Viime aikoina on ollut esillä keskustelua naisen asemasta avioliitossa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa yleensä. Mielipiteet ja tulkinnat vaihtelevat sen mukaan, mitä koulukuntaa edustaa. Myös uskovien keskuudessa on erilaisia tulkintoja. Konservatiivisen linjan edustajien joukossa esiintyy joskus mielipiteitä, joissa nainen ”lytätään” toisen luokan kansalaiseksi niin avioliitossa, seurakunnassa kuin yhteiskunnassakin. Feministilinjan edustajat tuovat puolestaan voimakkaasti esille miehen ja naisen tasa-arvon ja joskus tuntuu jopa siltä, että nainen on tasa-arvoisempi kuin mies joidenkin feministien ajatusmaailmassa. Tällaisissa perheissä nainen saattaa olla ”päällikkö” ja mies soittaa ”kakkosviulua”.
Israelilaisessa yhteiskunnassa nainen on aina ollut arvostettu ja kunnioitettu. Vaikka juutalaisessa kulttuurissa ortodoksisynagogissa miehet ja naiset ovat erillään omissa osastoissaan ja miehet hoitavat jumalanpalveluksen, se ei tarkoita naisten sortamista tai naisten pitämistä halvempiarvoisina (Sak.12:11-13). Naisia arvostetaan juutalaisessa kulttuurissa vaimoina, äiteinä ja yhteiskunnan jäseninä. Perheen juutalainen äiti on ”perheen sydän”, jonka rooli perheessä on keskeinen ja arvostettu (Snl.31:10-31). Israelissa naimattomat naiset osallistuvat myös asepalvelukseen Israelin puolustusvoimissa miesten ohella.
Myös ensimmäisen vuosisadan apostolisessa alkuseurakunnassa arvostettiin naisia. Jeshualla ja apostoleilla oli tukijoina ja työtovereina monia naisia (Mark.16:1-2; Luuk.8:1-3; Room.16:12-13). Kun kristillinen seurakunta apostolisen alkuseurakunnan jälkeisinä vuosisatoina, vallankin 300-luvulla, irtautui antisemitistisistä syistä juutalaisista juuristaan ja luopui monista Jumalan sanan totuuksista, sen piirissä alkoi esiintyä naisten halveksimista ja sortamista. Tämä käy ilmi monien kirkkoisien ja kirkon johtavien henkilöiden lausunnoista. Pahimmillaan pimeällä keskiajalla oltiin kirkon piirissä jopa sitä mieltä, että naisella ei ole sielua ja nainen oli halveksittu ja alistettu.
Mitä sitten raamattu opettaa asiasta? Mikä on Jumalan sanan opetus tältä alueelta? Pitääkö miehen olla diktaattori ja naisen halveksittu ja alistettu? Vai onko “Eevasta tullut Adam” ja miehestä nykyfeministisessä maailmassa “tohvelisankari”, joka alistuu vaimon komentoon. Tarkastelemme tätä laajaa aihepiiriä lyhyesti raamatun valossa.
Nainen ja mies luotiin tasa-arvoisiksi
”Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”(1.Moos.1:26-28).
Kun tarkastelemme miehen ja naisen asemaa, meidän on ensinnäkin todettava, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Mies ja nainen asetettiin yhdessä hallitsemaan maapalloa ja luomakuntaa. Tässä suhteessa jokainen mies tai nainen on Jumalan kuva ja täysin tasa-arvoinen Jumalan edessä. Molemmat ovat arvokkaita Jumalan silmissä.
Onko nainen vain miehen ”kylkiluu”?
”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt… Ja Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva”… Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan (hepr. VT: tsela = sivu, seinä, kylkiluu) ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta (hepr. tsela), jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu”. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa” (1.Moos.2:7-8, 18, 21-25).
