PARASHAT EIKEV: RAKKAUS VAI HYÖTY? TOORA HYVÄKSYY MOLEMMAT
Shabat shalom,
Tämän viikon lukukappaleemme on Parashat Eikev. Viidennen Mooseksen kirjan alati toistuvana teemana on kehotus noudattaa Jumalan käskyjä. Mooses pyytää meitä yhä uudestaan pysymään Tooran viitoittamalla tiellä, olemaan kääntymättä oikealle tai vasemmalle ja pitämään kiihkeästi kiinni Jumalan Sanasta. Sen lisäksi Viidennestä Mooseksen kirjasta löytyy monia muitakin syitä, miksi meidän pitäisi noudattaa Jumalan Sanaa ja opettaa lapsemme noudattamaan sitä ja vaeltamaan aina Jumalan Sanan mukaisesti.
Yleiskatsaus tämän viikon lukujaksoon
Tämän viikon lukujakso lainaa Jeshuan vastausta kiusaajalle:
”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matteus 4:4b, katso myös 5 Mooses 8:3b).
Mooses sanoi Jeshuuan lainaamat sanat kansalle erämaassa vietettyjen 40 vuoden jälkeen, joiden aikana kansa näki Jumalan voiman käytännössä.
Lukukappaleemme vertaa keskenään Egyptiä, tai maailman kansakuntia, ja Israelin maata.
”Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, ei ole niin kuin Egyptin maa, josta te olette lähteneet ja jota kastelitte jalalla polkien kuin vihannestarhaa, kun olitte kylväneet siihen siemenen. Maa, jota menette [Jordanin ylittämällä] ottamaan omaksenne, on vuorien ja laaksojen maa, joka juo taivaan sadetta. Se on maa, josta HERRA, teidän Jumalanne, pitää huolen ja jota HERRAN, teidän Jumalanne, silmät aina tarkkaavat vuoden alusta sen loppuun saakka” (5 Mooses 11:10-12,RK, hakasuluissa lisäys engl.version mukaan).
Toisin kuin monessa maailman maassa, Israelin maassa vesi ei ole itsestäänselvyys. Me olemme riippuvaisia Jumalan huolenpidosta; että hän antaa meille sateen joka vuosi ja pitää meidät leivässä.
Israelin kansana me olemme päivittäin riippuvaisia Jumalasta.
”Se on maa, josta HERRA, teidän Jumalanne, pitää huolen ja jota HERRAN, teidän Jumalanne, silmät aina tarkkaavat vuoden alusta sen loppuun saakka” (5 Ms 11:12).
Olemme riippuvaisia Jumalasta ruoan ja juoman suhteen
On tärkeää ymmärtää, että Jumala on mukana jokapäiväisessä elämässämme. Talvisaikaan kun pitäisi sataa, me koko Israelin kansa rukoilemme juutalaisessa rukouspalveluksessamme päivittäin sadetta, ja Talmudissa on kokonainen Ta´anit -niminen tutkielma, joka käsittelee pääasiallisesti paastoamista ja rukoilemista sateen puolesta.
Kun ymmärrämme asiayhteyden, voimme ymmärtää, mitä Jeshuua tarkoitti sanoessaan, että me elämme Jumalan Sanasta emmekä leivästä. Voimme olla varmoja, että jos noudatamme Jumalan Sanaa, saamme leipää, saamme sadetta ja saamme siunauksia!
Rakkaus vai hyöty?
Viidettä Mooseksen kirjaa lukiessa mieleen nousee tavan takaa kysymys: Miksi käskyjä (mitzvot) noudatetaan? Noudatammeko käskyjä saadaksemme jonkun palkkion? Vai rangaistuksen pelosta? Vai rakkaudesta Jumalaan?
Tahtoisin käyttää Shema-rukousta mallina, jotta ymmärtäisimme, miksi käskyjä noudatetaan. Shema-rukous koostuu kahdesta osasta: ”Shema Yisrael” ja ”V´haya Im Shamoa”. Viime viikolla tutkimme Shema Yisraelia, joka esiintyi 5 Mooses 6:ssa, ja tällä viikolla tutkimme toista osaa, ”jos siis tarkoin noudatatte...”, joka esiintyy 5 Mooses 11:13:ssa.
Nämä kaksi tärkeää kohtaa ovat jokaisessa mezuzassa ja kaikissa rukouskoteloissa (tefilin). Tämä on itse asiassa Tooran ydin ja juutalaisen rukouksen ydin. Ja se kertoo meille, että on olemassa palkkio ja on olemassa rangaistus!
”Jos te siis tarkoin noudatatte minun käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan…HERRA antaa teidän maallenne sateen ajallaan…Silloin [niin että] saatte korjata viljanne, viininne ja öljynne ja te saatte syödä kylliksenne. Karjanne syötäväksi hän antaa ruohoa niityillenne…että te ja teidän lapsenne saisitte elää kauan siinä maassa, jonka HERRA teidän isillenne vannomallaan valalla lupasi antaa heille...” (5 Mooses 11:13a,14,15,21a).
