Parashat Va’etchanan

Yehuda Bachana /

Parashat Va’etchanan: Salaisuus juutalaisen kansan menestykseen 

28.7.2018, Yehuda Bachana.

Tänä sapattina opiskelemme Tooran jaksoa nimeltä Parashat Va’etchanan. Sen sisältö on hyvin rikas. Se puhuu monista eri aiheista keskittyen kymmeneen käskyyn ja Kuule Israel (Shema Yisrael) –rukoukseen. Tämä on hyvin keskeinen ja perustavaa laatua oleva parasha.

Tätä sapattia kutsutaan myös nimellä Shabbat Nachamu, koska se seuraa Tisha B’Av’ia. Silloin luetaan haftaraa, viikoittaista profeetta –jaksoa, Jesajan kirjan luvusta 40. Tässä lukukappaleessa profeetta antaa meidän kansana tietää, että me olemme joutuneet maksamaan kaksinkertaisesti synneistämme, ja että nyt on lohdutuksen aika:

”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani”, sanoo teidän Jumalanne. ”Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä.” – Jes. 40:1,2 

Mooseksen anomus

Anomuksestaan huolimatta Mooses sai Jumalalta “Ei” -vastauksen. Joskus me tarvitsemme oppia ottamaan vastaan samanlaisen vastauksen.

Haluaisin aloittaa hepreankielisen parashan ensimmäisellä sanalla –

“va’etchanan,” joka tarkoittaa “minä anoin”:

”Ja silloin minä anoin Herralta armoa sanoen: ’Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi; sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä? Niin salli minun nyt mennä katsomaan sitä hyvää maata, joka on tuolla puolella Jordanin, tuota ihanaa vuoristoa ja Libanonia.’” – 5. Moos. 3:23-25

Kuka anoo? Mooses, suuri, kunnioitettava ja rakastettu profeetta, sama mies, joka puhui Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin. Juuri tuo sama profeetta, jonka onnistui pelastaa Israelin kansa tuhoutumasta lukuisia kertoja, kun kansa oli tehnyt syntiä ja Jumala aikoi hävittää sen. Näiden tapahtumien aikana Mooseksella oli tapana puhua Jumalalle ja muuttaa rangaistussäädöksen ankaruutta.

Mitä tapahtuu täällä jaksomme alussa? Mooses anoi, hän halusi nähdä Israelin maan. Kuitenkin Jumalan vastaus oli luja ”ei”.

“Ei” –vastauksen hyväksymisen vaikeus 

Meidän on vaikea hyväksyä ”ei” –vastausta, erityisestä tänä aikana. Elämme sukupolven aikaa, jolloin ajattelemme ansaitsevamme kaiken. Kunhan vain yritämme ja teemme kovasti työtä, voimme saada kaiken, mitä sydämemme halajaa. Tämä on valtava opetus meille. Meidän kaikkien, itseni mukaan lukien, pitäisi olla valmiita hyväksymään ”ei” -vastaus Jumalalta. Esimerkiksi ei –vastaus paranemiselle, menestykselle, erilaisiin pyyntöihin ja anomuksiin. Se ei miellytä meitä, mutta rukoillessamme meillä tulee olla valmius hyväksyä Jumalan kieltävä vastaus.

Me voimme ja meidän tulisi jatkaa rukousta yhteisömme jäsenten, perheemme, terveytemme puolesta, mutta lopuksi rukouksemme tulisi päättyä: ”Sinun tahtosi tapahtukoon maan päällä niin kuin taivaassa.” Me jatkamme Jumalan palvelemista sairaina ja terveinä. Olemme astioita hänen kädessään. Olemme uskollisia palvelijoita, siunauksen välikappaleita, jaloja astioita Jumalan kädessä.

Jos Jumala tahtoo meidän edelleen palvelevan häntä sairaina, tapahtukoon niin; palvelemme häntä parhaan kykymme mukaan.