Raamatussa teksteissä on usein periaate, jonka mukaan jokin asia ensin ilmoitetaan lyhyesti yleisenä mainintana ja sitten toistetaan uudelleen laajempana ja yksityiskohtaisempana. Näin on myös ihmisen luomisen suhteen. Ensin mainitaan lyhyesti ihmisen, miehen ja naisen, luominen Jumalan kuvaksi. Sitten seuraavassa luvussa kerrotaan tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin, kuinka Jumala loi ihmisen. Jumala teki ensin maan tomusta Adamin fyysisen ruumiin ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä Adamille ei löytynyt hänen yksinäisyyteensä sopivaa apua eläinkunnan edustajista. Adamille tarvittiin avuksi nainen, Eeva. Perinteisen kristillisen tulkinnan mukaan Jumala rakensi vaimon Adamin kylkiluusta. Tämä perinteinen kristillinen tulkinta on aiheuttanut usein menneinä aikoina kristikunnassa halveksuntaa naisia kohtaan, naiset ovat vain miehen ”kylkiluita”. Vaikka raamattuun perustuva kristinusko ja evankeliumin sanoma onkin paljon kohentanut naisten asemaa maailmassa, on vieläkin uskonnollisia liikkeitä, joissa vaimo on vain alistettu miehen ”kylkiluu”, ei oikein samanarvoinen miehen kanssa.
Heprealaisessa kulttuurissa on toisenlainen tulkinta vaimon luomisesta. Hepreankielinen raamattu käyttää sanaa tsela, joka tarkoittaa myös sivua, eikä pelkästään kylkiluuta. Kun raamattu kertoo esimerkiksi Mooseksen ajan ilmestysmajan lautojen rakentamisesta ja telttamajan sivuista, se käyttää heprealaista sanaa tsela (2.Moos.26:20, 27, 35). Ilmestysmajan suitsutusalttarin sivuista käytetään myös sanaa tsela (2.Moos.30:4). Samoin Hesekielin näyssä Messiaan tuhatvuotisen kuningaskunnan Jerusalemin temppelin sivuhuoneista puhuttaessa käytetään sanaa tsela (Hes.41).
Rabbien ikivanhan tulkinnan mukaan Adam sisälsi alussa sekä miessivun että myös naissivun. Jumala vaivutti Adamin raskaaseen uneen (ensimmäisen ”lääketieteellinen nukutus” leikkausta varten) ja otti Adamista yhden sivun, naissivun luineen ja lihoineen ja täytti sen paikan lihalla. (Myös miehen ja naisen kromosomit todistavat tämän. Naisella on vain naisen X-kromosomit, miehellä on sekä naisen että miehen kromosomit, XY-kromosomit). Adamista otetusta naissivusta Jumala rakensi miehelle vaimon sopivaksi avuksi ja elämänkumppaniksi viljelemään ja varjelemaan paratiisia. Nainen on siis alkuisin miehestä, kuten apostoli Paavalikin toteaa. Nainen ei siis ole mikään pelkkä halpa-arvoinen miehen ”kylkiluu”, vaan Adamista otettu osa, naissivu, joka on yhtä arvokas Jumalan silmissä.
Syntiinlankeemus toi komentojärjestyksen
”Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti” (1.Moos.3:16-20).
Kun syntiinlankeemus tapahtui alkuparatiisissa ja ihminen söi kielletystä hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä oli monenlaisia seuraamuksia Adamille, Eevalle, käärmeelle (saatanalle) ja koko Adamista alkaneelle ihmiskunnalle ja luomakunnalle. Ihminen karkotettiin alkuparatiisista, maa ja luomakunta joutuivat kiroukseen ja turmeluksen orjuuteen (1.Moos.3:17-24; Room.8:17-23).
Syntiinlankeemus toi myös komentojärjestyksen Jumalan maailmaan, ihmiskuntaan, perheeseen ja seurakuntaan. Nainen alistettiin miehen vallan alaisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että mies on perheen pää, ei diktaattori. Jumalan säätämä komentojärjestys ei kuitenkaan tarkoita eriarvoisuutta, vaan tehtäväjakoa, jotta rauha ja järjestys voisi toteutua ja säilyä edes jossain määrin perheissä, seurakunnissa, yhteiskunnissa ja koko syntiinlangenneessa maailmassa.
Komentojärjestys on voimassa myös uudessa liitossa
”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen (kreik. UT: lapsensynnyttämisen; tarkoittaa Marian synnyttämää Jeshua-lasta) kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä” (1.Tim.2:11-15).
”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää. Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä. Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden”(1.Kor.11:3-10).
”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä…” (Efes.5:22-25).
”Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu: vanhat miehet olkoot raittiit, arvokkaat, siveät ja uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä terveet; niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi” (Tiit.2:1-5).
”Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa…Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi” (1.Piet.3:1-2, 5-7).
