Opetusta Siionista huhtikuu 2017
Kärsivä Daavidin Poika
Rabbi Elliot Klayman, J.D.
Heprealaisessa Raamatussa on riittävästi todisteita, joiden perusteella voi päätellä, että juutalainen Messias, Voideltu Lunastaja, kärsisi oman kansansa käsissä ja sovittaisi heidän syntinsä. Selvimmät tätä kärsimystä kuvaavat kirjoitukset löytyvät Jesajan luvuista 52 ja 53, joissa sanotaan, että Hän olisi ”lyöty” ja ”runneltu”. Rabbiininen kirjallisuus käsittelee tätä kärsivän messiaan teemaa ja kuvaa tätä Valittua ”oppineeksi spitaaliseksi”, joka odottelee Rooman porteilla valmiina käymään esiin ja täyttämään lunastavan kutsumuksensa (1).
Heprealaisesta Raamatusta löytyy myös toinen teema, joka kuvaa Messiaan kuninkaana (Hesekiel 37:22), joka tulee tuomitsemaan kansat ja hallitsemaan maanpäällistä kuningaskuntaa. Profeetta Naatan ymmärsi, että Daavidin kuningaskunta olisi pysyvä kuningaskunta ja että Daavidin suvun jälkeläiset istuisivat kuninkaina Jerusalemissa ja että yksi heistä olisi todellakin Messias. Rabbiininen kirjallisuus tunnistaa myöskin tämän Yhden daavidilaiseksi Messiaaksi, ja sitä vahvistavia katkelmia löytyy runsaasti (2). Itse asiassa Uudesta Testamentista (Brit Hadasha) käy ilmi, että enkelit, fariseukset ja juutalaiset kansanjoukot tiesivät, että Messias olisi Daavidin Poika ja että Hän vapauttaisi juutalaisen kansan Rooman vallasta ja perustaisi vanhurskaan hallinnon(3).
Ei ole yllättävää, että viisaat ja temppelin hävityksen jälkeen eläneet rabbit näkivät kaksi eri messiasta: Messias ben Yosef, Joosefin poika, ja Messias ben David, Daavidin poika. Tämä johtuu Tanakhissa (heprealaisessa Raamatussa) olevasta kahdesta erillisestä teemasta. Siellä mainitaan sekä kärsivä Messias että kuninkaallinen Messias. Mutta se ei olisi ollut yllättävää, kun paneudutaan tutkimaan huolellisesti näitä kahta messiaanista roolia, jotka kautta koko heprealaisen Raamatun osoitetaan tälle Voidellulle. Viisaat ja rabbit tulivat siihen tulokseen, että oli yksi Messias, jolla oli sekä Kärsivän Palvelijan että Voittoisan Kuninkaan ominaisuudet. Sen lisäksi että Daavid oli kuningas, joka laajensi valtakuntaansa ja hallitsi sitä vahvalla kädellä, hän oli kärsivän palvelijan esikuva. Hänen persoonallisuuteensa sopivat sekä kärsivän palvelijan että voimakkaan kuninkaan piirteet. Kuningas Daavid oli Jumalan palvelija, ja hän koki elinaikanaan myös kärsimyksen kuilut. Tämä vastaa hyvin Messias Jeshuan kärsimyspolkua.
Kaikki ennen 1600-lukua eläneet rabbit olivat yhtä mieltä siitä, että Jesaja 53 viittasi Messiaaseen (4). Luku 52 sukeltaa tähän teemaan jakeessa 13, joka julistaa kuin jäljellä olevan jakson esipuheena: ”Katso, minun palvelijani menestyy” [toimii viisaasti, engl.]. Seuraavissa jakeissa kuvataan häntä, joka tunsi kärsimyksen syvällä sielussaan (nefesh) Herran kädestä. Tämä Jesajan luvun jakso on yksi niistä neljästä palvelijalauluista, joista kukin näyttää yhden puolen Messiaan palvelustyöstä.
Huomattakoon, että Heprealaisessa Raamatussa Daavidiin viitataan peräti kuusitoista kertaa ”Minun palvelijanani”, ja monta muuta kertaa palvelijaan liittyvissä yhteyksissä. Daavid oli todella Jumalan palvelija, ja vaikka hän oli kaikkea muuta kuin täydellinen, hän kärsi paljon palvelijana. Epäilemättä hän oppi palvelemaan ensin paimenpoikana. Se tehtävä vaatii jatkuvaa valppaana olemista, ettei lauma joudu hajalle (6). Tämä paimenominaisuus nostetaan valokiilaan Heprealaisessa Raamatussa daavidilaiseen Messiaaseen viitattaessa: ”Minä herätän heille yhden paimenen ja hän, palvelijani Daavid, kaitsee heitä. Hänestä tulee heidän paimenensa” […Minun palvelijani Daavid – Hän kaitsee heitä. Hän ruokkii heitä Itse ja on heidän paimenensa, engl.].
