OPETUKSIA SIIONISTA nro 45, JOULUKUU 2021
NETIVYAN UUTISIA
Täällä Netivyassa opetamme edelleen Jumalan Sanaa, osoitamme Messiaan rakkautta Jerusalemin asukkaille ja opetamme internetin kautta maailmanlaajuisesti. Hamotzi-ruoanjakelukeskus toimittaa edelleen ruokaa perheille Jerusalemissa.
Olemme ylpeitä ja kiitollisia siitä, että pystymme auttamaan niin monia Israelin messiaanisia opiskelijoita hankkimaan korkeamman koulutuksen ja hyödyttämään niin Jeshuan ruumista Israelissa. Korkeampi koulutus on Israelissa kallista, ja useimmat israelilaiset nuoret menevät yliopistoon armeijapalveluksen suoritettuaan, joten heidän täytyy hankkia elantonsa opiskellessaan. Monet heistä ovat töissä kahviloissa ja ravintoloissa, joissa on joustavat työajat, minkä ansiosta he voivat yhdistää opiskelun ja työn. Pandemiasta johtuvien sulkujen ja karanteenien aikana opiskelijat jäivät ilman työtä. Tilanne oli erityisen rankka ensimmisen vuoden opiskelijoille, koska heillä ei ollut aikaisempaa työkokemusta eivätkä he niin ollen saaneet valtion tukea. Meidän apurahamme oli monelle elintärkeä apu. Yksi heistä, nuori Etiopian juutalainen Hilah pienestä etelän kaupungista, opiskelee sosiaalityöntekijäksi. Hänen sydämellään on auttaa yhteisönsä kaikkein heikoimpia ja haavoittuvimpia jäseniä. Hän on vahva uskova ja hän toimii aktiivisti kotiseurakunnassaan. Hän sanoi minulle, että ilman meidän apurahaamme hänen olisi ollut hyvin vaikeaa jatkaa opiskeluaan. Kiitos, että annatte meille mahdollisuuden siunata avullanne niin monia Israelissa!
Koska Covid-pandemian mukanaan tuomat haasteet vaikuttavat yhä toimintaamme, käytämme erilaisia median keinoja rohkaistaaksemme eri puolilla maailmaa olevia veljiämme ja sisariamme. Viimeksi kuluneen vuoden aikana pystyimme julkaisemaan Opetuksia Siionista -lehteämme useammin ja saatoimme näin jakaa lukijoillemme ainutlaatuisia opetuksia ja näköaloja uskostamme, elämästämme ja yhteiskunnastamme.
Yhteiskunnasta puheen ollen, edellinen Opetuksia Siionista -julkaisu käsitteli Modernismin vaikutuksia elämäämme ja niitä nopeita muutoksia, joita yhteiskuntamme kohtaa tänään. Näillä muutoksilla ei ole useinkaan todellisia juuria kulttuurissamme, vaan ne ravisuttavat yhteisöjemme peruskiviä ja vahingoittavat mahdollisesti perheittemme ja elämämme perusarvoja.
Kaikkien yhteikuntien tärkein peruskivi on perhe. Hyvät, turvalliset perheet ovat tasapainon ja hyvinvoinnin ehdoton edellytys, silti media puhuu siitä usein taakkana henkilökohtaiselle kehittymiselle. Päätimme omistaa seuraavan lehtemme Rakkaudelle ja Avioliitolle – jokaisen perheen perustalle.
