Parashat Ki Teitzei: Käskyjen tarkoitus

25.8.2018,Yehuda Bachana.

Shabbat Shalom. Tämä Toora –jakso alkaa kertomalla kauniista sotavangista, josta tulee vangitsijan aviovaimo, ja jakso päättyy käskyyn hävittää Amalek perinpohjin. Parashan keskellä mainitaan miehen ja hänen kahden vaimonsa ja heidän poikiensa välisestä suhteesta ja heidän yhteisomaisuutensa jaosta.

Tämä parasha puhuu ”kadotettujen kohteiden palauttamisesta” (“hashavat aveidah”), ”kiellosta tuottaa eläimille tarpeetonta kärsimystä” (“tza’ar ba’alei chayim”, ”palkkiosta ja rangaistuksesta” (“s’char va’onesh”) ja monista muista käskyistä, joista muutamat ovat yksinkertaisia ja ymmärrettäviä, ja toiset tälle ajalle sopimattomia ja epäkäytännöllisiä.

Käskyjen tarkoitus

Käskyjen aiheellisuudesta ja tarkoituksesta on väitelty kauan ilman lopputulosta.

On niitä, jotka sanovat, että meidän ei tulisi pyrkiä ymmärtämään käskyn tarkoitusta, vaan meidän tulisi vain hyväksyä se Jumalan suusta lähteneenä, sillä Jumala tuntee kaiken ja hallitsee kaikkea, ja me ihmiset emme tiedä eikä meidän tarvitsekaan tietää kaikkea. Me emme näe koko kuvaa. Enkä eräänä päivänä kaikki selkenee ja tulee ymmärrettäväksi meille. Käskyn täyttäminen on ainoa asia, joka osoittaa uskomme ja kuuliaisuutemme syvyyttä Jumalaa kohtaan erityisesti, kun emme ymmärrä käskyn aiheellisuutta.

Toisaalta on myös niitä, jotka etsivät käskyjen tarkoitusta monista syistä: ymmärtääkseen ne, täyttääkseen ne ilolla ja tarkistaakseen niiden arvoa (kun käskyn alkuperäinen arvo on saattanut jo kadota).

Tämä on pitkä keskustelu, jossa molemmilla näkökannoilla on hyviä perusteluja.

Käskyn hengen ja tarkoitusperän löytäminen

Näkemykseni mukaan on tärkeää tutkia käskyn ”henkeä”, jotta voimme oikealla tavalla toteuttaa Jumalan tahtoa. Esimerkiksi viikoittaisessa jaksossamme meitä muistutetaan käskystä, joka koskee linnun pesää:

Jos kulkiessasi tapaat puusta tai maasta linnun pesän, jossa on pojat tai munat ja emo makaamassa poikien tai munien päällä, niin älä ota emoa poikineen, vaan päästä emo lentämään ja ota vain pojat, että menestyisit ja kauan eläisit. – 5. Moos. 22:6,7

Käsky voidaan lukea siten, että milloin hyvänsä linnun pesä löydetään, emo on päästettävä ja munat otettava.

Ja on niitä, jotka etsivät pesiä täyttääkseen käskyn laskemalla emolinnun vapaaksi ja ottamalla munat, vaikka ne olisivat syömäkelvottomia.

Mutta käskyn tarkoitus on ehkäistä julmuutta eläimiä kohtaan. Jos me haluamme munia syödäksemme, meidän ei tule ottaa niitä emon ollessa pesässä useasta syystä. Ensinnäkin siksi, että itse lajin säilyminen ei vaarantuisi.

Toiseksi – ja mikä vielä tärkeämpää: ettei meillä olisi julma sydän. Että tuntisimme sääliä eläimiä kohtaan – saatikka sitten ihmisiä kohtaan.

Ei enää voimassa olevia käskyjä

Tämän viikon parashassa on monia käskyjä, jotka kuulostavat jopa hämmentäviltä nykyisin.

Miten Toora pakottaa raiskaajan naimaan henkilön, jonka on raiskannut? Kysymättä naisen mielipidettä tai ottamatta huomioon hänen tunteitaan?

On selvää, että tämä käsky ei ole enää nykyisin voimassa, se ei ole ainoastaan aiheeton, vaan sitä pidetään myös erityisen julmana käskynä (5. Moos. 22:28). 

Tai eräs toinen käsky jaksossamme vaatii kaikkien avionrikkojien surmaamista. Jos meidän olisi määrä panna tämä käsky täytäntöön, puolet nyky-yhteiskunnasta olisi kohta kivikasan alla (5. Moos. 22:22).

