Tämän viikon Toorajakso on ”Vayigash” (hän meni lähemmäksi). Lukujakso jatkuu siitä, kun Joosef epäili Benjaminin varastaneen hänen hopeamaljansa. Tilanne näytti veljien osalta perin synkältä. Edellisellä Egyptin matkallaan heitä oli syytetty vakoojiksi. Simeon, yksi veljeksistä, oli otettu vangiksi veljiensä silmien edessä, ja egyptiläisessä vankilassa hän oli ollut tähän asti.

Nyt heitä syytetään varkaiksi – tällä tarinalla ei tunnu olevan onnellista loppua. Veljesten johtaja ja huomattavin heidän joukossaan, Juuda, meni lähemmäksi Joosefia ja puhui hänen sydämelleen. Välittömästi tämän jälkeen Joosef tunnusti veljilleen: ”Minä olen Joosef!”

Joosefin tavoin Jeshuua paljastaa henkilöllisyytensä veljilleen.

Niin kuin Joosef, Jeshuuakin kaipaa saada olla veljiensä keskuudessa. Heti kun Israelin kansa on valmis, Jeshuua tunnustaa välittömästi meille: ”Minä olen veljenne Jeshuua, tulkaa minun luokseni niin minä annan teille elämän leipää.”

”Mutta Joosef sanoi veljilleen: ´Tulkaa tänne lähelleni.´” (1 Mooses 45:4a, RK)

Joosef kutsui veljensä luokseen ja selitti heille, että tapahtunut oli itse asiassa Jumalan suunnitelmaa.
”Älkää nyt kuitenkaan olko murheellisia älkääkä vihaisia itsellenne siitä, että myitte minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä” (45:5).

Näin Jeshuuakin kutsuu meitä kaikkia luokseen:

”Tulkaa minun luokseni kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon” (Matteus 11:28, RK).

Jeshuua lohduttaa meitä, ettemme enää murehtisi, sillä Jumalan suunnitelma oli pelastaa Israel ja koko maailma. Aivan kuten Joosef sanoi: ”Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä”, Jumala lähetti Messias Jeshuuan vapauttamaan meidät, että meillä olisi Hänessä iankaikkinen elämä.

1 Mooses 45:9:ssä Joosef pyysi veljiään kertomaan heidän isälleen, että Joosef elää Egyptissä kuninkaallisessa asemassa. Joosef pyytää veljiään tuomaan Egyptiin isänsä ja kaiken mitä heillä on, jotta heillä olisi ruokaa ja he saisivat elää, sillä maailmassa oli tuona aikana suuri nälänhätä.
Jeshuua lähetti meidät ja opetuslapsensa julistamaan hyvää uutista: että Jeshuua elää ja istuu kuninkaana valtaistuimella, ja että Hänellä on valta ja voima ruokkia meidät elämän leivällä.

1 Mooses 45:25:ssä veljet palaavat isänsä kotiin, ja Joosefin käskyn mukaan:

”He kertoivat hänelle, että Joosef oli vielä elossa ja että hän hallitsi koko Egyptin maata. Jaakobin sydän pysyi kuitenkin kylmänä, eikä hän uskonut heitä.”

Veljet olivat nähneet omin silmin, että Joosef oli elossa ja voi hyvin viettäen kukoistavaa elämää Egyptin valtakunnassa. Aluksi he eivät voineet uskoa sitä todeksi, vaan Joosefin täytyi saada heidät vakuuttuneiksi oikeasta henkilöllisyydestään.

Veljekset palasivat sitten isänsä Jaakobin luo vaunut täynnä erilaisia lahjoja: ruokaa, vaatteita ja rahaa. Ja vaikka Jaakob näki nuo monilla lahjoilla lastatut vaunut, hän ei pystynyt vieläkään käsittämään totuutta.