Toivotamme siunausta teille ja rakkaillenne,
Hannah Kovner ja Netivyan henkilökunta
OPETUKSIA SIIONISTA nro 45, JOULUKUU 2021
Sisällys:
- Taivaallinen naimakauppa
- Naimisissa 40 vuotta, Randi ja Howard Bass
- Sanon teitä ystäviksi, Elhanan ben-Avraham
- Mies ja nainen, Devora Berkowitz
- Rakkaus ja avioliitto, Joseph Shulam
- Rakkaus on verbi, Elhanaqn ben-Avraham
- Onnistunut avioliitto, Jeanne ja Ron Miterko
- Rebekan naittaminen, Ovadiah ben Avraham
TAIVAALLINEN NAIMAKAUPPA
seurakunnan myötävaikutuksella
Monien mielestä aviopuolison valinta on tärkeimpiä päätöksiä, joita ihminen tekee elämässä. Silti monissa ´moderneissa´ kulttuureissa yksityinen ihminen jätetään enimmäkseen aivan yksin tätä äärettömän tärkeää, elämää mullistavaa päätöstä tehdessään. On surullista, että avioerojen määrä uskovien keskuudessa on suurempi kuin se saisi olla, ja se johtuu mielestäni osittain siitä, että seurakunta ei useinkaan ota mitään kantaa asiaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen naimisiinmenoa, sekä juutalaisen uskonnollisen kulttuurin että Raamatun näkökulmasta. Onko olemassa aktiivisempaa, hyödyllisempää toimintatapaa, jonka uskova yhteisö voisi omaksua?
Yksin jätetty
On vaikeaa pysyä objektiivisena ja ymmärtää Jumalan tahto silloin, kun meillä on voimakkaita tunteita jotain ihmistä tai asiaa kohtaan. Kun Messiaan ruumis jättää nuoret etsimään oman kumppaninsa, me luovumme vastuustamme tukea ja suojella jäseniämme. Myös seurakunnan varttuneemmat naimattomat aikuiset tarvitsevat tätä tukea. Vaikka heillä saattaa olla enemmän ymmärrystä välttää joitain ansoja, hekin tarvitsevat muiden apua etsinnän laajentamiseksi ja tunteakseen, että heistä pidetään huolta. Ilman tukea jääminen voi olla hyvin kipeä asia heille. Muuan tuttava, joka etsii yhä uskovaa puolisoa, ilmaisi sen näin: ”Yksi asia raivostuttaa minua. Israelilaisessa yhteiskunnassa maallistuneet ihmiset järjestävät naimakauppoja. Uskontoa harjoittavat ihmiset ”kevytortodokseista” (dati lite)ortodoksijuutalaisiin järjestävät naimakauppoja. Joka ikinen ihminen Israelissa järjestää naimakauppoja, paitsi uskovat. Ja jos asiasta on puhe, he sanovat ”Jumalan ajalla” tai ”Ehkä sinun kutsusi on naimattomuus” (Tahtoisin AMPUA nuo ihmiset!), tai jotain yhtä hyödytöntä, kuollutta, toivotonta, surkeaa. Joskus ihmiset ovat empaattisia ja ymmärtävät, miltä naimattomista tuntuu. Ja joskus harvoin ihmiset yrittävät järjestää naimakauppoja. Mutta kokonaisuuden huomioon ottaen, sopivan puolison etsimisessä avustaminen ei kuulu messiaaniseen kulttuuriin.”
Avioliitto oli alun perin Jumalan idea. Sillä Hän sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva” (1. Moos. 2:18). Jotkut sanoisivat peräti, että Jumala oli ensimmäinen Puhemies, Amorin apulainen. Luemme Mooseksen kirjasta, kuinka Jumala muovasi naisen miehen kylkiluusta ja antoi hänet Adamille. Derek Prince on sanout viisaasti: ”Päätös siitä, että miehen tuli mennä naimisiin, oli lähtöisin Jumalasta, ei miehestä.” Merkittävässä kirjassaan juutalaisesta avioliitosta Rabbi Ayeh Kaplan huomauttaa, että avioliitto ja perhe ovat peruselementtejä kun rakennetaan voimakkaita ja kestäviä yhteiskuntia – paras tapa siirtää raamatulliset arvot seuraavalle sukupolvelle. Hän sanoo: ”Perhesiteet ja perheen sisäiset suhteet ovat pyhitettyjä. Avioliitto ja perhe ovat olennainen osa Jumalan suunnitelmaa.”