Syntiinlankeemuksen seurauksena tullut ”komentojärjestys” on voimassa myös uuden liiton aikakaudessa. Jumala on Messiaan pää, Messias eli Kristus on miehen pää ja mies on vaimon pää. Vaimojen tulee olla kaikessa alamaisia aviomiehilleen, ettei Jumalan sana tule pilkatuksi. Miehen hallinta perheessä ei kuitenkaan ole diktatuuria, vaan rakkaudessa tapahtuvaa hallintaa, jossa molempien mielipiteet otetaan huomioon. Komentojärjestys on annettu vaimoille suojaksi, koska he ovat heikompia astioita. Sopusointuisessa perheessä vaimon on hyvä olla rakkaudessa hallitsevan miehen suojassa. Viisas ja nöyrä uskova vaimo voi tarvittaessa myös kannustaa aviomiestään ottamaan vastuun perheen päänä ja hengellisenä pappina (jos mies on uskossa). Uskovien vaimojen tulee olla alamaisia jopa uskosta osattomille miehilleen, että miehet voitettaisiin uskolle kuuliaisiksi ilman sanoja vaimojen käytöksen ja vaelluksen esimerkin kautta. Siinä tapauksessa, jos mies käskee uskovaa vaimoaan toimimaan vastoin Jumalan käskyjä ja ohjeita, tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä (Ap.t.5:29). Nykymaailmassa monet feministivaimot kapinoivat Jumalaa vastaan ja myös aviomiehiään vastaan, tehden näin tyhjäksi Jumalan antaman hyvän ohjeen. Myös lasten tulee olla kuuliaisia vanhemmilleen, eikä olla kapinallisia ja vanhemmilleen tottelemattomia, kuten lopun ajassa tapahtuu (Efes.6:1-2; Kol.3:20; 2.Tim.3:1-5).
Onko ristin sovitustyö mitätöinyt komentojärjestyksen?
”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal3:26-28).
”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Room.10:10-13).
Jotkut käyttävät mm. edellä mainittuja raamatun kohtia virheellisesti tulkintansa tukemiseen, jonka mukaan uudessa liitossa ei ole erotusta miehen ja naisen välillä. Tällaisten tulkitsijoiden mukaan kirous on poistunut naisen yltä, vaimo ei enää ole miehen vallan alainen jne. Kyseisiä raamatun kohtia käytetään milloin minkin tasa-arvomielipiteen puolustukseen, mm. seurakuntavirkoihin.
Nämä tulkitsijat unohtavat kuitenkin raamatun tulkinnan perussäännön, nimittäin sen, että tekstiä pitää tulkita asiayhteydessään. Kyseiset raamatun tekstit puhuvat asiayhteydessään pelastuksesta uskon kautta Jeshua Messiaaseen ja kasteesta. Pelastuksen ja kasteen suhteen ei ole mitään erotusta miehen ja naisen välillä eikä juutalaisen ja kreikkalaisen välillä. Kyseisillä teksteillä ole kuitenkaan mitään tekemistä esim. seurakuntavirkojen kanssa. Kirous on poistunut niin miehen kuin naisenkin yltä sekä juutalaisen ja kreikkalaisen yltä ristin sovitustyön perusteella, mutta se ei ole poistanut Jumalan säädöksiä komentojärjestyksestä (Gal.3:13).
Toinen tärkeä perusperiaate raamatun tulkinnassa on se, ettei tulkintamme saa olla ristiriidassa raamatun muiden tekstien kanssa. Jos tulkitsemme em. raamatun kohdat siten, että niillä kumotaan Jumalan antama komentojärjestys ja tehtäväjako perheessä ja seurakunnassa, silloin joudumme pahaan ristiriitaan muiden raamatun tekstien kanssa, jotka ovat voimassa myös uuden liiton aikakaudessa. Sellainen tulkinta on ehdottoman virheellinen, koska raamattu oikein ymmärrettynä ei ole koskaan ristiriidassa itsensä kanssa. Jumalan määräämä komentojärjestys on voimassa myös uuden liiton aikakaudessa perheissä ja seurakunnissa, myös esivallan suhteen (Room.13:1-7; Kol.2:5).
Sukupuolirooleilla on merkitystä Jumalan maailmassa
”Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi” (5.Moos.22:5).