Jumalan unohtamisen vaarat

Mooses ei vain esittänyt monia anomuksia, vaan hän kerjäsi sisälle pääsyä, että saisi koskettaa ja maistaa luvattua maata, mutta Jumala vastasi kieltävästi. Sama ihminen, joka antoi elämänsä Israelin kansan puolesta, jonka rukoukset yhteisen hyvän puolesta oli hyväksytty kerta toisensa jälkeen, tuli nyt torjutuksi. Tästä huolimatta Mooses hyväksyi tämän vastauksen nöyrästi.

Meillä on paljon opittavaa tämän viikon parashasta.

Mooses jatkoi esitystään puhuen vauraudesta, menestyksestä, hedelmästä, rauhasta ja voimasta. Tässä piilee vaara. Mooses sanoi, että kansan oli määrä mennä luvattuun maahan, hyvään maahan, mutta hän varoitti vaarasta unohtaa Jumala, yltäkylläisyyden lähde.

Kun puhuin tästä kotona vaimoni Lydian kanssa, hän nosti esille mahdollisuuden, että me uskovina globaalilla tasolla olemme unohtaneet yltäkylläisyytemme lähteen, olemme ottaneet Jumalan siunaukset itsestään selvyytenä. Olemme jopa ottaneet elämän itsestään selvyytenä, olemme kadottaneet ensimmäisen rakkautemme ja intohimoisen suhteen Jumalaan sekä ainutlaatuisuutemme uskovina.

On ehkä aika herätä ja muistaa, että kaikki tulee ylhäältä. Jumala haluaa myös suuremman osan elämästämme, enemmän kiitollisuuttamme ja sitä, että arvostamme häntä ja toimimme hänen puolestaan pitäen enemmän huolta toisistamme. Jumala tahtoo enemmän rakkauttamme.

Juutalaisten salaisuus menestykseen

Mooses jatkoi ja kosketteli erästä toista kiintoisaa ja hyvin tärkeää asiaa: viisauttamme ja viisauttamme juutalaisina. 

Yhä useammin ihmiset maailmassa kysyvät: ”Mikä on juutalaisten salaisuus? Miksi ja kuinka he menestyvät?”

Yritämme analysoida kaikkia syitä tietoomme, sellaisia kuten kasvatus, kielet, matematiikka, rahatalouden hoito, musiikki ja tuhat muuta tutkimusta, jotka pyrkivät selvittämään parhaiten varjellun salaisuutemme juutalaisina.

Toora –jaksomme murtaa tämän salaisuuden ja paljastaa sen jokaiselle:

”Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, sanovat he: ’Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa.’”

– 5. Moos.4:5,6

Viisauden salaisuus on Jumalan Sana, Raamattu.

Jumala on hyvinvointimme salaisuus

Jos me kansana ja ihmisinä pidämme ja tottelemme Jumalan lakeja, määräyksiä ja käskyjä, me menestymme; olemme siunattuja, ja kaikki, mitä teemme, menestyy:

”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.”

– Ps. 1:1-3 

Menestyksen, innoituksen ja viisauden lähde on Jumalan ja hänen Sanansa tuntemisessa.

Kun olin armeijassa kolme vuotta, minulla oli monia ylä- ja alamäkiä, olin laskuvarjojoukoissa ja koulutus ja toiminta olivat hyvin intensiiviset.

Aikoina, jolloin luin Raamattua ja rukoilin säännöllisesti, tunsin Jumalan siunauksen ja varjeluksen ylläni tuntuvalla tavalla: ”Mitä tahansa hän tekee, se menestyy.” Istuskellessani joutilaana saatoin sattumoisin nähdä, että oli jokin pikku asia, jota piti tulla tehdyksi. Minulla oli tapana nousta ja tehdä se, ja juuri silloin komentaja kulki ohi ja ylisti minua. Minä annoin apuani hetken, ja minut tavoitettiin juuri parhaalla hetkellä. Kaiken, mitä tein, kaikki harjoitukset, toiminnot ja operaatiot menestyivät.