Juutalaisessa perinteessä naimisiin meneminen ja lasten kasvattaminen on ollut aina yleisesti hyväksytty ihanne. Talmudissa (Yevamoth 62b) sanotaan selvästi, että ”sillä, joka elää elämänsä ilman vaimoa, ei ole iloa, ei siunausta, ei hyvää.” Yksi yleisimmistä syistä avioitua on Tooran käsky olla ”hedelmällinen ja lisääntyä, täyttää maa ja ottaa se valtaansa” (1. Moos. 1:28) . Mutta toinen yleisesti lainattu jae on Jesaja 45:18, jossa sanotaan, että Jumala valmisti maan ”asuttavaksi”. Sanassa sanotaan myös: ”Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi”(San.l. 31:10, englantilainen käännös: ”Se, joka löytää vaimon, löytää sen, mikä on hyvää ja saa suosion Herralta”). Ja San.l. 18:22: ”Joka hyvän vaimon löysi, se onnen löysi, sai osakseen Herran suosion” (englantilainen käännös: ”Miehen suurin aarre on hänen vaimonsa – vaimo on lahja Herralta”). Koko Raamattu korostaa sitä, että Jumala arvostaa suuresti avioliittoa ja perhettä. Messiaan ruumiina meidän täytyy ottaa sana vakavasti ja auttaa muodostamaan vahvoja avioliittoja ja perheitä.
Puhemiehen tehtävä
Yksinkertaisesti sanoen puhemiehenä oleminen on sitä, että kahta toisilleen sopivaa naimatonta ihmistä autetaan tutustumaan toisiinsa ja pääsemään selville, onko kiinnostus molemminpuolista ja avioliittoon johtavaa. Tällainen prosessi auttaa sekä nuoria aikuisia että varttuneempia sinkkuja. Kun naimakaupasta on sovittu, sitä kutsutaan hepreaksi ja modernissa juutalaisessa kielenkäytössä nimellä ”Shiddukh”. Sana tulee aramean sanasta ”shadakh”, jonka merkitys on ”levätä” tai ”kokea tyyneyttä ja rauhaa”, osuvaa eikö totta. Naimakaupassa avustanutta henkilöä kutsutaan nimellä ”shadkhan”. Hän voi olla sukulainen, ystävä tai ammattimainen puhemies.
Uskonnollisissa juutalaisissa yhteisöissä tämä on yleinen käytäntö. Tavallisesti naimaton nuori mies tai nainen kertoo vanhemmilleen, että hän on valmis etsimään aviopuolisoa. Perhe kertoo sen sitten ystävilleen ja suvulle, niin että he voivat auttaa etsimään toista avioitumishalunsa esittänyttä naimatonta miestä tai naista. Monet eri tekijät vaikuttavat asiaan mahdollista ehdokasta valittaessa, mm perhetausta ja uskonnollisuus. Jos sopiva ehdokas löytyy, perheet järjestävät ehdokasparille ensimmäisen tapaamisen jossain sopivassa julkisessa paikassa. Samalla pidetään huolta siitä, että jos tapaaminen ei johda jatkotapaamiseen, kummankaan osapuolen ei tarvitse tuntea häpeää. On tavallista nähdä parhaimpiinsa pukeutuneita pareja istumassa puiston penkillä tai viihtyisän hotellin aulassa. Ensimmäisillä ”treffeillä” pääasia on tutustua toinen toiseensa. Jos heissä herää molemminpuolinen kiinnostus, järjestetään uusia tapaamisia. Molemmat tietävät, että toinen haluaa löytää kumppanin solmiakseen avioliiton, joten on normaalia keskustella arvoista, elämän päämääristä jne jo varhaisessa vaiheessa. Tutustuminen ei ole elokuvissa käymistä ja hengailua. Tarkoitus on oppia tuntemaan toinen henkilö ilman fyysistä kosketusta.
Naimakauppojen järjestämiseen tarvitaan halukkuutensa ilmaisseen naimattoman henkilön suostumus. Minusta tällainen naimakauppojen järjestely on tervettä välimaastoa. Toisaalta on kulttuureja, joissa harrastetaan järjestettyjä avioliittoja. Äärimmäisessä tapauksessa parilla ei ole mitään sananvaltaa puolisonsa valinnassa. Kirjon toisessa päässä on sitten täysin asiasta erossa pysyttelevä asenne, jollaisen monet ovat omaksuneet kristillisessä/messiaanisessa maailmassa ja joka jättää sopivan avioparin etsimisen täysin nuoren ihmisen omalle vastuulle.