Daavid sai kärsiä paljon vihollistensa tähden, joista yksi lähimpiä oli Saul. Saul oli sairas mies, joka sai valtavia raivokohtauksia, ja lisäksi paha henki tuli häneen aika ajoin. Daavidin onnistui joskus rauhoittaa Saul taitavalla harpun soitollaan, mutta Saul kadehti järjettömästi Daavidin kansansuosiota. Siksi Daavid joutui pakenemaan Saulia ja piileskelemään luolissa, metsissä, kaupungeissa, vuoriseutujen erämaassa ja Kuolleen Meren ympäristössä yrittäessään välttää Saulin murhanhimoiset suunnitelmat ja armottoman takaa-ajon hänen tappamisekseen. Tämä vaino ei johtunut Daavidin synnistä eikä virheestä, oikeastaan se johtui hänen rehellisyydestään. Daavid kärsi kostoa hautomatta, hän ”käänsi toisen posken” ja vuodatti tunteensa vain Jumalalle. Hän oli surun ja murheen tuttava, ja hänen olemukseensa oli Saulin kanssa käyty loputon taistelu ja jatkuva pelko henkensä puolesta jättänyt kuluttavat jälkensä. Juuri nämä tunteet on tallennettu muutamiin hänen sanoittamiinsa psalmeihin, jotka ovat liikuttavimpia raamatullisia lauluja, ja joissa hänen tuntemansa tuskan ja kärsimyksen voimakkuuden voi aistia hänen huudoissaan Jumalan puoleen (8).
Daavid tunsi myös syvää rakkautta Saulin poikaa, Joonatania kohtaan, ja hän suri syvästi kuullessaan Joonatanin kuolleen taistelutantereella. Hän teki Joonatanin muistolle laulun, jossa hän ilmaisi rakkautensa ja surunsa.
Tuskin on olemassa suurempaa tuskaa kuin oman lapsen kuoleman aiheuttama tuska. Tuon tuskan Daavid koki, kun hänen vastasyntynyt lapsensa kuoli. Tämä oli rangaistus huorinteon synnistä Batseban kanssa ja siitä, miten hän kohteli Batseban aviomiestä, Uuriaa, jonka hän lähetti kuolemaan taistelussa (9). Hänen ainoa lohtunsa oli, että hän eräänä päivänä pääsisi lapsensa luo. Siitä huolimatta Daavid suri katkerasti. Hän purki tuota tuskaa joissain kirjoittamissaan psalmeissa.
Daavid menetti myös kapinallisen poikansa Absalomin, joka sai surmansa taistelussa, kun hän jäi hiuksistaan kiinni tammeen ja muuli, jolla hän ratsasti, jatkoi matkaansa jättäen hänet roikkumaan avuttomana. Siinä hänen sydämensä läpi ammuttiin kolme nuolta ja lopuksi iskettiin tappava isku. Kun Daavid sai tiedon poikansa kuolemasta, hän huudahti: ”Poikani Absalom! Voi minun poikani, minun poikani Absalom! Kumpa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, poikani!” (2 Samuel 19:1) Daavidin suru oli sydäntä särkevää eikä hän ollut lohdutettavissa.
Jesaja 53 yleistää Messiaan kärsimykset, sitävastoin psalmi 22 kuvaa niitä tarkemmin ja henkilökohtaisemmin. Tämä kuningas Daavidin kirjoittama psalmi kumpuaa ilmeisesti hänen kokemansa kärsimyksen syvyyksistä. Vaikka psalmi viittaakin profeetallisesti Messias Jeshuaan, joka kärsi kuoleman ristiinnaulittuna, kokemus suodattuu kuitenkin Daavidin kautta, joka vajosi pimeyden kuiluihin ja nousi sieltä tulkitsemaan tunteensa psalmiksi. Voimme kuulla Daavidin äänessä kivuntäyttämät huudot, tuskan ja kärsimyksen, kun hän huusi:
”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Olet kaukana, et pelasta minua, olet kaukana, kun huudan apua. Jumalani, minä huudan päivin…enkä voi olla hiljaa…Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten herjaama ja kansan halveksima…Olen kuin maahan vuodatettu vesi. Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vahaa, se on sulanut sisimmässäni. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru” (Psalmi 22, osia)
Tätä psalmia lainataan ehkä eniten, silloin kun puhutaan Daavidin koettelemuksista ja profeetallisesta viittauksesta Jeshuan ristiinnaulitsemiseen. Mutta Daavidin kärsimysten kuvaus ja profeetallinen kuvaus Messiaasta löytyvät lähes kaikista Daavidin kirjoittamista psalmeista ja ne pitäisi lukea kokonaisuutena, jotta hänen tuskansa ankaruuden voisi käsittää. Juuri Daavid on lauluissaan ja psalmeissaan tavoittanut parhaiten tuskan, joka puhuu Jeshuan kärsimyksistä, ja hän pystyi siihen ammentamalla omista kokemuksistaan. Katsokaamme esimerkiksi psalmia 38, jossa hän huudahtaa:
”Lihassani ei ole tervettä paikkaa…
Eikä luissani rauhaa…
Haavani haisevat ja märkivät…
Lanteeni ovat täynnä polttoa…
Olen voimaton ja täysin runneltu…
Minä huudan sydämeni tuskassa…
Ja tuskani on aina edessäni.”