Se toimi myös toisin pain. Oli aikoja, jolloin mikään ei näyttänyt onnistuvan. Työskentelin kovasti ja istahdin hetkeksi lepäämään – ja juuri tuona hetkenä komentaja kulki ohi ja kysyi minulta, miksi istuin, miksi olin joutilaana. Mitä hyvänsä teinkin, siinä ei ollut siunausta eikä siitä seurannut mitään hyvää.

Sitten hetken perästä mieleeni tuli – hetkinen, minähän luovuin lukemasta ja rukoilemasta säännöllisesti, tässä on ongelma. Aloin taas lukea, palasin Jumalan luo, ja kuten arvata saattaa – siunaus tuli takaisin.

Herra valitsee heikon ja voimattoman

Armeijassa on hyvin tavallista, että messiaaninen juutalainen on huomattava sotilas. Mikä on hänen salaisuutensa? Täysin selvä vastaus on: Jumala, usko ja Jumalan Sana. Se ei ole minä, se on Jumalan elämä minussa.

Uusi testamentti opettaa, että Jumala itse asiassa valitsee heikot ja hullut. Miksi? Näin tulee selväksi, että kyse ei ole meidän omasta kyvykkyydestämme ja voimastamme. Todellakin Jumala on silmiinpistävän näkyvä pienessä ja heikossa kansassa, jota ympäröi 100 miljoonaa vihollista, joita ei voitaisi kukistaa suurella ja voimakkaalla 50 kertaa sen armeijaa suuremmalla armeijalla. On selvää ilman mitään epäilystä – on Jumala ja hän suojelee meitä.

”…vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ’Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra.’” – 1. Kor. 1:27-31 

Jumala ei valinnut tätä kansaa siksi, että he olivat voimakkaimpia, älykkäimpiä tai menestyvimpiä. Jumala valitsi tämän kansan, koska hän vannoi esi-isillemme, että hän tekisi niin. Jumala on uskollinen Jumala ja hän tekee tämän rakkaudesta. Tämän viikon parasha päättyy juuri tähän ajatukseen.

Älä hylkää elävän veden lähdettä

”Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä. Ja tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä.” – 5. Moos. 7:7-9

Me olemme vähäisimmät ja heikoimmat kaikista kansoista. Tämä viisaus ei ole meidän omaamme, vaan se on Jumalan, joka elää meissä.

Herran pelko on viisauden alku…” – Sananl. 9:10a 

Mooses pyysi, että Israelin kansa ei hylkäisi elävän veden lähdettä, ei luopuisi  Jumalan opetuksesta (Toorasta), joka johtaa elämään.

Tämän opetuksen sydän on kymmenen käskyä, ja parashamme toistaa ne. Ensimmäisen kerran kymmenen käskyä puhuttiin Parashat Yitro’ssa, 2. Mooseksen kirjassa, ja ne toistetaan uudestaan tämän viikon jaksossa 5. Mooseksen kirjan alussa.

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” – 5. Moos. 5:6,7

Perustuslakimme avautuu inhimillisen vapauden julistuksella siitä, kuka on Jumala. Hän kukisti orjuuden ja orjuuttamisen ja antoi meille vapauden.

Jeshuua on meidän vapauttajamme

Ajattelen, että tämä on ydinasia uskossa Jeshuuaan Messiaaseen. Jeshuua osti meidät verellään, hän otti synnin kirouksen itselleen.

Vapauttaja on sellainen, joka maksaa jonkun toisen velan ja sillä tavalla vapauttaa tämän tilanteesta, jossa tämä on. Vapauttaja ei väkisin vie vankia pois vankilasta vapauttaakseen hänet. Hän maksaa vapautetun velan viimeiseen senttiin asti.

Meidän tapauksessamme on kysymys meidän velastamme Jumalalle itselleen.

“Sillä synnin palkka on kuolema.” Minä kutsun syntiä toisella nimellä: Puute Jumalan käskyjen noudattamisessa, kun me emme aseta Jumalaa elämämme keskukseksi ja kun me kansana käytämme hyväksemme heikkoja keskuudessamme. Esimerkiksi kun me kohtelemme väärin ulkomaisia työntekijöitä ja vanhuksia, ja kun me elämme moraalittomasti, kun me emme rakasta lähimmäistämme niin kuin itseämme. Kaikki me olemme ”velkaantuneita” – me kaikki olemme syyllisiä.