Rabbi Kaplan korostaa tämän naimakauppaprosessin historiallista ja syklistä luonnetta: ”Poika tietää, että tyttö on erityinen. Ja tyttö tietää, että poika on ainutlaatuinen. He tajuavat, että kaikista maailman ihmisistä juuri he ovat tarkoitetut toisilleen. Ikäänkuin se olisi ollut järjestettynä jo luomisen ajoista asti. Ja tavallaan se olikin. Jokaisen toisensa kohtaavan parin takana on tapahtumien ketju, joka ulottuu aikakausien taakse. Jos jäljitämme tuota ketjua sen alkulähteille, huomaamme, että se johtaa itse asiassa luomiseen asti.” Kuinka he kohtasivat? Ketkä vaikuttivat asiaan? Esimerkki: Perhetuttu esittelee tytön pojalle. Mutta kuinka tästä henkilöstä tuli perheen tuttava? Huomioon täytyy ottaa kaikki ne tekijät, jotka saattoivat perheen yhteyteen tämän henkilön kanssa. Oletetaan vaikka, että vahemmat tunsivat tämän ystävän koulussa. Miksi he kävivät juuri tuota koulua? Mikä veti heitä tuon opiskelijan läheisyyteen ja mikä piti solmitun ystävyyden voimassa kaikki nuo vuodet? Ja miten perheen tuttava oli tutustunut tuohon tyttöön? Teemme elämässä monia valintoja, joilla on vaikutusta myöhempiin valintoihin. Esimerkiksi, ehkäpä kaksi sukupolvea aikaisemmin eläneet isovanhemmat päättivät muuttaa uuteen kaupunkiin ja asettua asumaan tiettyyn lähiöön. Sillä tavalla vahempien sukupolvi päätyi kouluun, jossa he tapasivat tuon ystävän. Ja tämä tietty avioliittoa solmiva pari vaikuttaa puolestaan tuleviin sukupolviin,k jotka syntyvät heidän liitostaan. Kyse on ihmissuhteiden ja valintojen jatkuvasta kiertokulusta.
Kumppanin löytymiseen vaikuttaa muuan tunnettu tekijä –läheisyys– fyysinen tai henkinen läheisyys kahden ihmisen välillä. On paljon todennäköisempää kohdata joku, joka asuu tai on lähellä meitä. Kyse voi olla fyysisestä läheisyydestä tai yhteisestä etnisestä tai uskonnollisesta yhteydestä. Messiaan ruumiissa me voimme käyttää hyväksemme tätä läheisyyttä ja auttaa ihmisiä tutustumaan toisiinsa ja seurustelemaan toisten samankaltaisen uskon ja samanlaiset arvot omaavien kanssa, mutta se edellyttää tietoista toimintaa. On valtavan hyvä teko auttaa ihmisiä tutustumaan sopivaan aviopuolisoon, vaikka tämä olisi hyvinkin kaukana. Vaikka heidän välillään olisi maantieteellistä etäisyyttä, perheen ja sosiaalisen verkoston kautta he ovat lähellä toisiaan ehkä paljon merkittävämmällä tavalla.
Kun pari on vihitty avioliittoon, puhemies, shadkhan, saa yleensä melkoisen rahalahjan perheiltä kiitoksen konkreettisena osoituksena. Tällainen käytäntö auttaa myös lujittamaan tämän prosessin jatkumista, sillä prosessia pidetään määrättömän arvokkaana vahvan ja vakaan yhteisön säilymistä silmällä pitäen.
