaan lukuisia vuosia.21 (vrt. Safrai ja Stern: 953) (kts. alla); (viisaisiin ja opetuslapsiin liittyen, kts. Ap.t. 3:1, 5:1-11, 6:1ss, 12:25, 13:5, 16-25, 14:21-22, 16:1-2, 18:24-28, 20:18-35, 21:17-18, ja alla).
Jatkuva akateeminen koulutussysteemi ei näytä olleen olemassa Bar Mitzva-iän jälkeen tällä aikakaudella. Midrash antaa ”tilastoja” siitä, kuinka moni tavoitti oppimisen kehityksen huipun: ”Yleensä, jos tuhat miestä opiskelee Kirjoituksia, heistä sata jatkaa opiskelemaan Mishnah:ia, kymmenen jatkaa Talmudiin ja heistä yhdestä tulee pätevä tekemään lain päätöksiä” (Eccl.R. 7.28.1) (vrt. Lev.R. 2:1). Paavali saattaa viitata näihin olosuhteisiin, kun hän sanoo ”ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani” (Gal. 1:14).
Josephus kuvailee hänen koulutustaan samoin termein kuin Paavali omaa koulutustaan: ”Minut kasvatettiin Mattiaan kanssa, joka oli oma veljeni molempien vanhempieni puolelta, ja minä edistyin suuresti koulutuksessani, saavuttaen suuren maineen erinomaisella muistilla ja ymmärryksellä. Kun olin vielä pelkkä poika, noin neljätoista vuotta vanha, minä voitin yleiset suosionosoitukset rakkaudestani kirjaimiin; niin paljon, että kaupungin hallitusmiehillä oli tapana jatkuvasti tulla luokseni kysymään tarkkaa tietoa johonkin tiettyyn asiaan asetuksissamme. Noin kuudentoista vuoden ikäisenä minä päätin saavuttaa henkilökohtaisen kokemuksen muutamista lahkoista, joihin kansamme oli jaettu…” (Life 8-10); (ylimmäisiin pappeihin liittyen, kts. Ap.t. 1:15-20, 3:1, 4:6, 23:2-5, ja 24:1; hallitusmiehiin liittyen, kts. Ap.t. 4:5, 13:50, ja 25:2-3 [28:7]; lahkoihin liittyen, kts. Ap.t.15:5-6, 21:19-21, 23:6-9, 24:2ss, 28:21-22).
Fakta, että Paavalin arvovalta vastaa sitä, mitä Josephus saavutti, erottaa hänet yhdeksi ensimmäiseksi henkilöksi hänen ajaltaan, henkilö, jolla on suuri kunnia-asema ja oppineisuus, parhaiden järkien ja esimerkillisten luonteiden joukossa tuon aikakauden rabbinistisessa maailmassa.
Sen tähden, kun Gamaliel oli niin huomattava opettaja, voidaan olettaa, että Paavali alkoi opiskella hänen kanssaan vasta sitten, kun Paavali oli osoittanut suuren lupauksen ja oli saavuttanut iän, jolloin hän voisi hyötyä oppimisesta suuren mestarin oppilaana. Gamaliel (menestyi n.20-40 jKr.) oli Hillelin (lapsen) poika (Shabbat 15a viittaa, että hänen isänsä oli Simeon) ja rabbinististen lähteiden mukaan hän toimi Sanhedrinin ”Nasi” – puheenjohtajana, keisari Caligulan aikana (37-41 jKr.) (vrt. Shab. 15a) (kts. Ap.t. 5:34); (Sanhedriniin liittyen, kts. Ap.t. 2:8-11, 3:2, 4:5ss, 5:21ss, 33, 6:7, 7:54, 17:5-9, 21:27-29, 22:30, 23:1, 6-9, 12-15, 24:1, 25:12, 26:9-18, 28:17ss, jae 2, ja alla; sen puheenjohtajaan liittyen, kts. Ap.t. 4:5ss, 5:17-18, 23:2-5, ja 24:1).