Tästä me huomaamme, että Toora ei ole tiukka kokoelma lakeja, joita ei voida muuttaa. Todellisuus on vahvempi kuin mikään käsky, on käskyjä, jotka eivät enää päde ja ovat siten kumotut, elleivät ne uudistu aikaisemmin havaitsemattoman tarkoitusperän löytymisen kautta. 

Otetaan esimerkiksi käsky kymmenyksistä (4. Moos. 18). Käskyn alkuperäinen tarkoitus oli pitää huolta papeista ja leeviläisistä, joilla ei ollut perintömaata eikä todellisuudessa mitään mahdollisuutta hankkia elantoaan. Siksi Israelin kansan käskettiin tuoda kymmenykset.

Nykyisin meillä ei ole temppeliä tai pappeja ja leeviläisiä, ja meillä on uusi merkitys tälle käskylle – tänä aikana tuomme kymmenykset Herran huoneeseen, olipa se kirkko, synagoga tai seurakuntayhteisö.

Velvollisuutemme uskovina liittyen käskyihin

Uskovan alituinen velvollisuus halutessaan täyttää Jumalan tahdon on tarkastella käskyjä syvällisesti ja tutkia niiden henkeä – mikä sopii kuhunkin aikakauteen ja mikä ei.

On käskyjä, joiden tarkoitus on valistaa ja vahvistaa ihmisen moraalista puolta, ja on käskyjä, jotka palvelevat ikään kuin kompromissiratkaisuna ottaen huomioon ihmisen pimeämmät puolet, ja meidän Toora –jaksomme liikkuu näiden kahden ääripään välimaastossa.

Yhtäältä meillä on esimerkiksi velvollisuus käännynnäisiä, muukalaisia, leskiä ja orpoja kohtaan siten, ettei kaikkea viljasatoa ja omaisuutta oteta itselle, vaan jätetään vähävaraisille. Tähän liittyy vanhurskauden periaate.

Toisaalta meillä on käskyjä, jotka koskevat perheongelmia ja valtaan ja ahneuteen liittyviä ongelmia.

Käännynnäisen ja muukalaisen tärkeä asema

Yksi huomion arvoinen seikka, jota pitäisi tarkastella, on lukuisat viittaukset käännynnäisiin ja muukalaisiin.

Tooran käskyissä me, Israelin kansa, olemme ikuisesti niitä, jotka lähtivät ulos Egyptistä, ja me emme saa koskaan unohtaa, mitä he tekivät meille orjina, maahanmuuttajina, heikkoina ja avuttomina.

On selvää, että henkilö, joka auttaa heikkoa, köyhää ja yksinäistä, joka rakastaa käännynnäistä, on käskyjen tikkaiden ylimmällä sijalla, kun taas alhaalla pohjamudassa on ihmisen ahneus ja väkivalta. 

Käskyjen tikkaat kurottavat vanhurskauteen, kaikkein parhaaseen, ja on selvää, että henkilö, joka rakastaa käännynnäistä yli kaiken, rakastaa niitä, jotka ovat häntä lähinnä.

Käännynnäisen ja muukalaisen rakastaminen on yksi avain estää sota ja rakastaa rauhaa.

Miten löytää oikea tasapaino

Suhteellisen yleinen kysymys on se, kuinka tietää oikea tapa, kuinka löytää oikea tasapaino samojen tikkaiden ääripäiden välillä.

”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, …” – 1. Joh. 3:18,19 

Uskovan vilpitön vastaus on rakkaus. On suhteellisen helppoa rakastaa niitä, jotka ovat häntä lähellä, on vaikeampaa osoittaa rakkautta muille ja muukalaisille; mutta ihminen, jonka onnistuu erikoistua rakkaudessa ikään kuin mestaritasolle, on käskyjen tikapuiden huipulla. Näin tehdessään hän totisesti täyttää Tooran tarkoituksen.

Rakkauden lähde on Jumala:

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – John 3:16

Apostoli Paavali sanoo oikein, että kun toimii rakkaudessa – se on: huolehtien, anteeksiantaen, on kärsivällinen, haluaa nähdä hyvää, halajaa auttaa ja tukea toisia – täyttää Tooran. Tämä on todella Tooran ydinasia. ”… sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.” – Room. 13:8b 

Jeshuan Laupias samarialainen –vertauksen  mukaan (Luuk. 10:25), meidän on määrä auttaa ketä hyvänsä, jota voimme, joka tarvitsee apua.

Shabbat Shalom.