Jumala antoi Mooseksen Toorassa (hepr. Toora = opetus, oppi, ohjeet, laki) määräyksen, ettei miehen tule pukeutua naisen vaatteisiin eikä naisen miehen vaatteisiin. Tätä on tulkittu monissa piireissä siten, että nainen ei saa pukeutua housuihin, koska miehet käyttävät housuja ja naiset hametta tai mekkoa. Tämä on ollut menneinä aikoina melko tärkeä käytäntö monissa kristillisissä piireissä, vallankin hengellisissä kokoustilanteissa. Tässä on kuitenkin unohdettu se, että monissa kulttuureissa hame on miehen asu (esim. skottihame) ja housut saattavat olla naisen asu.
Tooran ohjeen pääpaino ei kuitenkaan ole kulttuurisidonnaisissa asuissa, vaan selvässä erossa miehen ja naisen sukupuolirooleissa. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja sen eron tulee näkyä myös pukeutumisessa. Joskus synnynnäinen geenivirhe aiheuttaa sen, ettei ole varmuutta sukupuolesta. Silloin lääketiede voi yleensä auttaa. Jumalan armo ja apu on myös tarjolla ihmisille, joilla on tämä ongelma. Tahallaan ei kuitenkaan pidä kapinoida tässäkään asiassa Jumalan ohjetta vastaan. Kapina Jumalaa vastaan näkyy myös avioliittoasioissa. Perinteinen Jumalan säätämä avioliitto miehen ja naisen välillä pyritään murtamaan ja tuomaan tilalle sukupuolineutraali avioliitto (3.Moos.18:22; 20:13; Room.1:18-32; 1.Kor.6:9-11). Kapina Jumalan ohjeita vastaan tuo Herran päivänä tuomion jumalattoman maailman ylitse (Jes.13:9-13; 24:1-6).
Oliko Paavali poikamies, joka ei ymmärtänyt naisia?
”Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa” (1.Kor.7:7-11).
”ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen” (2.Piet.3:15-16).
Kristikunnassa monet, varsinkin liberaaliteologit, ovat arvostelleet apostoli Paavalia siitä, että hän oli vannoutunut poikamies, joka ei ymmärtänyt naisia ja siksi hänen kaikkia tekstejään ei pidä ottaa vakavasti nykymaailmassa. Oliko Paavali vannoutunut poikamies? Pitääkö hänen kirjoituksensa ottaa vakavasti, myös koskien naisen asemaa Jumalan maailmassa, perheessä ja seurakunnassa?
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 7. luvun teksti käsittelee avioliittoasioita. Kyseisessä luvussa on neljä ”siviilisäätyä” avioliittoasioihin nähden:
- Ensinnäkin ovat neitsyet, jotka eivät ole koskaan olleet avioliitossa. Raamattu edellyttää myös koskemattomuutta ennen avioliittoa (1.Kor.7:25; 5.Moos.22:23-29).
- Toiseksi ovat avioliitossa eli naimisissa olevat.
- Kolmanneksi ovat lesket, joiden aviopuoliso on kuollut.
- Neljänneksi ovat naimattomat. Tämä on virheellisesti tulkittu tarkoittavan ”sinkkuja”, jotka eivät ole koskaan olleet avioliitossa. Kyseisessä tekstissä kuitenkin sanotaan: ”..jos eroaa, pysyköön naimatonna..”. Naimaton tarkoittaa siis Paavalin tekstissä henkilöä, joka on kokenut avioeron eikä ole enää naimisissa.
Apostoli Paavali myös sanoo: ”Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin”. Tämä teksti tarkoittaa sitä, että Paavali oli joko leski tai avioeron kokenut. On todennäköistä, että Paavali, joka oli kiihkeä fariseus ja seurakunnan vainooja, oli naimisissa fariseuksiin kuuluvan perheen tyttären kanssa ja koki uskoontulonsa johdosta avioeron, kun vaimo ja vaimon perhe hylkäsivät hänet, kun Paavali koki dramaattisen kääntymyksen Damaskon tiellä ja hänestä tuli Jeshuan opetuslapsi ja pakanain apostoli (Fil.3:4-7; Ap.t.22:4-16). Tämä ei ole tavatonta nyky-Israelissakaan. Monta kertaa ortodoksiperheet hylkäävät jopa omat lapsensa heidän uskonsa tähden ja myös eroavat aviopuolisostaan, joka on tullut uskoon ja Jeshuan opetuslapseksi. Korinttolaiskirjeen tekstin perusteella on siis mitä ilmeisintä, että Paavali oli ollut naimisissa, todennäköisesti kokenut avioeron ja nyt pysytteli naimatonna. Näinollen, mitä ilmeisimmin, Paavali oli kokenut avioliiton ja perhe-elämän ja ymmärsi tämänkin perusteella naisia ja vaimoja.