Nuorten miesten alkuopetuksissa heitä yleensä opetti yksittäinen kunniakas tiedemies, jonka oppilaana oppilas opiskeli monia vuosia, saaden suurimman osan Tooraopetuksesta häneltä: ”Hanki itsellesi opettaja. Mitä tämä tarkoittaa? Se opettaa, että miehen pitäisi hankkia itselleen vakituinen opettaja, jolta hän oppisi Raamattua, Mishnah:ia Midrash:ia, halakah:ia ja ’agga-doth:ia. Sen mukaisesti ne kohdat, jotka opettaja jätti kertomatta hänelle Pyhistä Kirjoituksista, hän pystyi opettamaan hänelle myöhemmin Mishnasta, [mitä hän jätti kertomatta Mishnasta, hän pystyi myöhemmin opettamaan sen Midrasta], mitä hän jätti kertomatta Midrasta, hän pystyi myöhemmin opettamaan sen halakoth:ista ja viimein mitä hän jätti kertomatta halakoth:ista, hän pystyi opettamaan hänelle sen ’aggadothista. Joten tämä mies jää paikalleen ja hän on täynnä hyvinvointia ja siunauksia. R. Meir sanoi usein: Hän, joka oppii Tooraa yhdeltä opettajalta, mihin häntä voi verrata? Mieheen, jolla oli vain yksi pelto; hän kylvi sen osittain vehnällä ja ohralla, toiseen osaan hän istutti oliivipuita ja toiseen vielä hedelmäpuita. Seurauksena on se, että tämä mies on yhdessä paikassa ja on täynnä hyvinvointia ja siunauksia.” (ARNa 8:1-2)22 ; (vehnään ja ohraan liittyen, kts. Ap.t. 2:1, 42, 10:10, 11:27-30, ja 27:6).
Oppilaiden ja heidän opettajiensa välille muodostui usein syvä side sekä heidän henkilökohtaisissa suhteissaan, että myös halakhan (Tooran lakiasiat) asioissa, saaden aikaan rakkauden ja luottamuksen suhteen (vrt. Steinsaltz, Talmud: 22ss, ja seuraava keskustelu). Eretz Israelissa (Israelin maassa) tätä suhdetta pidettiin ajoittain jopa tärkeämpänä kuin isän ja pojan välinen suhde (kts. Ap.t. 16:1-2, 20:18-35, ja yllä); (maisterin tutkimuksen opiskeluun liittyen, kts. Ap.t. 3:1, 6:1, 8:35, ja 20:18-35). Opiskelun sisältö kohdistui kolmen pääalueen ympärille: Raamattu, midrash (luova raamatullinen tulkinta) ja aggada (kertomuksellinen yksityiskoh-tainen raamatullisen tekstin käsittely). Vaikka mahtavat ja kuuluisat kirjanoppineet jättivät jälkensä kaikkiin kolmeen tiedonalaan, jotkut opettajat erikoistuivat halakhotin keräilyyn ja suojeluun, eivätkä kiinnostuneet midrah:ista ollenkaan, jolloin pyhien kirjoitusten asiantuntijat, jotka olivat usein yhteistoiminnassa Sanhedrinin kanssa, ottivat tehtäväkseen Raamatun erityisen opiskelun, johon sisältyi tekstiongelmat, tarkat lukemiset ja samankaltaiset aiheet (kts. Ap.t. 18:24-28).
Paavalin perehtyneisyys raamatulliseen tekstiin osoitetaan, muiden tapojen joukossa, sillä tosiasialla, että hän lainaa Tanakhia (VT) yli yhdeksänkymmentä kertaa hänen kirjeissään, häntä kiehtoo raamatullinen teksti ja hän tulkitsee sitä käyttäen standardia tulkintaopillista sääntöä sekä halakothin että aggadothin tavoin (vrt. Shulam ja Le Cornu) (kts. Ap.t. 13:16ss, 46-47, 14:14-18, [15:2], 17:1-2, 11-12, 17ss, 19:8-9, 20:18-35, 22:3-21, 23:2ss, [24:10-21], 26:9ss, 28:23-28, ja jakeet 19b-22); (kirjoitusten kaanoniin liittyen, kts. Ap.t. 1:15-20, 6:2-4, 8:32-34, 13:5, [18:24-28], 26:6-8, ja 28:23-28; apostolien Toora-taitoihin liittyen, kts. Ap.t. 2:7, 12-13, 16ss., 3:13ss. , 4:8ss., 23ss., 6:2-4, 8:30ss., 10:36-43, 13:16-25, 32-41, ja 17:2-3).
22 Vrt.. ARNa 3:6; ARNb 18; AZ 19a
