Kirj. Betsy Ramsey
Seuraavassa mietiskelyssä yritän selvittää, mitä Jumalan antama usko on ja miksi se on erittäin tärkeä kaikille, jotka tahtovat vakavissaan seurata Jeshuaa. Paras tapa kuvata uskoa on katsoa kuvausta apostoli Pietarista, kun Jeshua tuli opetuslastensa luokse veden päällä kävellen (Mat. 14:25-31). Pietari tahtoi kokeilla itse veden päällä kävelemistä. Niinpä Herra käski hänen tulla luokseen veden päällä. Se mitä Herra käski Pietarin tehdä sotii kaikkea logiikka vastaan ihmisjärjellä ajateltuna. Normaali logiikka sanoo meille, että jos astun pienen kalastajaveneen laidan ylitse keskellä myrskyä ja otan muutaman askeleen kuin kävelläkseni, vajoan todennäköisimmin aaltoihin ja ehkä hukun, ellen ole oikein hyvä uimari. Mutta koska Pietari näki, että Herra Jeshua pystyi kävelemään veden pintaa pitkin, uhmaten luonnon ja painovoiman lakeja, hän tahtoi tehdä samalla tavalla ja hän uskoi pystyvänsä siihen! Tämä on todella uskoa! Mutta kun Pietarin katse siirtyi pois Jeshuasta ja hän näki valtavien aaltojen vyöryvän päälleen, hän pelästyi. Hetkessä hän kadotti täydellisen luottamuksensa Jeshuan yliluonnolliseen voimaan pitää hänet meren pinnalla, ja hän alkoi vajota. Silloin Jeshua kysyi Pietarilta: ”Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”
Juuri tuollaista uskonaskelta Jeshua saattaa pyytää meitäkin ottamaan, usein kriisitilanteessa, jossa emme inhimillisesti katsoen näe mitään tietä ulos vaikeista olosuhteistamme. Sellaisissa tilanteissa meidän täytyy luottaa Häneen täydellisesti ja uskoa, että Hän voi antaa meille kyvyn tehdä kaiken, mitä Hän käskee meidän tehdä, vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta.
Apostoli Paavali puhuu 1. Kor. 13:2:ssa toisenlaisessa asiayhteydessä uskosta, joka siirtää vuoria. Tämäkin on jotain, joka meistä tuntuu mahdottomalta toteuttaa, mutta itse asiassa se on taas esimerkki siitä, mistä uskossa on kyse. Sitä voisi verrata pieneen lapseen, joka hyppää korkeilta tikkailta isänsä syliin, koska hänen täytyy päästä alas turvallisesti ja hän tietää, että hän voi täysin luottaa siihen, että hänen isänsä ottaa hänet kiinni. Miten me siis voimme saada uskon, jollaisen Herra toivoo löytävänsä meidän sydämistämme? Voin ehdottaa kolmea eri tapaa, jotka auttavat meitä kasvamaan uskossa.
Luemme Room. 10:17:stä että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Tämä tarkoittaa, että voimme kasvaa uskossa ensinnäkin, kun luemme Jumalan sanaa ja mietiskelemme sitä ja rukoilemme sitä. Toiseksi, uskomme vahvistuu, kun kuuntelemme saarnoja, jotka perustuvat totuudenmukaisesti sille, mitä Jumalan Sana opettaa. Ja kolmanneksi, kasvamme vahvemmiksi uskossa joka kerta, kun saamme kokea omakohtaisesti, että Herra on uskollinen ja kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. Lopuksi, jos uskomme todella, että Jumala kuulee meitä, kun me rukoilemme ja että Hän on kaikkivaltias, silloin ei pitäisi olla niin vaikea uskoa, että Hän on Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta!
Muutama vuosi sitten tutustuin nuoreen Amal-nimiseen arabinaiseen, jonka perheessä vietin muutaman yön. Tämä tapahtui pohjois-Israelissa pidetyn, arabikristityille ja juutalaisille Jeshuaan uskoville suunnatun konferenssin yhteydessä. Minulle niin kuin muillekin se oli erittäin mielenkiintoista ja kehittävää aikaa. Se antoi meille tilaisuuden tutustua ja ystävystyä uskovien kanssa, joilla oli aivan erilainen kulttuuritausta. Vaikka nuo muutamat päivät olivat valaisevia, ne eivät olleet yksinomaan helppoja. Välillämme ei ollut juuri muuta yhdistävää tekijää kuin uskomme Jeshuaan. Siitä huolimatta emäntäni Amal ja minä pidimme yhteyttä konferenssin jälkeen. Sitten eräänä päivänä kohtasimme aivan odottamatta toisessa konferenssissa, tällä kertaa kyseessä oli konferenssi, joka oli tarkoitettu uskoville eri seurakunnista kaikkialta Israelista.