”Sen oikean” löytäminen
Nykypäivän kulttuurissa, ainakin Länsimaiden kulttuurissa, pannaan niin suuri paino sen oikean löytymiselle, mikä tarkoittaa sellaisen henkilön löytymistä,joka tekee meidät onnellisimmaksi. Onko olemassa ”sitä oikeaa”? Juutalaisessa perinteessä on käsite nimeltä Beshert. Vaikka se voi viitata mihin tahansa sattumanvaraiseen tapahtumaan (”unohdin sovitun ajanvarauksen, mutta se oli varmaan ´beshert´ sillä se lääkäri, jonka vastaanotolle vihdoin pääsin, auttoi minua niin paljon”), sitä käytetään useimmin tarkoittamaan sielunkumppania – sitä henkilöä, jonka kanssa toinen henkilö on jo taivaissa suunniteltu avioituvan. Viisaat sanovat itse asiassa, että jokaiselle on määrätty kumppani jo 40 päivää ennen hedelmöitystä (yleisesti puhutaan itse kunkin beshertistä). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aviosuhteen solmiminen tai voimassa pitäminen olisi helppoa. Beshert ei tarkoita, että tämä henkilö olisi täydellinen. Kyse on pikemminkin siitä, että avioliiton solmiminen auttaa näitä kahta henkilöä toteuttamaan parhaiten Jumalan heille tarkoittaman päämäärän elämässä. Ehkä juuri kumppanin puutteet auttavat heitä voittamaan oman itsekkyytensä ja kehittämään luonnettaan täyttääkseen oman tehtävänsä elämässä.
Historiasta ja kokemuksesta tiedämme myös, että avioliitto edellyttää sitoutumista ja kovaa työtä. Onko sitten olemassa yksi (ja vain yksi) henkilö, joka on tarkoitettu kullekin aviopuolisoksi, on toinen asia. Voisiko olla myöskin niin, että löydämme jonkun, joka tuntuu sopivalta, ja teemme sitten hänestä ”sen oikean” avoimuuden ilmapiirissä ja liittouskollisuudessa?
Kun ajattelemme, miten ”todellisen rakkauden” voisi löytää parhaiten, kumman puoleen kääntyisit mieluummin, Hollywoodin vai Jumalan Sanan? Hollywood välittää meille usein sen vaikutelman, että kaksi ihmistä ”rakastuu”. On noita maagisia hetkiä, joissa mies ja nainen katsovat toisiaan silmiin ja heidän ”kemiansa” kohtaavat välittömästi. Ja kokemusta vahvistetaan sillä salaperäisellä siteellä, joka kestää heidän elämänsä loppuun asti. Oikeasti se ei ole noin yksinkertaista, vaan vie aikaa ja vaivaa rakentaa pysyvä suhde, joka kestää ajan ja elämän myrskyissä. Avioliitossa pysyminen vaatii vahvaa sitoutumista ja jaksamista. Tietyt tekijät voivat olla merkittävästi varmistamassa sitä, ettei avioparin suhde haaksirikkoudu. Niitä ovat yhteinen usko ja arvomaailma, samat harrastukset sekä perheen ja ystävien tuki. Tutkimukset osoittavat selvästi, että ihmiset, jotka suhtautuvat uskoonsa vakavasti ja osallistuvat aktiivisti uskonyhteisön toimintaan, eroavat paljon epätodennäköisemmin.
Naimakauppoja Raamatun tapaan
Juutalaisessa kulttuurissa avioliiton järjestämisellä on pitkät perinteet, jotka ulottuvat ainakin 200-luvulle jKr. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, sillä Kirjoituksissa on paljon esimerkkejä naimakaupoista ja Jumalan käsi voidaan nähdä usein tapahtumissa, niin kuin edellä mainitussa naisen luomisessa, ja kuinka Jumala vei hänet ensimmäisen miehen luo Eedenin puutarhassa.
Ensimmäisen Moosseksen kirjan luvussa 24 vanheneva Aabraham lähettää uskollisimman palvelijansa kotimaahansa etsimään vaimon rakkaalle pojalleen Iisakille. Aabraham vannottaa palvelijallaan, että tämä ei ota Iisakille vaimoa paikallisista kanaanilaisista. Palvelija kysyy, mitä hänen tulee tehdä, jos Aabrahamin sukuun kuuluva nuori nainen ei suostukaan lähtemään palvelijan matkaan avioituakseen Iisakin kanssa. Pitäisikö palvelijan siinä tapauksessa viedä Iisak siihen maahan, josta Aabraham oli lähtenyt? Ja Aabraham painottaa voimakkaasti sitä, että palvelija ei saa viedä Iisakia pois Kanaaninmaasta, sillä Herra oli luvannut sen Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Hän vakuuttaa sitten palvelijalle, että Jumala kyllä lähettäisi enkelinsä hänen edellään niin että hänen matkansa onnistuisi. Kun palvelija saapui määränpäähän, ei ollut sattumaa, että Rebekka saapui ensimmäisenä nuorena neitsyenä kaivolle ennen kuin palvelija oli lopettanut rukoustaan.