Sanat ”silloin” ja”niin että” kertovat, että palkkio ei ole vain tulos käskyjen noudattamisesta, vaan se on myös käskyjen noudattamisen peruste. Ikään kuin Toora kehottaisi täyttämään käskyt, sillä ”silloin” sinulla on hyvä ja pitkä elämä.
Palkkiomme tulevassa maailmassa
Jeshuua opettaa meille kerta toisensa jälkeen, että kun lahjoitamme omastamme, emme saa ottaa siitä kunniaa. Miksi?
Jotta palkkiomme ei tulisi kunniana tässä maailmassa, vaan palkkiona Tulevassa Maailmassa. Huomatkaa, että Jeshuua ei sano, että ei ole palkkiota, vaan että on palkkio. Se vain kannattaa ottaa vastaan vasta taivaassa.
Jeshuua opettaa meille, että kun paastoamme, olkaamme niin, ettei paastoamisemme näy meistä. Taas on kyse palkkiosta. Ja rukoillessamme ja oikeastaan kaikissa tekemisissämme meidän täytyy olla tarkkana siinä, mitä meistä näkyy ulospäin, jotta meidän kallisarvoinen palkkiomme pysyy meitä varten taivaissa.
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle…Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen…” (Matteus 6:19a,20a).
Tämä merkitsee, että on olemassa aarre, on kassakaappi, on palkkio, on palkinto, on pankki ja on pankkiiri, ja se on Jumala. Ihmisen kannattaa noudattaa käskyjä; ja suurta palkintoa, jonka ihminen saa noudatettuaan käskyjä, korostetaan.
Toora – väline ja keino?
Mutta Toora myös varoittaa meitä ankarasti, että on hyvin vaarallista rikkoa käskyjä, ja että jokainen, joka tekee niin, saattaa itsensä alttiiksi kovalle rangaistukselle.
On kysyttävä – onko tämä oikea tapa? Että päätös noudattaa Jumalan Sanaa perustuu sille, mitä me hyödymme siitä? Toisaalta Shema-rukouksessa (5Ms6) ei ole mainintaa eikä kysymystä hyötymisnäkökohdista, vaan Jumalan rakastamisesta.
”Rakasta HERRAA, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja kaikella voimallasi. Nämä sanat [käskyt], jotka minä tänä päivänä sinulle annan, olkoot sinun sydämelläsi”(5Mooses 6:5,6).
Aina on ollut jännitettä sen suhteen, onko Jumalan Sanaa noudatettava periaatteella ”niin että, jotta sitten” vai ei. Monien mielestä käskyjen noudattaminen periaatteella ”niin että, jotta” on vakava virhe; he väittävät, että ihminen, joka täyttää käskyt odottaen palkkiota, palvelee pikemminkin itseään kuin Jumalaa.
On tärkeää tehdä
Jos pysähdymme hetkeksi miettimään aihetta, luulen, että olemme kaikki samaa mieltä siitä, että käskyjen noudattamisessa palkkion toivossa on jotain olennaisesti virheellistä.
Missä on näiden kahden vastakohdan välissä oleva, yhdistävä lanka? Toora ja Uusi Testamentti painottavat, että pääasia on tehdä Jumalan Sanan mukaan. Jeshuua kertoi meille vertauksen kalliolle ja hiekalle rakennetusta talosta (Matteus 7:24).
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ´Herra, Herra´, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon” (Matteus 7:21).
”Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavisssa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle” (Matteus 7.24).
Jeshuuan painopiste ei ole uskovassa, joka sanoo: ´Herra, Herra´, vaan uskovassa, joka ”tekee minun taivaallisen Isäni tahdon”.
Minulle tämä opettaa, että on tärkeää tehdä. Ja että Kirjoitukset antavat oikeutuksen ihmiselle, joka vaalii Jumalan Sanaa ja karttaa kieltojen rikkomista vain edessään olevan palkkion ja rangaistuksen tähden. Ehkä se ei ole toivottavaa eikä mitenkään ihanteellista, mutta se on hyväksyttävää.
On tietenkin olemassa pyrkimys ihanteeseen, jolloin ihminen panee pois kaiken oman hyödyn tavoittelun ja toimii puhtaasti rakkaudesta Jumalaan ja palvelee Häntä uskollisesti. Niin kuin me rukoilemme joka sapattina seurakunnassa saman rukouksen, jonka koko juutalainen maailma rukoilee Amidah-rukouksessa:
”...puhdista meidän sydämemme palvellaksemme Sinua totuudessa.”
(Koren Siddur, Amidah-rukous)
Lopuksi
On tärkeää noudattaa maallisia lakeja, kuten kieltoa varastaa. Jos varas pelkää rangaistusta eikä sen vuoksi varasta, se on ihan ok ja hyväksyttävää, mutta on olemassa kuva ihannekansalaisesta, joka ei varasta, koska kyse on moraalista eikä välttämättä rangaistuksen välttämisestä.
Sama pätee Jumalan Sanaan. Pääasia on, että teemme sen mukaan, ja jos etsimme siunausta, sekin sopii.
Mutta ihanteena on rakkaudesta kumpuava tekeminen.
”Jeesus vastasi hänelle: ´Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän kaltainen, on: ´Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.´ Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat” (Matteus 22:37-40).
Yehuda Bachana
