Parashat Tetzaveh: Miksi meidän tulisi pukeutua kauniisti Jumalalle?
22.2.2018, Yehuda Bachana
Tämän viikon Tooran lukujakso alkaa Jumalan käskyillä, jotka koskevat papillisia asusteita:
”Ja teetä veljellesi Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi.”– 2. Moos. 28:2
Tämä lukukappale kiinnittää huomion kudontaan ja koruompeluun, rintakilpiin ja kasukoihin, kaapuihin, polvihousuihin, viittoihin, kultapunoksiin, olkakappaleisiin, niin kuin myös solkiin ja kiviin. Se puhuu lukuisista väreistä ja tekstiileistä kuten sinisestä, sinipunaisesta, helakanpunaisesta langasta ja kerratusta pellavasta. Jos joku tulisi sisään suoraan kadulta, kun tätä Toora –jaksoa luettaisiin seurakunnassa, hän saattaisi ajatella, että hän on erehdyksessä kävellyt sisälle ompelukurssiluokkaan.
“Vaatteet tekevät ihmisen”
Nämä jakeet ovat täynnä hyvin yksityiskohtaisia kuvauksia ilmestysmajan astioista ja väreistä mukaan lukien papilliset asusteet. Kaikesta tästä muodostuu upean majesteetillinen ja loistokas sinfonia niin kuin on sopivaa Jumalan huoneelle.
Arvelen, että tämän suunnittelun tausta-ajatuksena oli se, että kansa ei olisi välinpitämätön, vaan pikemminkin heidän henkensä ylenisi ja he kokisivat innostuksen tunnetta, kun he tulisivat Jumalan huoneeseen.
Tämä lukujakso johtaa kysymään seuraavasti: Mistä syystä kokonainen Toora –jakso puhuu vaatteista? On muuan tunnettu sanonta: ”Vaatteet tekevät ihmisen.”
Kerrotaan eräästä puhelinyhtiön työntekijästä, että hän tuli monen vuoden ajan töihin hyvin yksinkertaisissa vaatteissa. Puhelinmyyjänä työskentelemisen suuri etu oli, että asiakkaat eivät välitä siitä, miltä myyjä näyttää eivätkä siitä, mitä hänellä on yllään.
Eräänä päivänä työntekijä alkoi kuitenkin huomata, että menestyvimmät myyjät olivat niitä, jotka tulivat työhön joka päivä pukeutuneina liike-elämässä käytettyyn asuun, johon kuuluu puku ja solmio. Hän päätti yrittää itsekin tehdä kauppaa tällä tyylillä ja tuli työhön päällään siisti puku ja solmio kaulassa.
Yhtäkkiä hän havaitsi puhuvansa puhelimessa suuremmalla itseluottamuksella, istuvansa tuolissa enemmän selkä suorana ja puhuvansa asiakkaiden kanssa paljon ammattitaitoisemmalla tavalla. Vaatteet eivät saattaneet olla näkyvissä, mutta niiden vaikutus oli ilmeinen.
Ajattelen, että tässä on syy siihen, miksi Toora korostaa pappien vaatetusta. Tarkoituksena on varmistaa, että papit haluaisivat palvella ihmisiä ja Jumalaa kunnioittavimmalla tavalla.
Juutalaisuudessa meille on tuttu ajatus sapattivaatteista. Mikä on tämän ajatuksen takana? Välittääkö Jumala todella vaatteista, joihin pukeudumme? Tietyllä tavalla kyllä, niin uskon.
Tästä parasha’sta poimin sen opetuksen, että milloin tahansa ihminen tulee seurakuntaan ollakseen osa ryhmää, seistakseen Jumalan edessä häntä rukoillen, hänen on oltava puhdas ja arvokkaasti pukeutunut. Sanonta: ”Vaatteet tekevät ihmisen”, osoittautuu todeksi.
Onko kauneus katsojan silmässä?
Jumala opasti hyvin tarkasti ja sopusuhtaisesti asioissa, jotka koskivat ilmestysmajaa, pappeja, pyhiä astioita ja kaikkea sitä, mikä kuuluu hänelle. Hän luo jotain loistavaa ja kaunista. Tästä huolimatta sanaa ”kauneus”, tai jotain vastaavaa, tuskin löytyy.