Onko sitten Paavalin teksteillä Jumalan sanan arvovalta? Apostoli Pietari sanoo, että Paavalin teksteissä on vaikeita asioita, joita tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon, niin kuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Paavalin teksteillä on siis Jumalan sanan arvovalta ja hän perustaa teologiansa vanhan liiton kirjoituksiin, joita hän lainaa teksteissään erittäin runsaasti. Paavali tunsi hyvin Tooran ja vanhan liiton kirjoitukset, olihan hän saanut parhaan mahdollisen rabbikoulutuksen sen ajan kuuluisan rabbin Gamalielin jalkojen juuressa (Ap.t.22:1-3). Hän sai myös itse Messiaalta tietoa evankeliumin julistukseen uskoontulonsa jälkeen (Gal.1:11-12). Paavalin kirjoitukset, myös koskien naisten asemaa ja avioliittoasioita, ovat Jumalan Hengen inspiroimia ja niillä on Jumalan sanan arvovalta.
Onko naisen vaiettava seurakunnassa?
”Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan; mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä…Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut? Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä”(1.Kor.14:18-19, 26-38).
Kristikunnassa joskus tulkitaan tämä Paavalin teksti niin, että naisen täytyy olla täysin vaiti Jumalan seurakunnassa. Tätä tekstiä, niin kuin muitakin tekstejä, pitää tulkita kokonaisuutena asiayhteydessään ja siten, että se ei ole ristiriidassa muiden raamatun tekstien valossa. Kun tekstiä tutkitaan kokonaisuutena, on ensinnäkin huomattava, että kyseessä eivät ole kaikki naiset, vaan naimisissa olevat naiset. Toiseksi, kyseessä eivät ole kaikki naimisissa olevat naiset, vaan profeettojen vaimot. Teksti puhuu myös siitä, että seurakunnan kokouksessa pitää olla hyvä järjestys, sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala. Näiden seikkojen perusteella on ilmeistä, että kyseessä olivat profeettojen vaimot, jotka tekivät välihuomautuksia ja kysymyksiä, kun heidän profeettamiehensä puhuivat tai profetoivat kokouksessa ja näin häiritsivät kokousta. Vaimojen tuli kysellä vasta kotona aviomiehiltään, jos jäi jotakin epäselvää. Ei ole myöskään sallittua, että uskovat seurakunnassa häiritsevät opetusta, puhetta tai profetoimista samanaikaisella kielilläpuhumisella, se tuo vain sekasortoa kokoukseen. Sellaista epäjärjestystä ei saisi olla seurakunnassa.
Tekstikokonaisuudesta, joka käsittelee seurakunnan kokouksessa tapahtuvaa toimintaa, käy myös ilmi, että siellä puhutaan kielillä ja selitetään niitä, profetoidaan, tuodaan esille ilmestyksiä ja lauletaan. Muista raamatun kohdista käy ilmi, että naisten on lupa rukoilla, profetoida, evankelioida, laulaa ja kehottaa (Ap.t.2:42). (Katso kohta ”Tehtäviä Jumalan seurakunnassa miehille ja naisille). Näinollen, huomioiden tekstikokonaisuus ja muut raamatun opetukset, ei Paavalin tekstin tarkoitus ole tukkia täysin naisten suita seurakunnan kokouksessa, kunhan se tapahtuu Jumalan sanan ohjeiden mukaisesti. Paavalin tekstin pääpaino koko ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 14. luvun tekstissä on hyvä järjestys ja terveellä tavalla tapahtuva armolahjojen käyttö seurakunnassa, Jumalan sanan mukaisesti.
Seurakunnan kaitsijat eli vanhimmat
”Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan”(1.Tim.3:1-7).
”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet” (Tiit.1:5-9).
