Parashat Bechukotai: Tehtävämme on kantaa hedelmää yhteiskunnassa
14.5.2018, Yehuda Bachana.
Tällä viikolla saamme 3. Mooseksen kirjan päätökseen. Aloitimme sen selittämällä erilaisia uhreja. Sen jälkeen Jumala opetti meille ilmestysmajassa suoritetusta uhripalveluksesta, josta tulee myöhemmin temppelissä harjoitettu uhripalvelus.
Me jatkoimme eteenpäin ilmestysmajan vihkimiseen, jota seurasi kansallinen trauma, kun Aaronin kaksi poikaa, Israelin ylipappeja, sai surmansa. Siitä eteenpäin kirja opettaa edelleen Israelin kansalle lakeja puhtaudesta ja epäpuhtaudesta, suuresta sovituspäivästä (Jom Kippur) ja vaatimuksia kansalle (ja meille) tarkoitetusta pyhyydestä.
Useita kertoja me kohtaamme kirjassa tämän käskyn:
”Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.” – 3. Moos. 19:2
Tämän vaatimuksen jälkeen meillä on pitkä lista käskyjä, jotka johtavat pyhyyteen, sellaisia kuten vanhempien kunnioittaminen, sapatin pyhittäminen ja lähimmäisen rakastaminen samalla tavalla kuin itsemme.
Valinta siunausten ja kirousten välillä
Tällä viikolla meillä on viimeinen jakso 3. Mooseksen kirjasta, ja päättäessämme kirjan tutkimisen meille annetaan mahdollisuus tehdä valinta. Me voimme valita totella käskyjä – mikä tuottaa meille runsaasti siunausta. Tai voimme valita olla noudattamatta Jumalan antamia käskyjä, mikä valinta tuottaa meille kirousta.
“Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne…” – 3. Moos. 26:3
Jos pidämme hänen käskynsä, saamme runsaasti siunauksia, etupäässä taloudellista menestystä, joka johtaa parempaan elämään maassa ja on eduksi sotilaallisesti. Tämä vuorostaan tuottaa meille turvallisuutta, rauhaa ja tyyneyttä.
Tietysti, jos näin teemme, saamme kokea Jumalan läsnäoloa keskellämme. Hän on oleva meidän Jumalamme ja me hänen kansansa.
“Mutta jos te ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä…” – 3. Moos. 26:14
Silloin saamme osaksemme täysin vastakkaista, saamme miekan, nälänhädän, ruton, ja jos emme vieläkään ota opiksemme vaan jatkamme tottelemattomuutta:
“Jos te ette vielä tästäkään minun kurituksestani ota ojentuaksenne, vaan yhä käytte minua vastaan, niin minäkin käyn teitä vastaan …” – 3. Moos. 26:23, 24
Me joudumme sotaan, joka lopulta tuhoaa varmasti meidät ja joudumme pois maasta.
Kansallinen siunausten ja kirousten historia
Luemme näitä jakeita siitä näkökulmasta, kun Israelin kansa ei vielä ollut astunut luvattuun maahan. Tässä Jumala kehottaa heitä pysymään kuuliaisina hänen käskyilleen vaipumatta moraalittomuuteen, tai muuten maa oksentaa heidät ulos.
Tänään voimme kirjaimellisesti panna merkille päivämäärät, jolloin nämä kiroukset toteutuivat.
On kiintoisaa huomata, että 10 jaetta puhuu siunauksista ja 25 jaetta kirouksista.
Kuitenkin 26. luku päättyy Jumalan lupaukseen, ettei hän hylkää meitä, hän muistaa ne lupaukset, jotka hän antoi esi-isillemme. Ja vaikka me joutuisimme pakkosiirtolaisuuteen, hän vapauttaa meidät jonain päivänä aivan kuin hän toi meidät pois Egyptistä.
Israelin maa odottaa meitä. Viholliset voivat valloittaa maan, he voivat siirtää meidät pois, mutta Israelin maa odottaa meitä, ja maa on kukoistava ainoastaan, kun juutalaiset palaavat ja asettuvat sinne.