Tarkoitus ei ole vähätellä Joosefin kärsimystä, kun hänet heitettiin kaivoon, josta hän päätyi Egyptiin ja vankilaan, ollen erossa vanhemmistaan ja veljistään useita vuosikymmeniä. Raamatussa on muitakin, jotka ovat kokeneet kärsimyksen syvyydet. Jobia pidetään kärsimyksen malliesimerkkinä. Hän menetti kotinsa, vaimonsa, lapsensa ja hän koki kauheaa fyysistä kipua, ja psykologista ja hengellistä kidutusta, kun hänen ystävänsä syyttelivät häntä kilvan. Hän olisi ihan hyvin voinut olla Messias ben Iyov, Jobin poika. Mutta Raamattu tähdentää, että Messias oli tuleva Juudasta ja Daavidin huoneesta. Heprealaisesta Raamatusta ei löydy nimenomaista tukea kahden messiaan olemassaololle. Sen sijaan on vain viittauksia hänen moniin puoliinsa; tämä on sovellettavissa vain yhteen Messiaaseen. Vastaavasti Kirjoitukset paljastavat Jumalasta useita nimiä, joista kukin viittaa eri ominaisuuteen. Ja silti ne ovat vain Yhden Jumalan moninaisia ominaisuuksia.
Raamatun kaksi valtajuonta, jotka kuvaavat Messiaan ”kärsiväksi” ja ”voittoisaksi”, voidaan sisällyttää kuningas Daavidin henkilöön, joka hallitsi ja kärsi. Vaikka Joosef on kärsivän pelastajan varjo eli tyyppi, esikuva, Messias ei ollut tuleva hänen jälkeläisistään. Hän oli tuleva Daavidista Salomon kautta. Täten Daavid on täydellisin prototyyppi Messiaasta, joka tulisi kaksi kertaa; ensin hänenä, joka kärsi kansansa pelastumiseksi, ja toisen kerran hänenä, joka tuomitsisi kansakunnat ja vahvistaisi kuninkaallisen hallintonsa. Vaikka kuningas Daavidia ja jumalallista alkuperää olevaa Messiasta ei voi verrata toisiinsa, Daavid kuitenkin heijastaa niin kärsimyksissään kuin kuninkuudessaan suurempaa Daavidia, joka oli tuleva niissä molemmissa.
Viitteet:
1) bT.Sanhedrin 98 a&b
2) katso esim. Ben Sira, i Macc & Psalms of Solomon 17
3) Tämä daavidilainen Messias, yhden perinteisen ymmärryksen mukaan, kukistaisi Armiluksen (Rooman) ja herättäisi henkiin Messias ben Yosefin. Raphael Patai, The Messiah texts (New Yor:Avon, 1979), 166: bT Sanhedrin 98a tekee kaksi Messiaasta ja selittää, että jos kansa on arvollinen, he saavat Messias ben Davidin, mutta jos he eivät ole arvollisia, he saavat Messias ben Yosefin.
4) Moshe Alshekh, 1500-luvun Rabbi. Targum Jonathan, 300-luvun teos, esittää Jesaja 52:13:n ”Katso, palvelijani Messias”.
5) 2Samuel 3:18: I Kun 11:13,34,36,38; 2 Kun 19:39,20:6; 1 Aikak 17:4; Ps 89:3,20; Jes 37:35; Jer 33:21-22; Jer 33:26.
6) Jeshua korostaa Hyvän paimenen palvelijan ominaisuuksia Joh 1=:1-16:ssa.
7) Katso Jesaja 34, jossa hyvää paimenta, joka palvelee hyvin, verrataan pahaan paimeneen, joka ei palvele hyvin.
8) Katso Psalmit 38, 64 ja 69.
9) Jotkut rabbit ovat kautta aikojen koettaneet lieventää tätä vastuuta, esittämällä, että Batseba ei ollut oikeasti naimisissa, koska aikaisemmin oli tapana, että miehet antoivat ennen sotaan lähtöään erokirjan siltä varalta, että he eivät palaisikaan sodasta. Ja jotkut midrashit osoittavat, että Uuria oli petollinen ja ansaitsi sen mitä sai. Mutta nämä rabbien yritykset palauttaa Daavidin maine, eivät ole pystyneet oikeuttamaan Daavidin syntisiä tekoja.