Raamatun mukaan paikallista Jumalan seurakuntaa johtavat moraalisesti ja hengellisesti nuhteettomat miehet, joita kutsutaan neljällä ”virkanimellä”: kaitsijat, paimenet, vanhimmat ja Jumalan huoneen haltijat (Ap.t.20:17, 28-32). Kysymyksessä on yksi ja sama tehtävä, vaikka sillä on neljä eri nimitystä. Kaitsijoiden tulee olla miehiä, he eivät saa olla moniavioisia (pitää olla yhden vaimon miehiä), heidän tulee olla nuhteettomia ja hyvämaineisia sekä taitavia opettamaan ja perheensä hyvin hoitavia. He eivät saa olla ahneita, häpeällisen voiton pyytäjiä. Valheopettajien ja valheprofeettojen yksi tuntomerkki onkin taloudellisen hyödyn kiskominen omaksi edukseen uskonasioiden varjolla. (2.Piet.2:1-3; Jumalan valtakunnan työ tarvitsee kyllä varoja, mutta oman edun tavoittelu ja ahneus ovat eri asia). Valitettavasti nykymaailmassa nämä Paavalin ohjeet eivät ole suosiossa kirkkokunnissa ja seurakunnissa. Kunnianhimossaan monet haluavat olla ”herroja” uskovien keskuudessa ja käyttää erilaisia uskonnollisia titteleitä, joita ei raamatusta löydy (1.Piet.5:1-4; 2.Joh.9-10). Myös jotkut naiset ovat lähteneet Tyatiiran seurakunnan Iisebelin tielle, josta ei seuraa mitään hyvää ja rakentavaa Jumalan seurakunnalle (Ilm.2:18-29).
Tehtäviä Jumalan seurakunnassa miehille ja naisille
Jumala on antanut erilaiset ominaisuudet miehelle ja naiselle jo luomisesta lähtien ja näinollen miehen ja naisen rooli ja tehtävä on erilainen perheessä ja seurakuntaelämässä. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita eriarvoisuutta, vaan tehtäväjakoa, eikä meidän tulisi ryhtyä kapinaan Jumalan säädöksiä kohtaan, sillä niitä noudattamalla varmistamme harmonian ja järjestyksen, mutta kapinoimalla saamme aikaan vain kaaoksen, niinkuin nykymaailmassa onkin tapahtumassa. Jokaiselle uskonsisarelle, jonka sydän on altis, riittää runsaasti kallisarvoisia ja arvokkaita tehtäviä Jumalan valtakunnassa. Olemme kaikki arvokkaita ja kallisarvoisia Jumalalle, niin miehet kuin naisetkin ja naisten panos on arvokas niin perheessä, seurakunnassa kuin yhteiskunnassakin. Ilman naisia ei olisi miehiäkään, tarvitsemme toisiamme.
Jumalan Sanan säätämyksestä johtuen seurakunnassa on siis tehtäväjako, joka on hieman erilainen miehille ja naisille. Otamme tähän vielä yhteenvetoa eri tehtävistä miehille ja naisille Jumalan seurakunnassa. Raamatun opetuksen mukaan seuraavat tehtävät ovat tarkoitetut sekä miehille että naisille (katso eri tehtävistä: 1.Kor.12:12-31):
- Profeetan virka (2.Moos.15:20; Luuk.2:36-38).
- Evankelistan virka (Ps.68:12; Mat.20:1-10; Ap.t.8:1-4).
- Diakonin eli seurakuntapalvelijan virka (Ap.t.6:1-6; Room.16:1; 1.Tim.3:8-13).
- Kehottajan ”virka” (Ap.t.4:36; Heb.3:13; Room.12:3-8).
- Laupeuden harjoittajan ”virka” (Room.12:3-8; Mat.5:7; Efes.4:32).
- Almujen antajan ”virka” (Room.12:3-8; Luuk.8:1-3).
- Temppeliveisaajan ”virka” (laulajat) (Neh.7:67; Esra 2:64-65; Ap.t.16:25).
- Rukoilijan ”virka” (Luuk.2:36-37).
Seuraavat virat seurakunnassa kuuluvat Sanan mukaan vain miehille:
- Apostolin virka (Raamattu puhuu vain miesapostoleista. Junian tapaus voi olla poikkeus, mutta siitä on monta tulkintaa; Room.16:7; Tätä aihepiiriä ei ole mahdollista käsitellä laajasti tämän lyhyen tarkastelun puitteissa).
- Paimenen eli kaitsijan eli vanhimman virka (1.Tim.3:1-2; Tiitus.1:5-6).