Iisak noudatti isänsä Aabrahamin esimerkkiä. Hän kutsui luokseen Jaakobin ja sanoi: ”Sinä et saa ottaa vaimoksesi ketään kanaanilaisten tyttäristä. Mene Paddam-Aramiin äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo äitisi veljen Laabanin tyttäristä” (1. Moos. 28:1-2). Nytkään ei ole sattumaa, että Raakel on ensimmäinen suvun jäsen, jonka Jaakob kohtaa saapuessaan kaivolle Haaranissa. Aabraham ja Iisak olivat varmaankin nähneet paikallisten kanaanilaisheimojen arvomaailman ja ymmärtäneet vaistomaisesti, että jos he ottaisivat näiden tyttäristä puolisoja pojilleen, heidän olisi melkein mahdotonta vaeltaa sitä tietä, jota Jumala ohjasi heidät kulkemaan.
Ajatelkaamme myös Ruutin tarinaa. Ei ole kaukaa haettua sanoa, että Jumala johdatti Ruutin Booasille, sukulunastajalle, kuuluvalle pellolle. Ruut halusi auttaa etsimään ruokaa itselleen ja Noomille, joten hän pyysi Noomilta: ”Voisinko mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, joka olisi minulle suosiollinen” (Ruut 2:2). Noomi suostui ja luemme, kuinka Ruut lähti. Hän näki eräällä pellolla elonkorjaajia ja teksti kuuluu:”Hän osui sattumalta peltopalstalle, joka kuului Booakselle.” Kun Ruut oli päässyt Booaksen suosioon, Noomi neuvoi viisaasti Ruutia menemään Booaksen luo ja kertomaan, kuka hän oli. Koska Ruut oli vierasmaalainen, hän ei olisi tuntenut perhesiteitä eikä Raamatun käskyä herättää jälkeläinen läheiselle miespuoliselle sukulaiselle, joka oli kuollut. Vanhempana ja viisaampana ja kulttuurinsa tuntevana Noomi neuvoi Ruutille, kuinka junailla naimakauppaprosessi asianmukaisella tavalla.
Muista esimerkeistä mainittakoon Ester, joka esiteltiin kuningas Ahasverokselle; Sippora annettiin Moosekselle sen jälkeen, kun Mooses oli pelastanut Sipporan ja hänen sisarensa paimenten sorrolta kaivolla (2. Moos. 2:16-21), ja Goomer (huora) annettiin Hoosealle vaimoksi esimerkkinä Israelille (Hoos. 1:2-3). Kirjoitukset osoittavat, että Jumala arvostaa avioliittoa ja perhettä.
Lopuksi
Raamatussa ja juutalaisessa perimätiedossa kerrotaan paljon kiitettäviä asioita avioliitosta ja perheestä. Oikealla tavalla tehty avioliiton järjestäminen on ehdottomasti yksi niitä alueita, joita uskovien yhteisö voisi ja joita sen täytyisi käyttää paljon useammin. Miksi ette juuri nyt miettisi pari minuuttia, ketkätuttavapiirissänne ovat sellaisia henkilöitä, jotka etsivät sopivaa puolisoa. Miettikää ja rukoikaa, tiedättekö ketään, joka voisi toimia heille puhemiehenä, shiddukhina. Puhukaa sitten tästä henkilöstä sinkkututtavallenne, tai järjestäkää heille heti epävirallinen tapaaminen. Kun me kaikki otamme sydämen asiaksemme tämän avioliittojen järjestämisen ja sovellamme sitä, seurakuntamme naimattomat jäsenet tulevat siunatuiksi ja uskovien yhteisö vahvistuu.
NAIMISISSA YI 40 VUOTTA
SAMAN HENKILÖN KANSSA?!
Kirj. Randi ja Howard Bass