Tilanne muistuttaa meidän tilannettamme tänä päivänä. Meiltä meni jonkun aikaa, ennen kuin tajusimme, että Jeshuua on Israelin Messias, joka elää ja voi hyvin ja istuu Jumalan oikealla puolella. Ja kun me puolestamme palaamme perheittemme luo, veljiemme luo, hekään eivät usko meitä.
Meidän on nähtävä paljon vaivaa todistaaksemme, että Joosef on todellakin Joosef, ja että hän elää ja voi hyvin. Eli että Jeshuua on todella meidän veljemme, ja että Hän on todella maailman Messias. Se päivä koittaa, jolloin me kaikki sanomme: ”Jeshuua, Israelin Kuningas, elää ja voi hyvin!”
Jumala lupaa meille onnellisen lopun, vaikka aluksi näytti siltä, että kaikki on menetetty. Tänä päivänä tilanne on paha, useimmiten tuntuu, että toivoa ei ole. Maailman tilanne huononee ja poliittiset näköalat ovat kovat. Päältä päin katsoen Jeshuua näyttää olevan kaukana Israelista. Mutta yhä on toivoa, eikä tarina pääty tähän.

Juuda, synnynnäinen johtaja

Israelin patriarkat olivat Egyptissä, Simeon oli vankilassa ja muita veljiä epäiltiin vakoojiksi ja varkaiksi; tilanteesta ei näyttänyt olevan ulospääsyä. Tässä pattitilanteessa Juuda, veljesten johtaja, lähestyi Joosefia olosuhteiden lohduttomuudesta huolimatta.
Juuda oli osoittanut johtajan ominaisuutensa jo monta kertaa. Kirjoituksia tutkivat saavat huomata, että Juuda pyrki tekemään viisaita päätöksiä, ja että hänellä oli kyky lukea ihmisiä.

Jos palaamme vähän taaksepäin Raamatussa, muistamme, että veljet aikoivat tappaa Joosefin. Kun hän tuli Dootaniin, Ruuben ja Juuda olivat ne kaksi veljeä, jotka halusivat säästää Joosefin hengen. Ruuben suunnitteli pelastavansa Joosefin myöhemmin kaivosta.

Juuda puolestaan odotti, että muut veljet syövät, lepäävät ja lientyvät vähän vihastaan, ennen kuin hän ehdotti, että sen sijaan että Joosef tapettaisiin, hänet myytäisiin orjaksi. Hän toimi näin, koska Joosef oli kuitenkin heidän veljensä, verisukulainen. Tärkeintä tässä on Juudan ehdotuksen ajoitus, ja että hänen onnistui saada veljet luopumaan alkuperäisestä murhasuunnitelmastaan (1 Mooses 37:26).

Kohtaamme samantapaisen tilanteen, kun veljekset yrittävät taivutella Jaakobia päästämään Benjaminin heidän kanssaan Egyptiin, jotta he voisivat tuoda lisää ruokaa ja vapauttaa Simeonin Egyptin vankilasta. Ruuben yritti taivutella isäänsä, mutta ei onnistunut. Mutta Juuda onnistui. Hän käytti itse asiassa samaa syytä kuin Jaakob oli käyttänyt lähettäessään heidät ensimmäistä kertaa ruuanhakumatkalle Egyptiin:
”…että pysyisimme hengissä, emmekä kuolisi” (1 Mooses 42:2b).

Juuda käytti samoja sanoja:
”…silloin pysymme elossa, emmekä kuole” (1 Mooses 43:8b).

Taas näemme, että Juudan sanat koskettivat Jaakobia, ja hänen onnistui saada isänsä vakuuttuneeksi ja päästämään Benjaminin heidän mukaansa, mikä oli vastoin Jaakobin tahtoa.

Tämän viikon Toorajaksossa Juuda meni siis lähemmäksi Joosefia. Juuda käytti viisauttaan ja tunnisti ja nosti esiin Joosefin herkän kohdan, eikä Joosef pystynyt enää hillitsemään itseään. Hän purskahti itkuun ja ensimmäinen asia, mitä hän sai kysytyksi oli:

”Elääkö isäni vielä?” (1 Mooses 45:3b)

Elämä, jolla on iankaikkinen merkitys

Tämän päivän maailma uskottelee meille, että olemme pieniä, että kaikki on ohimenevää, väliaikaista, merkityksetöntä ja vähäpätöistä. Kun ajattelemme viikoittaisten Toorajaksojemme sankareita, mieleemme voi johtua kysymys: mitä heidän päässään liikkui?