- Opettajan virka (1.Tim.2:12; Ilm.2:18-25; Vanhemmat naiset voivat opettaa nuoria vaimoja; Tiit.2:1-4; Jokainen evankeliointipuhe sisältää opetustakin ja sopii myös naisille. Nainen voi silloin opettaa seurakuntaa, jos joku, esim. aviomies, isä tai srk:n vanhin vastaa hänen opetuksestaan; 4.Moos.30:4-17; 1.Kor.36-39).
- Johtajan ”virka” (1.Tim.2:12; Room.12:3-8; poikkeustilanteissa, jos miehet ovat ”tossuja”, eivätkä ota vastuuta johtamisesta, Jumala valitsee naisen johtamaan, kuten Deboran; Tuom.4:4-9; 5:1-2. Yhteiskunnassa naiset voivat hoitaa hallinnollisia ja johtavia tehtäviä siinä kuin miehetkin. Samoin seurakunnassakin naiset voivat hoitaa hallinnollisia tehtäviä, mutta eivät olla srk:n vanhimpia).
Ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle
”Niin Jeesus sanoi heille: ”Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia” (Luuk.20:34-36).
”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa” (Mat.5:17-19).
”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus” (1.Kor.13:8-13).
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen. Taivaan oli määrä ottaa hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla” (Ap.t.3:19-21; Raamattu Kansalle käännös). ”Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room.8:18-23).
Alkuparatiisissa Adam ja Eeva olivat ilman inhimillistä vaatetusta alasti, mutta eivät kuitenkaan alasti, sillä Jumalasta lähtöisin oleva kirkkauden säteily oli heidän pukunaan (Ps.104:1-2). Siitä on hyvänä esimerkkinä Mooses, jonka kasvot säteilivät, kun hän seurusteli Jumalan kanssa (2.Moos.34:29-35). Kun alkuparatiisissa tapahtui syntiinlankeemus, kirkkauden säteily katosi Adamilta ja Eevalta ja he huomasivat olevansa alasti ja Jumala teki heille nahasta puvut (Room.3:23; 1.Moos.3). Maa kirottiin ihmisen synnin tähden ja joutui alennustilaan, turmeluksen orjuuteen. Myös ihminen joutui alennustilaan. Jumala kuitenkin rakasti luomaansa ihmistä niin paljon, että lähetti ainokaisen poikansa lunastamaan ihmiskunnan ristillä, jotta pääsisimme Jumalan lapsen asemaan. Meidän henkemme ja sielumme lunastettiin synnin, kuoleman ja tuonelan vallasta Messiaan sovitustyön perusteella (Ps.103:3-5; Ps.49:16).
Myös meidän ruumiimme on lunastettu Messiaan sovitustyön perusteella, mutta sen toimeenpano tapahtuu vasta Messiaan tulemuksessa ja ylösnousemuksessa, jolloin saamme samanlaisen ylösnousemusruumiin kuin Jeshualla oli ylösnousemuksen jälkeen (1.Joh.3:1-2; Fil.3:20-21). Ylösnousemuksessa meistä tulee enkelien kaltaisia, mutta meistä ei tule enkeleitä. Silloin ja vasta silloin, toteutuu ihmisen ennalleenasettaminen kirkastettuun olotilaan, ylösnousemusolotilaan. Siihen asti, Messiaan tulemukseen ja ylösnousemukseen asti, me joudumme asumaan ”kuoleman ruumiissa” ja odotamme lapseksi ottamista, ruumiimme lunastusta ylösnousemusolotilaan.
Kun tämä tapahtuu ja saamme kirkastetun ruumiin, jossa ei ole heikkoutta eikä kuolemaa, olemme kaikki lopullisesti Jumalan lapsia. Avioliittoinstituutiota ei enää ole ylösnousemusolotilassa, eikä Tooran ja Jumalan sanan ohjeita enää tarvita samassa mielessä pitämään yllä komentojärjestystä perheessä ja seurakunnassa. Jumalan sana ei tietenkään koskaan katoa, se pysyy iankaikkisesti (Mat.24:25). Silloin hallitsee täydellinen rakkaus, vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä (Room.14:17). Siihen asti, odottaessamme tämän toteutumista, vaeltakaamme uskossa toisiamme rakastaen ja kunnioittaen, Jeshuan opetuslapsina, Jumalan ”komentojärjestystä” noudattaen.
Siunauksin!
Keijo Lindeman