Se, mitä Jeshuua teki ja tekee edelleen puolestani, on vapauttaa minut rangaistuksesta, jonka ansaitsen käskyn rikkomisesta ja siitä, etten suostunut elämään sen mukaan.

Kuka on Jeshuua? Hän kukisti orjuuden ja orjuuttamisen ja antoi meille vapauden. Jeshuua vie meidät ulos orjuudesta uuteen alkuun. Synnymme uudesti ja saamme uuden mahdollisuuden toteuttaa ja pitää Jumalan tahto. Jeshuua antaa meille mahdollisuuden olla parempia, huolehtivampia ja rakastavampia ihmisiä.

Jumalan Sana täytyy välittää eteenpäin lapsillemme

Haluan päättää tämän parashan kenties tunnetuimmalla lauseella Heprealaisessa Raamatussa: “Shema Yisrael.” (Kuule Israel). Shema Yisrael muodostui juutalaisen kansan pääperiaatteeksi kautta sukupolvien. Se esiintyy jaksossamme alkaen 5. Moos. 6:4.

Yksi Sheman keskeisistä opetuksista on neuvo opettaa ja välittää Jumalan Sana lapsille, saada heidät opettelemaan ulkoa Jumalan Sanaa ja opettaa heitä painamaan sydämeensä käskyt.

Yhä uudelleen Mooseksen sanat vakuuttavat meitä, poikiamme ja pojan poikiamme opettelemaan ulkoa ja pitämään mielessä Jumalan lait ja käskyt. Shema päättyy hieman erikoiseen lauseeseen:

Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi. – 5. Moos. 6:8,9

Koko olemuksen ja perhekunnan pyhittäminen palvelemaan Jumalaa

Juutalaisuudessa on ulkonainen merkki nimeltä tefillin. Tämä on hyvin erikoinen ulkonainen tunnus; ei ole mitään niin huomiota herättävää kuin musta nahkainen laatikko otsalla.

Tämä laatikko on julkilausuma, sama julkilausuma, jota nähdään maailmalla monissa taloissa, joissa on yksi jae Joosuan kirjan lopusta kehystettynä:

Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”– Joos. 24:15b 

Rakastan nähdä tämän jakeen, se rohkaisee perhekunnan jäseniä ja muistuttaa heitä, että tässä talossa me palvelemme Jumalaa.

Vastaavasti tämän laatikon otsalla pitäisi julistaa: ”Olemme pyhiä ja erotettuja Jumalalle.” Juutalaisuudessa kannamme tefillin’iä päivittäin, ja tämä muistuttaa meitä, että ajatustemme tulee koko päivän ajan olla kohdistuneina Jumalaan. Asenteemme on oltava positiivinen, sillä Jumala on hallinnassa: ”Hänen tahtonsa tapahtuu maan päällä niin kuin taivaassa.”

Sama koskee kättemme töitä, kuten nähdään tefillin’in avulla. Tänä päivänä teemme hyviä töitä, näitä käsiä käytetään siunaukseksi, ne palvelevat Jumalaa. 

Myös talojemme ovenpielet ja portit julistavat, että talomme ovat Jumalalle pyhitettyjä. Tässä talossa vallitsee Jumalan pelko, Jumalan Sanaa tutkitaan ja siitä keskustellaan. Kun astumme huoneeseen tai taloon ja näemme mezuzah’in, meitä muistutetaan, että tämä talo, tämä huone, nämä kädet ja tämä pää ovat pyhitetyt Jumalalle.

Ajatuksemme, tekomme ja asuntomme on merkitty sanalla ”Shema”, tefillin’illä ja mezuzah’illa. Palvelemme Jumalaa uskollisesti.

Olkoon meillä sapatin rauha, siunaus ja lohdutus, erityisesti tänä sapattina, Shabbat Nachamu’na. Saakoot kansamme, perheemme ja yhteisömme todellisen lohdutuksen Jumalalta.