Miksi raamatullinen ajattelu sivuuttaa sen inhimillisen nautinnon, mikä on kätkettynä kauneuteen?
Kauneus on subjektiivinen käsite, se ei ole missään mielessä objektiivista, Ei ole mitään tieteellisiä lakeja tai sääntöjä, joita voimme käyttää määritelläksemme kriteerit sille, mikä on kaunista.
Yhteinen ymmärrys siitä, mikä on kaunista, on sidoksissa yhteiskuntaan tietyssä paikassa ja ajassa. Vahvistettu tosiasia on se, että kautta historian käsitys kauneudesta on suuresti vaihtunut. Vielä tänäänkin on olemassa erilaisia käsityksiä kauneudesta eri kansojen ja kansanryhmien keskuudessa.
Tämä johtuu jälleen siitä, että kauneus ei ole loogista eikä voida todistaa, että jokin on kaunista tai että se ei sitä ole. Silti ei ole mitään, mikä vetää meitä puoleensa enemmän kuin kauneus. Tämä on juuri sitä, mille kaikki kulutustaloudessamme perustuu. Lähes kaiken, mitä ostamme, täytyy olla ensinnäkin kaunista. Vasta sen jälkeen, kun tuote läpäisee kauneuskokeen, ajattelemme sen hyödyllisyyttä.
Elämme ajassa, joka tunnetaan erityisesti kulutuskulttuurista, ja niinpä me käytämme kauneutta edistämään myyntiä. Suunnittelijat pyrkivät suunnittelemaan kulutustuotteita kengistä ja vaatteista lähtien aina huonekaluihin ja autoihin saakka tuottaakseen kuluttajalle esteettisen kokemuksen.
Taistelu ulkonaisuutta vastaan
Yksi tämän ajan moderneista ongelmista on se, että meistä on tullut kuin astioita, joista vain ulkopuoli näkyy ja sitä arvostetaan – esineen tai ihmisen ulkoista kauneutta ja muotoa.
Raamattu kuvaa kauneuteen liittyvää ongelmaa. Esimerkiksi kertomuksessa Aadamista ja Eevasta hyvän ja pahan tiedon puuta kuvataan kauniiksi: ”… siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella …” (1. Moos. 3:6). Tämä oli päätekijä kiinnostuksessa hedelmää kohtaan ja sen jälkeisessä kapinassa Jumalaa vastaan.
“Ihmisten tyttärien” kauneutta pidetään kompastuskivenä, niin kuin käy ilmi johdannossa vedenpaisumuskertomukseen: ” … huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi …” (1. Moos. 6:2).
“Kelpo vaimo” (Sananl. 31) asettuu ihmisen ulkonaisuutta vastaan: ”Pettävä on sulous, kauneus katoavainen.” Tätä ulkoista kauneutta verrataan ihmisen sisäiseen kauneuteen: ”Ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!” – Sananl. 31:30
Niinpä on aika pysähtyä ja kysyä: onko ulkoinen kauneus tärkeää? Tai: ainoastaanko sisäinen kauneus on merkityksellistä? Vastaus on tietenkin se, että molemmat ovat tärkeitä. Kauneus – kirjan kansi – on tärkeä. Kuitenkin sisältö on aivan yhtä tärkeä. Oikea asia, minkä voimme tehdä, on panna tärkeät asiat arvostusta herättävien ulkoisten kehysten sisään.
Kuinka pukeutua pyhyydelle arvollisella tavalla?
Esteettisyys on tavoiteltavaa ja jopa tärkeää, kun on kysymys pyhästä palveluksesta. Tämä on nähtävissä temppelissä, pappien asusteissa ja pyhissä astioissa niin kuin olemme oppineet tämän viikon parasha’sta.