Amal ilahtui nähdessään taas minut ja veti minut kerran sivuun uskoutuakseen minulle vaikeasta sen hetkisestä elämäntilanteestaan. Hänen aviomiehensä, hänen kahden tyttärensä isä, oli kuollut hiljattain. Hän oli ollut huumeiden käyttäjä ja viettänyt viimeiset vuotensa vankilassa. Ikävä kyllä, hänelle oli vuosien kuluessa kertynyt raskas velkataakka, joka oli yhä maksamatta. Ja niin siten hänen miehensä kuoleman jälkeen Israelin valtion sosiaalivirasto vyörytti miehen koko velkataakan hänen leskensä maksettavaksi. Amalia vaadittiin maksamaan kaikki miehen velat, ja tämän murheensa hän kertoi minulle. Hän teki hoitotyötä, mutta hänen tulonsa olivat hyvin vaatimattomat ja hän pystyi hädin tuskin pitämään huolta omista ja lastensa tarpeista.
Me rukoilimme silloin yhdessä Herraa koko asian puolesta ja pyysimme Häntä auttamaan Amalia niin että tuo velkavuori siirtyisi. Rukoiltuamme vakuutin hänelle, että meidän Herramme auttaisi häntä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka Hän sen tekisi. Herra kuuli rukouksemme ja Amal kertoi minulle siitä ennen kuin konferenssi päättyi. Herra oli antanut hänelle levollisen varmuuden, että Hän auttaisi häntä. Yksi niistä opetuksista, jotka hän oli kuullut päivä tai pari ennen kuin tapasimme jälleen, keskittyi kertomukseen leskivaimosta ja profeetta Elisasta, 2. Kun. 4:1-7. Kertomuksessa Elisa auttoi tätä leskeä yliluonnollisesti niin että hän selvisi omasta raskaasta velkataakastaan, kun hänen miehensä oli kuollut ja jättänyt hänet puille paljaille. Nainen sanoi profeetta Elisalle, että hänellä ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään arvokasta kotonaan paitsi pieni astia öljyä. Silloin profeetta neuvoi häntä menemään naapureiden luo lainaamaan mahdollisimman monta astiaa. Leskivaimo ja hänen poikansa lainasivat monta astiaa ja toivat ne kotiinsa. Sitten Jumala moninkertaisti ihmeen kautta öljyn niin, että kun vaimo kaatoi pienestä öljyastiastaan öljyä, astia toisensa jälkeen täyttyi. Ja lopulta kallisarvoista öljyä oli niin paljon, että siitä saamallaan rahalla vaimo maksoi kaikki velkansa ja rahaa jäi vielä kylliksi hänelle ja hänen kahdelle lapselleen.
Amalille tämä oli merkittävä sanoma, koska se puhui juuri hänen omaan tilanteeseensa. Se antoi hänelle varmuuden siitä, että Herra selvittäisi hänen velkataakkansa yhtä ihmeellisellä tavalla kuin Hän oli tehnyt kertomuksen lesken velalle, ja niin Hän tekikin! Ensiksi Amal kirjoitti Valtion sosiaalivirastolle vetoomuksen, jossa hän ilmoitti mm että hän ja hänen aviomiehensä eivät olleet asuneet yhdessä pitkään aikaan, ja tämän johdosta virasto vähensi osan hänen velastaan. Sitten joukko hyviä ystäviä tuli Amalin avuksi runsain rahalahjoituksin. Näin Herra armollisesti antoi hänen päästä voitolle. Tässä me näemme Jumalan antaman uskon toimivan todellisessa elämän kriisissä.
Raamatussa uskoa kuvataan monella tavalla. Kun apostoli Tuomas kuuli, että kuolleista ylösnoussut Jeshua oli ilmestynyt toisille opetuslapsille, kun Tuomas ei ollut paikalla, hän kieltäytyi uskomasta heidän puheitaan. Hän vannoi, että hän ei uskoisi, ellei näkisi Häntä itse ja saisi koskea reikiä Hänen käsissään ja kyljessään (Joh. 20:24-29).
Sitten Jeshua, joka tiesi mitä oli tapahtunut, ilmestyi opetuslapsille taas kahdeksan päivää myöhemmin, kun he olivat kaikki paikalla. Tällä kertaa Hän puhui suoraan epäilijälle ja pyysi Tuomasta tunnustelemaan arpia Hänen käsissään ja haavaa hänen kyljessään. ”Älä ole epäuskoinen, vaan uskova”, Hän lisäsi ja jatkoi: ”Tuomas, koska näit minut, sinä uskot. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe” (Joh. 20:24-29). Tässä huomaamme taas kuinka vahvasti Jeshua painottaa Jumalasta lähtöisin olevaa uskoa, ja kuinka Hän yhä uudestaan moittii opetuslapsiaan siitä, että heillä ei ole tilanteen vaatimaa uskoa.