Kun olimme pakkosiirtolaisuudessa, maa oli autiona eikä enää kukoistanut. Maassa ei kasvanut hedelmää tuottavaa puuta koko sinä aikana, jolloin olimme erilaisissa maanpakolaisuuksissa.
Tänään, kiitos Jumalan, juutalaisten palattua maahansa, se on alkanut jälleen kukoistaa valtavalla nopeudella. Profeetat ennustivat, että tulee päivä, jolloin israelilaiset lapset leikkivät kenenkään häiritsemättä Jerusalemin kaduilla ja vanhukset kävelevät siellä.
Lukiessaan näitä profetioita pakkosiirtolaisuudessa ollessaan ihmisten oli vaikea nähdä, kuinka ne toteutuisivat. He eivät saattaneet kuvitella, että eräänä päivänä Israelin pellot puhkeaisivat eloon ja tuottaisivat satoa.
Tänään meidän ei tarvitse kuvitella, me voimme vain katsoa ikkunasta ulos. Meillä on monia siunauksia, joita meille on luvattu Raamatussa. Joitain noista siunauksista on mainittu tämän viikon lukukappaleessa.
Jumalan lupaus meille
Ensimmäinen jae alkaa ”jos” –ehdolla. Se tarkoittaa sitä, että kansakuntana me voimme valita seurata Herraa ja ottaa vastaan seuraavat siunaukset: riittävän sateen ajallaan, sadon ja elonkorjuun, leivän yltäkylläisyyden ja mahdollisuuden asua rauhassa luvatussa maassa.
Jumala lupaa meille hyviä asioita, jos tottelemme hänen asetuksiaan ja kuljemme hänen tietään.
Tämä parasha, viikoittainen Toora –jakso, puhuu siunauksista kansallisella tasolla koskien Israelin kansaa. Haftarassa, viikoittaisessa profeetta –jaksossa, siunauksesta puhutaan henkilökohtaisena:
”Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.” – Jer. 17:7-10
Tämä on hyvin samanlainen kuin Ps. 1:
“Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.” – Ps. 1:3
Melkein samat sanat kuin Jer. 17:8.
Tehtävämme on kantaa hedelmää yhteiskunnassa
Tehtävämme täällä maailmassa on kantaa hedelmää. Jumala antoi meille monia leivisköitä ja on siunannut meitä kaikkia. Uusi testamentti sisältää monia listoja lahjoista, leivisköistä ja kyvyistä. Jokaisella on paikka ja ainutlaatuinen lahja,
Sen tähden jokaisella yhteisön jäsenellä pitäisi olla tehtävä, joko virallinen tai epävirallinen, kuten rohkaiseminen, kuunteleminen, toisista huolehtiminen, rukoileminen tai sairaiden ja vanhusten luona vieraileminen. Me olemme kaikki jäseniä Messiaan ruumiissa ja meidän kaikkien tulee hyödyttää yhteisöä.
Tärkeintä on se, että kaiken sen, mitä teemme, meidän tulee tehdä se iloiten. Jos teemme jotakin, sen on näytettävä kuin me nauttisimme siitä, että se tulee sydämestä.
Voiko seurakunta toimia täysillä, kun suurin osa siitä on toimeton, fyysisesti ja sosiaalisesti? Kuvittelemmeko seurakuntaa, jossa istumme, laulamme vähän, rukoilemme lyhyesti, kuuntelemme saarnan, menemme kotiin, ja siinä kaikki?
Olemmeko todella täyttäneet velvollisuutemme? Onko Jumala tyytyväinen minuun, koska menin hänen huoneeseensa? Suuri kysymys, jonka Jeshua kysyy, on: missä on hedelmä?
Kuinka teemme tiliä elämästämme?
Haluaisin kertoa eräästä miehestä ja hänen rikkaasta sukulaisestaan:
Mies anoi rikkaalta sedältään työtä, mutta mikään työ ei sopinut hänelle. Setä yritti laittaa veljenpoikansa erilaisiin tehtäviin, mutta työ oli niin huonosti tehty, että se oli haitaksi yritykselle.