Raamatun yksinkertainen ymmärtäminen opettaa, että papilliset asusteet ovat ”arvokkuutta ja kunnioitusta” varten kahdesta pääsyystä:
Ensimmäinen syy on herättää arvostuksen ja kunnioituksen tunnetta seurakuntakokoontumisessa. Jumalan palvonta edellyttää pyhän ja epäpyhän erottamista, ja tämän vuoksi papit on puettu ja kaunistettu ainutlaatuisella tavalla. Itse asiassa jokaisessa uskonnossa voidaan tunnistaa rukouksen johtaja, rabbi, pappi – koska he ovat pukeutuneet eri tavalla kuin muut. Luomalla ensi silmäyksen rukouksen johtajaan voidaan todeta, että vaatteet tekevät ihmisen.
Vaatteet luovat etäisyyttä, ne ilmaisevat kunnioitusta. Hyvin pukeutunut henkilö nähdään sellaisena, joka kohoaa muita ihmisiä korkeammalle – paljon enemmän kuin jos hän ei olisi pukeutunut hienoihin vaatteisiin.
Toinen syy on papin itsensä, rukouksen johtajan itsensä, vuoksi, että hän suhtautuisi asemaansa kunnioituksella, toimisi tehtävässään ja asemassaan vastuullisesti ja arvokkaasti. Kun pukeudumme sapatin ja yhteisön arvoa kunnioittavalla tavalla, me kunnioitamme Jumalan asemaa ja asuinpaikkaa.
Kuitenkin toisaalta Jeshua halveksii yrityksiämme näyttää hyvältä ja kysyy meiltä, miksi me huolehdimme vaatteista. Jeshua vie meidät kukkaniitylle:
”Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.” – Matt. 6:28,29
Kuitenkin tästä huolimatta meidän on määrä pukeutua kauniisti ja siveästi:
”… niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi…” – 1 Tim. 2:9a
Raamatussa vaatteet liitetään joskus hengelliseen tilaan tai synnin tilaan. Esimerkiksi Sakarjan kirjan 3. luku esittää näyn pappi Joosuasta seisomassa tuomioistuimen edessä:
Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran
enkelin edessä…. Ja Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin [tarkoittaen, että hän oli synnin saastuttama], ja hän seisoi enkelin edessä. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: ”Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä”. Ja hän sanoi hänelle: ”Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin”. – Sak. 3:1a,3,4
Vaatteet voivat ilmaista pelastusta:
”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan.” – Jes. 61:10a
Jeshua opettaa vertauksen suuresta juhlasta Matteuksen evankeliumin luvussa 22. Vertaus on taivasten kuningaskunnasta. Siinä Jumala, Kuningas, valmistaa hääjuhlaa Pojalleen Jeshualle.
Monia kutsuttiin tähän hääjuhlaan, mutta harvat tulivat paikalle. Kuningas lähetti palvelijansa tuomaan sisälle häihin kenet tahansa he saattoivat löytää. Lopulta monia vieraita oli tullut häihin, mutta yksi kohta kertomuksessa vihloo erityisesti korvia:
”Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”– Matt. 22:11-13
Tässä vertauksessa väärät vaatteet edustavat syntiä kuten aikaisemmassa esimerkissä Sakarjan kirjan 3. luvussa. Tämä mies ei ollut antanut elämäänsä Jeshualle eikä ollut ottanut vastaan syntien anteeksiantamusta Jeshuan Messiaan kautta. Sen tähden tuo henkilö ei ollut sopiva hääjuhlaan taivasten kuningaskunnassa.
Lopuksi
Olen vakuuttunut siitä, että meidän on pukeuduttava arvokkaasti ja kunnioittaen, kun tulemme Jumalan huoneeseen tai seurakuntaan. Tämä osoittaa arvostusta ympärillämme olevia ihmisiä kohtaan ja samalla se myös saa meidät psykologisesti suhtautumaan vakavammin Jumalan huoneen asemaan.
Toinen kuuluisa sanonta kuuluu: ”Älä tuomitse kirjaa sen kannen perusteella.” Tämä voi johtaa meidät kadottamaan itse asian. Ihmiset tulevat aina tuomitsemaan kirjan sen kannen perusteella. Se tähden meillä on velvollisuus laittaa sisältö, joka on pyhää, kauniisiin ja arvokkaisiin kansiin.