Olisivatko he saattaneet ajatella, että heidän elämällään ja teoillaan oli iankaikkinen merkitys, ja että tuhansien vuosien kuluttua ihmiset lukisivat ja tutkisivat heidän tekemisiään ja puhuisivat niistä? Uskoisin, ettei heillä ollut harmainta aavistustakaan sanojensa ja aikaansaannostensa valtavuudesta.

Niin, Jumala oli luvannut heille, että heistä kasvaisi suuri kansa, ja he kyllä muistivat sen. Mutta he eivät kyenneet näkemään, miten se tapahtuisi heidän jokapäiväisten tekojensa ja toimiensa kautta.

Itse asiassa vasta hyvin etäältä, monien vuosien välimatkan päästä, voimme katsoa ja tutkia historian sivuja ja arvostaa noiden ihmisten ja niiden historiallisten tapahtumien suuruutta, jotka Jumala käynnisti heidän kauttaan. Näemme, miten historia kirjoitetaan sana sanalta, henkilö henkilöltä, teko teolta, kunnes maailma onkin yhtäkkiä aivan muualla.
Jossain mielessä voimme sanoa, että Raamattua ei ole vielä loppuun saatettu. Tänä päivänä elämme todeksi monia vuosia sitten annettuja profetioita. Olemme yhä Jumalan luoma ihmiskunta, eikä Hän ole meitä tietenkään hylännyt.

Vaikka joka päivä ei siltä tuntuisikaan, elämällämme on merkitys ja meillä on omat vastuumme. Monimutkaisen elämämme verkoista tulee esiin päivä, jolloin historian lehdille kirjoitetaan uusi kappale. Ihmiset lukevat siitä, mitä me olemme tehneet, miten me olemme eläneet ja Jumalasta, joka johdatti meitä ja joka johdattaa parempaan tulevaisuuteen vastakin niitä, jotka seuraavat Häntä.

Panostakaa seuraavaan sukupolveen

Seurakuntana ja uskonliikkeenä nuoremman sukupolven koulutuksen täytyy olla tärkeimpiä päämääriämme, sillä he ovat Messiaanisen liikkeen jatkumo ja tulevaisuus. Sukupolvi sukupolven jälkeen rakentuu heidän varaansa, korostaen näin perustan merkitystä.

Meidän on pyrittävä vaikuttamaan positiivisella tavalla seuraavaan sukupolveen ja innostettava heitä elämään raamatullisempaa elämää. Sekä Messiaan ruumiin tulevaisuus että Israelin ja Jeshuuan välisen suhteen tulevaisuus lepää meidän tekojemme ja lastemme tekojen varassa.

Juudan, Ruubenin, Jaakobin ja Joosefinkin kaltaiset ihmiset eivät uneksineet eivätkä ajatelleet, että niin monien vuosien päästä ihmiset puhuisivat siitä, mitä he tekivät – ja mitä Jumala teki heidän kauttaan. Vaikka nämä ihmiset eivät itse tietoisesti tarkoittaneet sitä, ja olipa heidän pyrkimyksensä hyvä tai paha, Jumala käytti heitä ja loi sen historian, jota me elämme nyt.

Mekin olemme osa tätä historiaa, tätä tarinaa, ja Jumala käyttää meitä ja tulee käyttämään tulevaisuudessa lapsiamme. Meidän täytyy parhaamme mukaan valmistaa maaperää Taivaan Kuningaskunnalle, se on nyt ja tässä meidän käsissämme.

Päätellen siitä mitä olen lukenut Raamatusta, Juuda oli viisas mies, joka tiesi milloin sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan. Meidän on pyrittävä samaan. Varsinkin kun puhumme puolisomme ja lastemme kanssa, ja myös silloin kun puhumme Raamatun sanoja. Pitäkäämme tämä mielessämme, kun jatkamme osaltamme historian kirjoittamista ja Jumalan tahdon tekemistä.

Shabat shalom!

Joseph Shulam