Setä ei halunnut panna pois sukulaistaan, mutta hän ei voinut jättää hänen vastuulleen työtä, joka lopulta ei kuitenkaan tulisi tehdyksi.
Lopulta hän sanoi: ”Ok, sinulla on työtä tehtaassa, kaikki, mitä sinun on tehtävä, on olla häiritsemättä työntekijöitä, älä koske mihinkään, odota kuukauden ensimmäistä päivää, ja silloin mene noutamaan palkkasi – siinä kaikki.”
Siitä lähtien mies oli onnellinen, kaikki, mitä hänen tarvitsi tehdä, oli kulkea ympäriinsä tehtaassa ja olla tekemättä mitään ja odottaa kuukauden ensimmäistä päivää.
Eräänä päivänä tarkastaja tuli tarkastamaan tehdasta. Hän kysyi jokaiselta työntekijältä heidän työstään ja sai yksityiskohtaisen selostuksen, miksi jokainen työntekijä oli tärkeä ja tuottava tehtaalle. Tietysti jokainen työntekijä yritti osoittaa, kuinka olennaisen merkittävää heidän työnsä on tehtaalle.
Sitten tuli veljenpojan vuoro. Tarkastaja kysyi: ”Mitä sinä teet tehtaassa. Miten sinä edesautat sitä menestymään?”
Mies mietti hetken, sitten hän vastasi: ”Kaikki, mitä minun on tehtävä, on kulkea ympäri tehtaassa ja olla tekemättä mitään, ei koskea mihinkään, olla häiritsemättä ketään, odottaa kuukauden ensimmäistä päivää ja silloin mennä noutamaan palkkani.”
Eräänä päivänä me seisomme tekemässä tiliä Jeshuan edessä. Mitä me sanomme? Että kaiken, mitä teimme, oli vain kuljeksia ympäriinsä ja olla välittämättä mistään?
Ei vaadi suurta vaivaa tulla seurakuntaan, istuutua ja ajatella: “Olen tehnyt Jumalan tahdon, olen tullut paikalle, istuutunut, en ole häirinnyt ketään ja olen lähtenyt.” Päivä tulee ja minä saan ”palkkani” Kuningasten Kuninkaalta.
Me kaikki olemme Jumalan työntekijöitä, ja meidän on rakennettava aktiivisesti Messiaan ruumista ja taivasten valtakuntaa. Jokaisella meistä on erityisiä kykyjä ja lahjoja, ja meidän on käytettävä niitä ja hyödynnettävä niitä seurakunnassa rakentaaksemme yhteiskuntaa.
”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’ Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois’.”– Luuk. 13:6b-9
Lopuksi
Jumala huolehtii meistä, ”kastelee” meitä ja sijoittaa meihin. Meidän tehtävämme on pysyä kiinni hänessä, hänen Sanassaan, kulkea hänen tietään, ja Jumala istuttaa meidät elävien vesivirtojen äärelle niin kuin hän lupasi: elävää vettä, joka ei lopu tai juokse kuiviin.
Päämäärämme on tuottaa hedelmää, auttaa ja tukea toisiamme, panna toimeen asioita, jotka rakentavat taivasten valtakuntaa ja tuovat kunniaa Jumalalle.
Tämä valinta on myös kansallinen, koko Israelia koskeva, elää Jumalan Sanan mukaisesti. Mutta valinta on myös henkilökohtainen, lähestyä Jumalan Sanaa ja henkilökohtaisesti investoida perheen ja yhteisön kohottamiseen.
Sekä henkilökohtaisesti että kansallisesti meidän tulee valita olla pyhiä joka päivä. Se ei ole helppo valinta, mutta se merkitsee elämän valitsemista!
Tähän päättyy lukukappaleemme niin kuin myös 3. Mooseksen kirjan tutkiminen. Lausukaamme perinteinen siunaus sen jälkeen, kun joku kirja Toorasta päätetään:
“Chazak chazak v’nitchazek” (“Ole vahva, ole vahva, olkaamme vahvistuneet”)