On toinenkin huomion arvoinen näkökulma uskoon. Tänä päivänä Jeshuaan uskovat joutuvat alttiiksi kärsimykselle ja kidutukselle eri puolilla maailmaa uskonsa tähden. Näemme tämän muslimimaissa, kuten Iranissa, Irakissa, Nigeriassa, Egyptissä, Pakistanissa ja myös Kiinassa. Vainon ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään, kuka on päättänyt seurata Jeshuaa. Jumalan sana sanoo meille: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Messias Jeshuassa, joutuvat vainottaviksi” (2. Tim. 3:12).
Kun mietin tätä Sanan kohtaa, kysyn joskus itseltäni, mikä minun uskonvaelluksessani on vikana, kun koen hyvin harvoin vainoa. Tämä on minun henkilökohtainen ongelmani, mutta meidän kaikkien on hyvä ajatella ja rukoilla tätä asiaa. Jumalan sana sanoo selvästi, että meidän tulee kylvää (sanaa) kaikkien purojen varsille (Jes.32:20) ja saarnata sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla (2. Tim. 4:2).
Vaikka emme itse kärsi vainoa uskomme tähden, meidän tulee tukea eri puolilla maailmaa olevia rohkeita uskonveljiämme ja -sisariamme, jotka joutuvat raa´an vainon kohteeksi ja tarvitsevat paljon rukousta. Olen kuullut todistuksia muutamista niistä, jotka ovat kärsineet paljon uskonsa tähden, jotka ovat kieltäytyneet kieltämästä uskoaan Jeshuaan kidutettuinakaan, ja kuinka nämä urheat uskovat ovat pitäneet korkeassa arvossa sitä rukoustukea, jota heille ovat antaneet ihmiset, joita he eivät edes tunne. He ovat vakuuttaneet, että he tunsivat usein noiden rukousten voiman ja vahvistuivat ja ja saivat rohkeutta olla antamatta periksi.
Vainoista puheen ollen, sain vain muutama päivä sitten tiedon eräästä 16-vuotiaasta kristitystä koulutytöstä Nigeriassa, joka ”vietti” äskettäin kuudettatoista syntymäpäiväänsä epäinhimillisessä vankeudessa. Islamilainen taisteluryhmä, Boko Haram, sieppasi Leah Sharibun ja 109 hänen luokkatoveriaan. Näistä siepatuista 110 tytöstä viisi tapettiin ja loput pääsivät lopulta palaamaan perheittensä luo. Mutta Leah jäi vankeuteen. Hän kieltäytyi päättäväisesti hylkäämästä kristinuskoa ja palaamasta islaminuskoon vangitsijoidensa käskyä uhmaten. Pikemminkin hän vahvistui uskossaan.Boko Haram on nyt pitänyt nuorta Leaa vankeudessa yli kaksi vuotta. Lealle ainoa hyvä uutinen on, että monet rukoilevat hänen puolestaan, ja on niitä, jotka toimivat saadakseen hänet vapautetuksi.
Jaakobin kirjeestä luemme, että ”vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan (Jaak. 5:16b). Messiaan ruumiin rakkauden tähden älkää koskaan ajatelko, että teidän rukouksillanne ei ole merkitystä! Samalla meidän kenenkään ei pitäisi ajatella, että olemme itse tehneet jotain ansaitaksemme oikeuden tulla kutsutuksi ”vanhuskaaksi” ihmiseksi, sillä emme todellakaan ole. Se on Vapahtajamme Jeshuan uskollisen rakkauden ja kuuliaisuuden ansiota, kun hän kärsi ristillä täyden rangaistuksen meidän syntiemme tähden. Vain Hänen uhrinsa tähden meillä on oikeus tulla kutsutuksi vanhurskaaksi.
Kun olemme nyt puhuneet meille tuntemattomien ihmisten rakastamisesta ja heidän puolestaan rukoilemisesta, katsokaamme, miten apostoli Pietari puhuttelee ympäri vähä-Aasiaa hajallaan olevia uskovia. Hän puhuu siitä, kuinka paljon he rakastavat Jeshuaa yksin uskon perusteella, koska he eivät ole koskaan nähneet Häntä. Uskon kautta hekin ”riemuitsevat sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla”. He tuntevat olevansa äärettömän siunattuja, kun ovat saaneet ottaa Hänet vastaan elämäänsä. Ja mihin tämä johtaa? Se johtaa lopulta heidän sielujensa pelastukseen (1. Piet. 1:8-9).
Tämän mietiskelytuokion päätteksi meidän on kysyttävä itseltämme taas, miksi usko on niin tärkeä? Koska ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa! Jos sinä todella tahdot lähestyä Herraa, sinun on ensiksi uskottava, että Hän on olemassa ja seuraavaksi sinun on uskottava, että Hän palkitsee sinun yrityksesi niin kauan kuin pyrit tuntemaan Hänet koko sydämestäsi.
Mutta ilman usk,oa on mahdotonta miellyttää Jumalaa: sillä sen joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Hän on ja että Hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät (Hepr. 11:6).
TEACHING FROM ZION, OPETUKSIA SIIONISTA
no 40, elokuu 2020/elul 5780
